Suomalainen keisarinna Kauhanen?

Kuopionniemellä sijainneen Tavinsalmen kirkon ensimmäiseksi kirkkoherraksi tuli Aeschillus Matthiae eli suomalaisittain Esko Matinpoika.Itse Esko ei käyttänyt sukunimeä, mutta hänen jälkeläisensä käyttivät sukunimeä Kauhanen tai Scopa (ruots. skopa, kauha), joten on oletettavaa, että jo Eskokin tunsi tämän nimen. Selvittämättä jää kuitenkin, mistä hän oli kotoisin.

Sukutarina kertoo, että Esko oli Karjalohjan Kauhalasta, mutta tämän täytyy kuitenkin olla myöhempi keksintö, sillä Karjalohjalla ei koskaan ole ollut sen nimistä taloa tai kylää. Kauhala löytyy kylläkin Kirkkonummelta ja Iitistä. Lisäksi Karjalohjan lähellä sijaitsevan Pusulassa oli Kauhalan talo Kaukelan kylässä.

Myös muunlaisia teorioita on esitetty Eskon nimestä, esimerkiksi on arveltu nimen tulleen jonkin esi-isän ammatin perusteella. Toisten mielestä nimi on saattanut syntyä maantieteellisen nimen perusteella, vaikkapa talosta, joka sijaitsi jonkin kauhanmuotoisen maastomerkin luona tai teerien soidinsuon vierellä, sillä ympäri maata sanottiin teerien "kauhaavan" soidimella, kun nämä päästivät suhisevaa ääntä.

Erään teorian mukaan kyseesä oli alunperin liikanimi ”kalpea” eli ”kauha, kauhu”. Joka tapauksessa löytyy nimi Kauhanen muualtakin niihin aikoihin, kun Esko asettui Kuopioon: Jääskessä 1544 N
ils Kauhon, 1569 Andhers Larss Kauho(n), 1553 Antti Kauhuin; Loimaalla 1551 Madz Kauhan eli Madz Kauhanoijan eli Mattz Kauhalan; Kannaksen Uudellakirkolla 1552 p Kauhiane(n); Kivennavalla 1563 Kauppi Kauhaine. Myös Turussa ja Oulussa asui Kauhasia 1500/1600-luvuilla.

Luontevin selitys Esko Matinpojan taustalle on, että hänen sukunsa oli esimerkiksi Kannaksen tienoilta, josta joku esi-isä oli siirtynyt porvariksi Viipuriin, missä Esko on saattanut käydä kouluansa. 1800-luvulle tultaessa Kauhaset olivat kuitenkin yksi Savon väkirikkaimmista suvuista ja valtaosa lienevät olleet, elleivät peräti kaikki, kirkkoherra Eskon jälkeläisiä.

Esko ja hänen vaimonsa Maria lienevät olleet jo kypsässä iässä tullessaan Kuopionniemen pappilaan. Sen arvellaan sijainneen suurin piirtein nykyisen lääninhallituksen edessä olevan puiston paikkeilla. Kirkon messuvarusteet, eli ehtoollisastiat ja khran messupuku, saatiin Viipurista, jossa tällaisia varusteita löytyi luostareiden jäljiltä, sekä kirkonkello Savonlinnasta.

Esko kuoli varmaankin vuoteen 1557 mennessä, jolloin hänen pojastaan Laurentius Aeschillistä tuli pitäjän seuraava kirkkoherra. Laurin lisäksi Eskolla oli tytär Maria, jonka puolisosta Thomas Johannis Lackmannista tuli aikanaan Kuopion järjestyksessä kolmas kirkkoherraa, sekä mahdollisesti toinen poika nimeltään Mikko.


Lauri osti 1562 tienoilla Pehintaipaleen talon Leppävirran Reinikkalasta, joka kauppa vahvistettiin lopullisesti uudenvuoden päivänä 1564. Reinikkala sijaitsee nykyisen Leppävirran pitäjän pohjoislaidalla, n. 15 km linnuntietä pohjoiseen nykyiseltä Leppävirran kirkolta Kuopioon päin tai vastaavasti n. 25 km Kuopiosta etelään Leppävirran kirkolle päin. Syynä talon ostoon saattoi olla toimentulon parantaminen, sillä köyhässä maakunnassa talonpoikien verot eivät ilmeisesti riittäneet Laurin perheen elatukseen.

