Rikalan linnamäki

Museoviraston kulttuuriympäristön rekisteriportaali esittelee tämän kuvissa näkyvän kohteen seuraavalla tavalla;

Rikalan linnavuori sijaitsee 1,5 km Halikon kirkosta lounaaseen, Hirvikallion kylän alueella, Halikonjoen länsipuolella. Se kohoaa jylhänä melko tasaiselta peltoaukealta, jota täplittää metsäisten mäenharjanteiden verkosto. Rikalan Linnamäen koillispuolella kohoaa kuuluisa Rikalan kylämäki.

Linnamäki on savikkoisen peltoalueen keskellä, n. 60 m merenpinnan ja 40 m ympäröivän peltoalueen yläpuolella. Mäen luoteis-pohjoispuolella kallioseinämä nousee lähes pystysuorasti, loivin kohta on lounaisrinteessä. Alarinteet ovat kauttaaltaan loivasti nousevia ja niillä on luontaista kivikkoa.

Maaperä lakialueella muodostuu avokalliosta, jonka painanteissa on humuspitoista maata ja ilmeisesti paikoin linnan käyttövaiheessa muodostunutta tai paikalle tuotua kulttuurimaata. Rinteet ovat moreeniperäisiä. Lakialue on kuivaa ja pääasiassa vähäravinteista, mutta kallionotkelmissa valumavesien ja ilmeisesti ihmisen toiminnan vaikutuksesta paikoin melko tuore ja ravinteikas (mustikkatyypin kangas). Rinteet ovat valumavesien vaikutuksesta tuoreet ja ravinteikkaat.

Linnavuoren laella on 180 m pitkä kivivalli, ilmeisesti paaluvarustuksen perustus. Paikalla ei ole tehty arkeologisia kaivauksia, mutta vallin tuntumasta on löytynyt rautakaudentyyppistä keramiikkaa. Museoviraston hoitoalue rajautuu maanomistusolosuhteista johtuen etupäässä Halikon kunnan omistamalle alueelle linnavuoren pohjoispuolella. Lisäksi hoidetaan hyvin hienotunteisesti linnavuoren laelle johtavaa polkua.

Linnavuoren rinteillä kasvaa sankka iäkäs kuusikko, jossa seassa on vähän koivua. Etelärinteellä on paikoin haavikkoa. Lakialueen puusto on harvempaa ja siellä kasvaa pääasiassa mäntyä, mutta myös koivua, pihlajaa ja tammea sekä pohjoisjyrkänteen reunalla tapionpöytökuusi. Pensaskerros on paikoin tiheähkö ja siinä kasvaa vadelmaa, katajaa ja lehtipuiden vesoja.

Linnavuoren laella on runsas varhaisesta ihmistoiminnasta kertova kulttuurikasvilajisto, vaikkei aluetta olekaan perinnemaisemana arvioitu. Ainakin seuraavia lajeja sieltä on tavattu: ahdekaura (Avenula pratensis), sikoangervo (Filipendula vulgaris), litteänurmikka (Poa compressa), mäkivirvilä (Vicia tetrasperma), mäkikuisma (Hypericum perforatum), pölkkyruoho, jänönapila, keto-orvokki, mäkitervakko ja isomaksaruoho.

Linnavuoren laelle johtavan polun alkupäässä on opastetaulu, joka kertoo Turun yliopiston tehneen paikan päällä koetutkimuksia vuosina 2001-2002 . Lakialueella suoritettiin fosforikartoitus, jonka tuloksena havaittiin ihmistoiminnasta johtuvia kohonneita arvoja sekä merkkejä kulttuurikerroksista. Alueelle tehdystä koekuopasta löydettiin rautakaudelle ajoittuvia saviastian palasia. Mäen ensimmäisestä varustamisajasta ja -syystä ei ole vieläkään tarkkaa tietoa. Radiohiiliajoitukset todentavat mäellä olleen toimintaa ainakin merovingi- ja viikinkiajalla. Linnamäki on ollut osa rautakauden Rikalaa ja toiminut asukkaiden turvana. Mäen rinteet olivat aikoinaan puuttomat ja linnavuori on hallinnut ympäröivää maaseutua. Mäen laelta avautuu paikka paikoin mahtavat näköalat, kuten alimmasta kuvasta voit huomata.

Rikalan kylämäellä on ns. muinaispolku, johon voit virtuaalisesti tutustua Museoviraston yhä laajenevan nettitarjonnan kautta!