Frostin tila

Tarvasjoen Horinen l. Horrinen on yksi niistä neljästä tilasta/kylästä, jotka mainitaan ensimmäisissä, säilyneissä kirjallisissa lähteissä tämän entisen Marttilan emäseurakunnan Euran kappelin alaisuudessa. Itseasiassa nuo neljä tilaa olivat tässä vuonna 1316 kirjoitetussa Suomen käskynhaltijan, Lyder von Kyrenin allekirjoittamassa asiakirjassa Bjurstekt, Kalenningiatekt, Svenstekt ja Brytiatekt. Aulis Oja tekee Tarvasjoen Historia -teoksessa erinomaisen oivaltavan esityksen näiden kummalliselta kuulostavien paikkojen suhteesta nykyisin tunnettuihin kyliin tai taloihin.

Ensinnäkin noiden nimien suomennoksia ovat Ojan mukaan Majavanraivio, Kainulaisenraivio, Soininraivio ja Voudinraivio. Vanhoja karttoja ja muita asiakirjoja tutkimalla Oja päätyy pitämään Majavanraiviota Kotamäkenä, Kainulaisenraiviota Kallelan kylänä, Svenstekt eli Soininraivio Yrjäntilä ja vihdoin Brytiatekt Horrinen. Itse nimi Horrinen mainitaan ensimmäinen kerran 1533, kun Pietari -niminen isäntä on Marttilan kihlakunnanoikeuden lautamiehenä.

Horristen kylästä otan tällä kertaa lähempään tarkasteluun Kulan talon, jonka ensimmäinen tunnettu isäntä oli Matti Pietarinpoika vuosina 1540-1572. Hän oli luultavasti edellä mainitun lautamies Pietarin poika. Kula oli ns. talonpoikainen perintötalo ja sen seuraavia omistajia olivat Juha Matinpoika 1572-1575 sekä edelleen Knuutti Matinpoika 1575-1621. Knuutin poika Matti hoiti isännyyttä sitten vuoteen 1633 saakka, mutta tämän jälkeen Kula autioitui peräti 50 vuoden ajaksi.

Autiotilan otti sitten 1683 haltuunsa Matti Martinpoika vuoteen 1690, jonka jälkeen isännäksi tuli hänen vävynsä Matti Yrjönpoika. Kula autioitui kuitenkin jo 1696 kahdeksi vuodeksi ja 1698 taloon tuli em. Matti Martinpojan toinen vävy, Niilo Heikinpoika. Hän viihtyi Kulalla aina kuolemaansa saakka 1732. Niilon poika Mikko oli naimisissa Liisa Heikintyttären kanssa ja isännöi talo isänsä jälkeen.

Kun tultiin 1750-luvulle, jaettiin Kula kahteen osaan eli Frostiksi ja Hakamäeksi. Näistä Frostin talo nimi voisi periytyä Paimion Rukkijoen samannimisestä talosta, josta se olisi kulkeutunut uudisasukkaiden mukana harvaanasutulle Tarvasjoelle. Samoihin aikoihin Kulan jakautumisen kanssa kuoli vanha isäntä Mikko Niilonpoika.

Kun Tarvasjoen eli silloisen Euran kappelissa tehtiin isojakoa Horristen osalta (vuonna 1788), ilmoitettiin Frostilla olevan 42 hehtaaria peltoa ja niittyä sekä 44 hehtaaria metsää. Vertailun vuoksi esimerkiksi Liedonperän Isotalolla oli pelto- ja niittymaita 165 ja Euran Sepällä 109 hehtaaria. Jos mukaan lasketaan vanhan Kulan tilan toinen puolikas, Hakamäki, olisi näitä kallisarvoisia maita ollut yhteensä 91 hehtaaria. Noin sata vuotta myöhemmin, 1881 tehtiin senaatin toimesta maataloustilasto. Sen mukaan Frostin pelto- ja niittymaat olivat kasvaneet 103 hehtaariin ja metsääkin löytyi vielä 62 hehtaarin edestä. Tilalla käytettiin kaksivuoroviljelystä eli kesanto/syysviljakylvöä.

Jos palataan ajassa hieman taaksepäin, oli eräs Mikko Jaakonpoika ostanut Frostin kruununtalon perintötalokseen vuonna 1793. Samalla Heikki Yrjönpoika osti Hakamäen. Mikko oli asunut talossa jo viimeistään vuodesta 1779 lähtien puolisonaan Liisa Erkintytär. Pariskunta sai yhteensä kahdeksan lasta vuoteen 1795 mennessä. Lapsista Juho otti isännyyden 1800-luvun alussa ollen naimisissa Maria Matintyttären kanssa. Kolmatta polvea tässä uudessa perintötalossa edusti edellisten poika Juho, joka haki morsiamensa Maria Heikintyttären Kirkonkylän Uudestatalosta. Juho luopuikin Frostin isännyydestä ja lähti rusthollariksi vaimonsa kotitaloon.

Frostin tuoreempia vaiheita ei ehkä kannata sen kummemmin käydä läpi. Tämän 250 vuotta vanhan tilan profiili piirtyi Salo-Aura -maantielle kauniisti talvisena lauantaipäivänä.

Kommentit

Suositut tekstit