Dufva, osa yksi

Myöhemmin Dufvana tunnetuksi tulleen suvun kantaisä Olof Bengtsson mainittiin ehkä ensimmäisen kerran vuonna 1408, kun eräs sen niminen henkilö maksoi Viipurin linnapäällikkö Tord Bonden asiamiehenä velan eestiläiselle Paadisten luostarille. Hänen äitinsä olisi 1550-luvun lähteen mukaan ollut Olof Tavastin tytär Ingrid (”ägde herr Olof Tawasts dotter, hon skall hafva hetat Ingrid”). Tälle tiedolle ei kuitenkaan löydy vahvistusta keskiaikaisten Tavastien sukupuusta tai muualtakaan.

Turussa päivätyssä kirjeessä mainitaan toisaalta eräs Jusse Dufva jo 10.6.1407, mutta hänen yhteyksistään Olofiin en ole itse tietoinen. Tämä Jusse osti mainittuna vuonna 500 markalla "Muurilan, Niemen ja Sotalan - Murila, Nemis och Sotala". Kauppakirjan vahvistivat sineiteillään Klaus Fleming, Kalus Lydikenpoika, Rötger Ingesson, Olof Matsson, Stigholfs, Olof Andersson ja Peder Magnusson.

Olofin vaimo oli nähtävästi nimeltään Kerstin Stoltefot. Täyttä varmuutta asiasta ei ole, sillä etunimi mainittiin vasta 1550-luvulla. Sukunimi on pääteltävissä siitä, että Kerstinin veli tai velipuoli, Taivassalon kirkkoherra (ent. Pernajan kirkkoherra) Helvik Stoltefot luovutti 12.3.1413 kaiken perintöosuutensa Pernajan Torsbyssä Olofille, ”ystävälleen ja sukulaiselleen”, ja 1419 puolet Pyhtään Kullasta.

Olof Bengtsson sai 17.5.1413 rälssikirjeen Vadstenassa unionikuningas Erik Pommerilaiselta kaikelle maaomaisuudelleen (”frelse vpå altt hans godz, som han rätteliga fångitt hafver”). Samana vuonna hän osallistui myös käräjiin Porvoossa, nähtävästi voudin ominaisuudessa. Asiakirjassa vuodelta 1421 häntä nimenomaan sanotaankin voudiksi. Olofin Porvoon pitäjän Munkkalan (Munkby) tilasta tuli suvun kantatila ja Helvikiltä saatu Pernajan Torsbykin (myöh. Nybondas) oli osittain suvun omistuksessa vuoteen 1662 asti.

Edellä mainitulla vaikutusvaltaisella eestiläisellä Paadisten luostarilla oli keskiajalla mittavia omistuksia Suomenlahden pohjoisrannalla ja mm. kalastusoikeuksia Vantaanjoella. Helsingin Munkkiniemi, Kirkkonummen Munkkulla sekä monet muut vastaavat paikat Uudellamaalla ovat saaneet nimensä munkkiveljesten mukaan. Olof ja hänen lankonsa Helvik näyttivät olleen tiiviissä tekemisissä luostarin kanssa, sillä:

- Olof oli nähtävästi asiamiehenä Viipurin linnapäällikön ja luostarin välillä 1408 (ks. edellä).

- Olofin kotitilan Munkkalan (Västra Munkby) nimi on todennäköisesti saanut nimensä luostariveljistä ja se oli ehkä tullut hänen omistukseensa vasta 1400-luvun alussa, siis niihin aikoihin, kun luostari luopuili Suomen puoleisista omistuksistaan. Tämä on kuitenkin ristiriidassa toisen arvion kanssa, jonka mukaan Munkkala olisi ollut jo suvun aiempien polvien hallussa. Jos tämä jälkimmäinen arvio on oikea, tarkoittaisi se että suvulla on voinut olla kytkentöjä luostariin jo ennen Olofiakin.

- Olofin harvinaisen nopea rälssioikeuden saaminen omistuksiinsa saattaa myös selittyä poliittisen tai puolustuksellisen tyhjiön muodostumisella luostarin vetäydyttyä; Helvik luovutti Torsbyn omistuksensa Olofille maaliskuussa 1413 ja Olof sai rälssioikeuden kaikelle omistukselleen jo kaksi kuukautta myöhemmin.

- Ottaen huomioon, että Stoltefotien juuria oli Balttiassa ja että suku muutoinkin oli tekemisissä Padisten kanssa, on todennäköistä, että Torsbyn tilakin oli joskus kuulunut luostarin omistuksiin.

- Luostarilla oli Porvoon seurakunnan ja sen kappeliseurakuntien, mm. Pernajan, patronaattioikeus eli pappien nimittämisoikeus vuosina 1351-1428, joten Helvik oli tullut Pernajan kirkkoherran virkaansa nimenomaan luostarin luvalla.

Olofista ja Kerstistä tuli kantavanhempia suvulle, joka tultiin myöhempien polvien aikana tuntemaan nimellä Dufva. Ensimerkintä "Dufve" esiintyy 1500-luvun loppupuoliskolla; suku otettiin Ruotsin ritarihuoneelle 1625 nimellä Dufva no. 95, mutta nimilinjat kuolivat kuitenkin n. 1750. Dufva, "Kyyhky" ei sukunimenä ole harvinainen ja sen nimisiä sukuja on aikojen saatossa ollut Suomessa moniakin, tavallisimmin kuitenkin 1700-luvulta lähtien sotilasnimenä. Myöhempien aikojen ruotusotilaan, jolla ei palvelukseen astuessa välttämättä ollut sukunimeä, piti saada lyhyt, ytimekäs ja helposti muistettava ”sukunimi” - Suomen tunnetuin Dufva-henkilö, Sven, olikin sotilas. Nämä myöhemmät Dufva-suvut eivät kuitenkaan liity mitenkään tähän Porvoon pitäjän keskiaikaiseen rälssisukuun.



Tarina jatkuu huomenna!