Ulla Riitta Waris kirjoitti Historiallisen Arkiston numeroon 61 artikkelin nimellä "Arkkiveisuissa ilmenevä suhtautuminen isänmaahan, kuninkaaseen ja maallisen esivaltaan kustavilaisella ajalla". Tässä yhteydessä hän ottaa esiin mm. tyrvääläisen Tuomas Ragvaldinpojan.Hän oli syntynyt vuonna 1724 Laukulan kylän Lipun talossa, jonka omisti Tuomaksen isä, Ragvald Hansinpoika. Äiti MargetaErkintytär oli kotoisin Hauniolta ja siellä perhe asuikin vuoteen 1708 saakka Ragvaldin ollessa ratsumiehenä ja jahtivoutina. Yritteliäänä miehenä hän sitten sai ostettua itselleen Lipun talon. Lippu tai nykykielessä Lipu oli ikivanha tila, joka mainitaan ensimmäisen kerran hieman epävarman tulkinnan mukaan jo 1515-1517, mutta viimeistään 1524. Uudesta isännästä tuli vuosien mittaan ilmeisen arvostettu henkilö, koska hänet kuollessaan mainitaan myös kuudennusmiehenä. Lipu siirtyi Ragvaldin kuoleman jälkeen hänen pojalleen Hansille, joka oli syntynyt 1703.
Tuomas oli isoveljeään peräti 21 vuotta nuorempi. Hänen elämänsä ulkonaiset seikat eivät olleet otolliset 1700-luvulla syntyneelle. Tuomaksella oli halkohuuli- ja kitalaki, minkä lisäksi hänestä tuli reilun parinkymmenen vuoden iässä rampa erään kuumetaudin seurauksena. Tuomaksen elämää yritettiin helpottaa Turussa 1763 tehdyllä leikkauksella, mutta ruumiilliseen työhön hän ei tämänkään jälkeen pystynyt - vain ulkonäkö kohentui hieman. Kirjoittamisesta tulikin Tuomaksen ainoa ammatti. Tämä ei tuonut hänelle riittävää elantoa, vaan kirjailija joutui turvautumaan läheistensä hyväntekeväisyyteen ja vanhemmalla iällä köyhäinapuun.
Tuomas Ragvaldinpojan kirjailijanuran tärkeimmät vuodet olivat 1760-1793. Hän asui tuohon aikaan Turussa ja oli naimisissa Mynämäen Nihdeisen kylän Sunin talosta kotoisin olleen Maria Juhontyttären kanssa. Tämä liitto purkautui vaimon uskottomuuteen Wariksen artikkelin mukaan. Turun suomalaisen seurakunnan rippikirjojen ja haudattujen luettelon mukaan syynä oli Maria menehtyminen influenssaan keskikesällä 1776.
Vuoden 1777 toiseksi viimeisenä päivänä Tuomas avioitui toisen kerran, nyt turkulaisen piian, Liisa Heikintyttären kanssa. Pariskunnalle syntyi Turussa neljä lasta, jonka jälkeen perhe muutti Loimaan Hirvikoskelle. Siellä lapsia siunaantui vielä kaksi lisää. Onnea ei tällä kertaa ollut matkassa ja Tuomas jäi toisen kerran leskeksi vuonna 1788 Liisa kuoltua keuhkotautiin. Wariksen artikkelissa kerrotaan kolmannestakin vaimosta, mutta tästä ei itselläni ole tietoa.Tuomas itse kuoli kivitautiin maaliskuussa 1804.
Tuomas Ragvaldinpoikaa on kuvailtu Suomen arkkiveisujen isäksi. Hän oli ensimmäisiä tavallisen kansan sanaseppoja, joita 1700-luvun jälkipuoliskolla alkoi ilmaantua ympäri maata. Termi arkki-virsi esiintyy suomenkielessä ensimmäisen kerran Tuomaksen vuonna 1762 julkaisemassa tekstissä. Toisaalta arkkiveisujen isän tittelin takaa hänen todella laaja tuotantonsa. Tämän ahkeruuden takana saattoi olla se yksinkertainen tosiasia, että hän yritti ansaita elantonsa kirjoittamalla. Hänen lasketaan kirjoittaneen noin 150 virttä kuudessakymmenessä eri lehtisessä.
Tuomas oli turkulaisen Frenckellin kirjanpainon ahkerimpia asiakkaita ja hänen arkkivirsiensä uusintapainokset hallitsivat markkinoita vuosisadan loppupuolen. Sisällön puolesta tekstit olivat lähinnä henkilörunoja ystäville ja tuttaville, jotka monesti kuuluivat säätyläisiin. Eri yhteiskuntaluokat eivät siis olleet ylitsekäymättömiä ongelmia. Yksi yhdistävä tekijä Tuomas Ragvaldinpojan ja hänen ystäväpiirinsä välillä oli pietismi. Hänen runonsa ovat evankelisuuden ja uskonnollisuuden läpitunkemia tarkoituksena herättää hengellisyyttä lukijoissa. Wariksen mukaan teksteillä ei ole varsinaisia runollisia ansioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti