Taalainmaalta Houtskäriin?

Säveltäjä, kansanmusiikintutkija ja kirjailija Armas Launis, ent. Lindberg oli kiinnostunut myös sukujuuristaan. Vuonna 1921 hän julkaisi Sukututkija -lehdessä artikkelin "Esivanhempien muisto". Siinä hän käy perusteellisesti läpi omien vanhempiensa sukuja aloittaen kertomuksensa Korppoon ja Houtskärin saaristopitäjistä. Launiksen mukaan saarien nykyinen asutus on alkuperältään ruotsalaista, etenkin Houtskärin osalta. Todisteena tästä hän pitää pitäjäläisten taalalaista murretta muistuttavaa kieltä. Vaikka naapureidenkin ruotsi viittaa enemmän tai vähemmän Ruotsin emämaan puolelle, ovat merkit juuri Houtskärissä voimakkaimmat.
Niinpä asukkaat uskovat itsekin tulleensa asuinsijoilleen nimenomaan Taalainmaalta. Todisteena on paitsi kieli, myös heidän käyttämänsä vaateparsi. Se muistuttaa yllättävän paljon taalalaismallia, mutta oli jo artikkelin teon aikaan 1900-luvun alkupuolella jäänyt pois käytöstä. Kolmas todiste on vanha kansantaru siitä, miten Houtskär sai nykyisen väestönsä.

"Sittenkun Suomi oli saatettu Ruotsin vallan alaisuuteen, tuli kerran sen maan kuningas laivastoineen Houtskäriin ja koetti saada sieltä luotsia, joka opastaisi hänet Turkuun. Mutta kukaan ei ollut halukas. Lopuksi sai hän kuitenkin erään vaimon luotsikseen.

Kun kuningas sitten tehtävänsä suoritettuaan palasi takaisi, rankaisi hän ankarasti Houtskärin uppiniskaisia asukkaita. Niin paljon kuin vain mahtumaan saatiin ahdettii näitä kuninkaan laivoihin ja vietiin Taalainmaan hedelmättömimmille seuduille. Ne taalalaiset taasen, joiden kotipaikka oli näillä seuduilla, tuotiin Houtskärin luonnonihanalle ja muutenkin auvoitetummalle saarelle. Näiden uusien tulokkaiden jälkeläisiä sanotaan tämän saaren nykyisten asujainten olevan".