Gammelby Pohjan pitäjässä

Varhaisin kirjallinen tieto Gammelbyn kylästä on vuodelta 1536, jolloin kylässä on ollut kaksi taloa. Kylän nimi viittaa varhaiseen asutukseen, ja se on kuulunut jo 1300-luvulla mainittuun Skavistadin verokuntaan. Vanhin kartta alueelta on isojakokartta vuosilta 1779-1780, jonka mukaan vanhin tunnettu kylätontti on sijainnut metsikön itäosassa. Pitäjänkartan ja uudistuskartan mukaan kylässä on 1800-luvun jälkipuoliskolla ollut vain yksi usean rakennuksen muodostama talo, jonka pihapiiri sijaitsi vanhemmasta rakennusryhmästä 150 m länsiluoteeseen. Vanha kylätontti on tällöin merkitty pelloksi ja niityksi.
Alueella on maastossa useita rakennusjäännöksiä sekä vanhoja peltolohkoja ja pihatasanteita. Vanhemman kylätontin paikalla erottuu ainakin yhden uunillisen rakennuksen pohja (pkoo: 6669299, ikoo: 3312114). Metsikön länsipäässä 1800-luvun kylätontin rakennusten jäännökset ja pihapiirin muodot ovat selvästi havaittavissa. Kylätontin koillisosa on isojakokartan mukaan ulottunut rantaan asti, mutta tämä alue on ilmeisesti tuhoutunut rautatien rakentamisen myötä. Oheiset kuvat ovat tästä melko kookkaanoloisen rakennuksen jäänteistä. Nykyisen paikkaa ympäröi selvästi istutettu metsä, joka tekee miljöön hyvin erikoiseksi. Metsikköön astuessaan on hyvin vaikea kuvitella sitä 1800-luvun pihapiiriä, joka tätä taloa ympäröinyt.
Vanhasta kylätontista noin 50 m kaakkoon (pkoo: 6669248, ikoo: 3312148) on näkyvissä myös yksi uunillinen, kivetty rakennuksenpohja sekä lähes maantasainen, latomusmainen kiveys. Latomusmainen kiveys viittaa siihen, että paikalla voi olla merkkejä myös esihistoriallisesta toiminnasta.


Gammelby kuului Skavistadin verokuntaan, joka lienee käsittänyt Karjaan Kirkkojärven ja Pohjalahden suun välillä olevan hedelmällisen jokilaakson. Karjaalta tunnetaan sananlasku "Ingvalsbyn lähde ja Klinkbackan pellot eivät koskaan petä". Klinkbacka on vasta päätä Gammelbytä oleva kylä, missä on 1900-luvun alkupuolelta lähtien sijainnut paikallinen koulu. Skavistad mainitaan ensimmäisen kerran jo vuonna 1335 eräässä Viron Paadisten luostarin maita koskevassa päätöksessä;

"Jtem eth lathine Gercke Skyttes breff at han gaff Finneby och Skawistade ok the gotz ther til ligge til Pades kloster i Ræfle biscopsdöme. Datum Ræffwalie post sabbato (!) Nicholai anno Domini mcccxxx quinto."

Jarl Gallen on tosin ajoittanut tämän kirjeen vasta vuodella 1350, Historiska Tidskrift f. Finland, sivut 1-27. Skavistad oli kuulunut vuoteen 1326 Suomen käskynhaltija Matis Kettilmundinpojalle. Sen jälkeen vuoteen 1350 Gereke Skyttelle, joka tuolloin oli Varsinais-Suomen vouti. Tätä ennen hänet tiedetään olleen Uudenmaan voutina. Tutkija Gunvor Kerkkonen on huomauttanut, että voudit ja tuomarit hankkivat mielellään maatiloja liikenneväylien varrelta. Aivan Mustionjoen vartta pitkin kulki ikivanha Kuninkaantien Turusta Viipuriin, joten tätä taustaa vasten valtakunnan suurmiesten mielenkiinto Skavistadia kohtaan oli ymmärrettävää.

Skavistadin tilan on arveltu olleen joko nykyisen Billnäsin ruukin tienoilla tai todennäköisemmin Åminnen kartanon kohdalla. Kummassakaan paikassa ei ole tehty arkeologisia kaivauksia ja Billnäsin kohdalla myöhempi rakentaminen lienee tuhonnut mahdolliset jäännökset jo aikaa sitten. Gammelbyn nimi kertoo sen olleen hyvin vanhan kylän, kuten edellä on jo todettu. Mikäli se jo 1500-luvulla oli "vanha kylä", täytyy sen olla perustetun vähintäänkin 1300-luvulla. Karjaan Ennen ja Nyt -teoksessa mainitaan ruotsalaisista paikannimitutkijoista, jotka sijoittavat 500-600 -luvuille nimet, jotka loppuvat päätteeseen -sta(d) ilman bol -jatketta ja joissa on miehennimi etuliitteenä. Tämän perusteella jokilaakso saattoi tulla asutetuksi jo ennen viikinkiaikaa.
Oheiset kuvat on otettu 12.10.2008 ilmeisestikin Gammelbyn Nedergårdin talon paikalla. Vanhasta pitäjänkartasta selviää talon sijainti. Karttakuvan nuoli osoittaa Nedergårdin sijaintia, kun taas valokuvan nuoli em. talon uunin paikkaa. Punaiset viivat hahmottavat rakennuksen perustuksien sijaintia. Kohteeseen pääsee helpoiten vanhaa Turku-Helsinki -rautatien linjausta pitkin, mutta varsinaiseksi retkikohteeksi tästä historiallisesta paikasta ei ole.
Pohjan keskustan suunnasta tultaessa on ensin ylitettävä käytöstä poistettu rautatiesilta, mikä on lähinnä hengenvaarallinen, ainakin lasten kanssa kulkevalle. Karjaalta päin tultaessa kävelymatkaa tulee melko pitkälti ja loppujen lopuksi nähtävää ei ole paljoa. Tosin sammaleita raottamalla löytää runsaasti jäänteitä elämästä 1800-luvulla ja aiemmin.
Tämä teksti perustuu osin Museoviraston kulttuuriympäristön rekisteriportaalin tietoihin.