Toinen selitys voisi olla, että pitäjän silloinen kirkko ehkä sijaitsi väliaikaisesti Sotkanselän itäpuolella Soisalon Luustaipaleella, jonne kirkkoherralla Pehintaipaleelta oli vain muutaman kilometrin matka. Kuopionniemellä sijainneen kirkon olivat eräiden tietojen mukaan viholliset tuhonneet 1550-luvun rajakahinoissa. Ainakin he tuhosivat Kuopionniemellä sijainneen kirkon kaksi kertaa myöhemmin, vuosina 1588 ja 1610.

Laurentius Aeschilli, Lauri Eskonpoika (1561 maakirjan jäljennöksessä Lars, Lasse Eskellsson), oli isänsä jälkeen järjestyksessä toinen Kuopion kirkkoherra, vuodesta 1557 kuolemaansa asti n. 1590 (tai toisten tietojen mukaan 1592).

Pehintaipaleen talon kauppa siis vahvistettiin talvikäräjillä uudenvuoden päivänä 1564. Myyjä, Olli Peckon (Pehkonen tai Pekkonen), sanoi silloin muuttavansa Kainuuseen. Maakunnan oloihin nähden oli Lauri 1571 hopeaveroluettelon mukaan varsin hyvin toimeentuleva isäntä, hänellä oli jopa maakunnan toiseksi suurin karja. Seuraavina aikoina joutui seutu kuitenkin kokemaan vihollisen vainoa ja Laurin tila oli venäläisten hävitystöiden vuoksi veronmaksukyvytön vuosina 1580-89. Erään hyökkäyksen yhteydessä veivät venäläiset vangeikseen Laurin vaimon ja kaksi tytärtä, jotka hän sitten lunasti rahalla vapaiksi.

Lauri kuoli vuoden 1592 paikkeilla. Häneltä ja hänen nimettömäksi jääneeltä vaimoltaan jäivät lapset:

1. Paavo, eli Paulus Laurentij Scopa, Kuopion neljäs kirkkoherra vuosina 1601-1614, puoliso Valpuri Olavintytär (Valborg Olofsdotter), "Villi-Vappu", heillä oli tiettävästi viisi lasta. Pauluksen aikana venäläiset polttivat Kuopion kirkon ja kylä oli ilman kirkkoa vuoteen 1639 asti. Paulus oli kappalainen ennen kirkkoherrraksi tuloaan. K. 1641.

2. Valpuri.

3. Marketta.

4. Juho (Johan Larsson), Kuopion pitäjän nimismies 1609, otti nimen Argillander (lat. argilla, savi) ilmeisesti asuinpaikkansa Savisaaren, eli entisen Tuppuralansaaren, mukaan. Puolisonsa nimi oli Anna Antintytär. Heistä lähti alueella pitkään toiminut vouti-, virkamies- ja tänä päivänäkin laaja, elinvoimainen Argillander-suku.

5. Erkki Laurinpoika, main. 1600 alkaen, Leppävirran Pehintaipale.

Kuopion seurakunnan vuoteen 1693 loppuvan kastettujen luettelon takasivuille on myöhemmin lisätty kolme merkillistä Kauhasten suvun sukupuuta. Siinä on Juho Argillanderin ja hänen vaimonsa Anna Antintyttären tyttäreksi merkitty Katarina, joka olisi avioitunut Krabb -sukuisen miehen kanssa. Heidän pojallaan Bernt Krabbelle oli merkitty tytär Katarina, josta olisi tullut Venäjän keisarinna Katarina I. Yhdessä sukupuussa Katarina ja hänen tyttärensä Elisabet I on merkitty muita suurempiin laatikkoihin ja sitten vedetty nimet yli.

Sukupuiden tiedot päättyvät 1700-luvun loppupuolella eläneisiin Kauhas -suvun jäseniin ja käsiala sopisi 1800-luvun alkupuolen muotoihin. Olivatko keisarinnat siis kuopiolaista Kauhasten sukujuurta? Ainakaan Kuopion käräjäpöytäkirjat eivät mainitse Argillandereiden perheessä tällaista tsaarittaren isoäidiksi sopivaa Katarina -tytärtä, jos eivät perhettä kokonaisuudessaan muutenkaan.

