Kullaan masuunilta

Nykyisten Tammisaaren, Pohjan, Perniön ja Kiskon pitäjien rajamailla oli 1700-luvulla useampiakin pieniä malmikaivoksia ja masuuneja. Näistä eräs oli Kullaanjärven eteläpuolella sijainnut Kullaan masuuni. Siinä rikastettiin mm. Kelkkalan kylästä kaivettua rautamalmia. Kullaa toimi myös Fiskarsin ruukin apuna. Ongelmaksi em. rautamalmin kohdalla muodostui liiallinen rikkipitoisuus.

Kullaa perustettiin vuoden 1728 aikana ja se lopetettiin tarpeettomana jo 1754. Rippikirjoista ja kirkollisista luetteloista voisi kuitenkin päätellä masuunin jatkaneen toimintaansa vielä pari vuosikymmentä tämän ajankohdan jälkeen. Joka tapauksessa masuuni työllisti runsaasti työvoimaa ja monet lähitalojen jälkeläiset löysivät tiensä tähän raskaaseen ja likaiseen työhön.

Tuolta ajalta parhaita dokumentteja olisivat vuorikäräjien pöytäkirjat. Ruotsin valtakunta perusti 1700-luvulla vuorioikeuden ruukkien ja raudantuotannon hallintaan. Tämä byrokratian huipulla oli Tukholmassa sijainnut vuorikollegio. Maakuntatasolla valtaa käyttivät vuorimestarit, joiden tehtävänä oli jakaa maa ns. vuorimestaripiireihin. Suomen puolella näitä oli kutsuttiin vuorikäräjäpiireiksi. Ensimmäiseen piiriiin kuuluivat Uudenmaan, Hämeen sekä Turun ja Porin lääni, toiseen piiriin Vaasan ja Oulun läänit ja lopulta kolmanteen Kuopion, Mikkelin ja Viipurin läänit. Vuorimestari piti huolta siitä, että ruukit toimivat asianmukaisesti ja samalla hän kerran vuodessa johti vuorikäräjien istuntoa. Niissä käsiteltiin ruukkien hallintoa ja tuotantoa sekä tietenkin oikeudellisia kysymyksiä.

Vuodesta 1809 lähtien vuorikäräjille kuuluivat ainoastaan rikosoikeudelliset tehtävät ja lopulta 1854 ne lopetettiin kokonaan.

Erään esiäitini pikkuveli, Erik Eriksson, syntyi Kullaan kylän vieressä sijaitsevassa Kockböken kylässä vuonna 1742. Rippikirjoista perhe löytyy Brödtorpin kartanon torppareiden joukosta, mutta mitä ilmeisimmin kyseinen asuinpaikka on ollut Kockböleträsketin rantamaisemissa. Seudulla näkyy yhä jäänteitä näistä ajoista. Kvarnbackan alapuolella, Kockböleträsketin lounaiskulmasta lähtevän pienen joen keskellä on joko myllyn tai itse Kullaan masuunin kiviseiniä. En ole toistaiseksi onnistunut löytämään täsmällisiä tietoja aiheesta. Yksi mielenkiintoa herättävä seikka on ainakin 1740-luvulla masuunilla kirjanpitäjänä olleen Anders Ernest Mossbergin ja hänen vaimonsa Christina Huutajan sukuperä sekä myöhemmät vaiheet......

Kommentit

Suositut tekstit