Suomen rautateiden ammattilainen

Henrik Theodor Tallqvist, insinoori ja rautatienrakentaja, syntyi Eurajoella toukokuussa 1839. lsä oli kontrahtiprovasti Henrik T. ja äiti Gustava Antoinette Stjernvall. Henrikit kuuluivat Karjalohjan Katteluksen ja Tallaan kylästä lähtöisin olleeseen, laajalle levinneeseen sukuun.

Tultuaan 1858 ylioppilaaksi Henrik Theodor harjoitti 1861—63 opintoja Helsingin teknisessä reaalikoulussa. Vuosien 1868-70 välillä hän osallistui Riihimäen — Pietarin radan rakentamiseen. Kun tämä suururakka valmistui, jäi Tallqvist ratainsinööriksi samalle radalle. Tasta toimestaan hän sai 1874 virkavapautta ja
otti työpäällikkönä osaa Turun— Tampereen— Hameenlinnan radan rakentamiseen.

Tämän jälkeen seurasi kolmen vuoden tauko suomalaisten rautateiden teossa ja Henrik Theodor hyödynsi tämän lähtemällä opiskelemaan ulkomaille. Niinpä hän oli toimelias jäsen siinä komiteassa, joka 1877 tutki edullisimpia tapoja rakentaa rautateitä maassamme. Kaikki tämä antoi pohjan sille, että hänet seuraavana vuonna valittiin Helsingin kaupungininsinööriksi. Vuotta myöhemmin Henrik Theodor oli jo vastaamassa Vaasan radasta piiri-insinöörinä. Kun yli-insinööri Ahlgren joutui luopumaan paikastaan 1881 sairauden vuoksi, tuli Tallqvistista koko ratatyön johtaja. Tässä asemassa hän hoiti myös Oulun ja Savon ratojen vetämistä.

Vuoden 1888 aikana Tallqvist nimitettiin yli-insinööriksi tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitukseen. Hänen johdollaan tehtiin kaikki 1800-luvun lopun yleiset rautatiesuunnitelmat Suomessa.

Henrik Theodor Tallqvist istui Helsingin kaupungin valtuusmiehenä vuodesta 1883 lähtien ja vuosien 1885 sekä 1888 valtiopäivillä hän oli porvarissäädyn jäsenenä. Hän ehti myös säätyhuonevaltuuskunnan puheenjohtajaksi vuodesta 1885 alkaen.

Tallqvist oli naimisissa Emilia Charlotta Palanderin kanssa, jonka vanhemmat olivat Satakunnan tuomiokunnan tuomari Fredrik W. Palander ja hänen toinen vaimonsa Lovisa Gustava Liljenstrand.

Marraskuussa 1892 jätti Henrik Theodor eroanomuksen kivulloisuutensa vuoksi. Aikalaiset pitivät tätä ymmärrettävää, mutta harmillista eronpyyntöä hyvin valitettavana. Saman vuoden kesällä oli edesmennyt tie- ja vesirakennuksen pääjohtaja Thessleff ja Tallqvistia oli jokainen pitänyt ainoana oikeana viran seuraavaksi hoitajaksi.

Vaikka yli-insinööri Tallqvist korotettiin samoihin aikoihin aateliseen säätyyn työuransa ja luottamustoimiensa ansioiden takia, häntä ei valittu pääjohtajaksi. Senaatti oli kylläkin tukenut Tallqvistin nimittämistä, mutta viran sai venäjänkieltä taitanut Ossian Bergbom.