Katarina I ja Pietari Suuri vihittiin salaisesti 1707 ja viisi vuotta myöhemmin julkisesti. Pietarin kuoltua 1725 Katarina huudettiin keisarinnaksi. Tsaarittaren sukuperästä tiedetään varmuudella vain, että hän ei ollut säätyläinen. Myös hänen kansallisuutensa on jäänyt epäselväksi. Häntä on arveltu liiviläiseksi, liettualaiseksi, virolaiseksi tai ruotsalaiseksi.

Useimmiten on esitetty, että hänen isänsä olisi ollut liiviläinen kauppias tai talonpoika (Samuel) Skavronski tai Skovronskij. Katarinan etunimi olisi alunperin ollut Martta, ja hän olisi syntynyt vuonna 1684. Hän oli mahdollisesti ollut palvelustyttönä Marienburgissa, josta hänet nai ruotsalainen sotilas, aatelinen Johan Kruse. Katarina joutui jo seuraavana vuonna venäläisten vangiksi ja oli sitten useamman kenraalin hallussa.

Tsaaritar Katarina oli sukuperänsä urkkimiskiellosta huolimatta käskenyt helmikuussa 1722 ministerinsä kuulostella, minne vangiksi joutunut Skovronskijn poika Dirik Samuilev oli päätynyt. Toisen kerran löydettiin hänen kadonneet sukulaisensa, sisarukset Fredrik, Kristina ja Anna Skovronskij, jotka korotettiin sittemmin kreivilliseen arvoon.

Granit-Ilmoniemi kiinnitti 1920 huomiota Katarinan sukunimeen. Hän näki nimen mahdollisesti sisältävän sanan skovorodá, suomeksi paistinpannu tai valurauta-astia. Näin nimi olisi antanut viitteen kauhaan. Granit-Ilmoniemi piti siten Kuopion kirkonkirjojen kaavioita mahdollisesti todenperäisinä. Grot taas huomauttaa julkaisussaan "Om Katarina I:s Härkomst" (Hist. bibliothek 1880), että keisarinnasta käytettiin nimitystä ´raba´ eli ´rabynja´ (orjatar eli sotavanki). Oliko sattumaa, että raba ja Krabb-Krabbe muistuttavat toisiaan? Kuopion kastettujen luettelon lisämerkintä on kuitenkin vain mielenkiintoinen kuriositeetti, sillä tosiasiaksi kuitenkin jää, ettei Katarina I:sen syntyperää varmuudella tiedetä. Kuopiossa kirjoitettu sukupuu antaa kuitenkin yhden mahdollisuuden - käyttää mielikuvitusta.



Kiitos taas kerran RR!

Kommentit

  1. Karjalohja ja Sammatti muodostivat muinoin yhteisen seurakunnan aina 1800 luvulle saakka. Nykyisessä Sammatissa on tietojeni mukaan ollut ja olisi edelleen Kauhala niminen kylä, jossa luultavasti alunperin kyseinen Kauhala/ Skopa niminen talokin on sijainnut. Ainakin lisätutkimisen arvoinen asia.

    VastaaPoista
  2. Missään lähteissä (maakirjat/kartat/rippikirjat) ei mainita Sammatissa tai Karjalohjalla tuon nimistä kylää.

    Jos ihan tarkkoja ollaan, niin Sammatti oli Karjalohjan kappeli.

    Sammatin kylät puolestaan olivat Kiikala, Lohilampi, Haarjärvi, Luskala, Leikkilä, Niemenkylä, Myllykylä, Kaukola ja Sammatti.

    Myöskään Karjalohjalta ei mainita tuollaista kylännimeä. Sellaisia kyliä (ja yksinäistaloja), jotka on myöhemmin yhdistetty muihin kyliin, olivat Diskarla, Kirstilä, Haavasniemi, Tarttila, Ahtila, Vanhakylä, Iso- ja Vähä-Mattila, Ropakko, Rahikkala. Tosin viimeksi mainittu taitaa olla olemassa edelleen - en nyt muista ulkoa.

    Joka tapauksessa olen kiinnostunut tietämään, mistä tämä Kauhala löytyisi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit