Lukkari Churman

Kaarinan Nummella 1847 syntynyt Vilhelm Churman työskenteli Loimaan seurakunnan urkurina ja lukkarina 1800-luvun loppupuoliskolla. Myös Vilhelmin isä oli ollut kirkon palveluksessa, sillä hän toimi Kaarinan lukkarina vuosikausia. Vilhelmin äiti oli Kaisa Jaakontytär, joka oli kotoisin Kuralan Vähä-Rasin talosta. Vähä-Rasi on yksi niistä neljästä talosta, jotka muodostavat nykyisen Kuralan Kylämäen "Elävän Historian Kylän". Rakennukset on kunnostettu 1950-luvun maatilojen aikaisiksi ja lisäksi tällä ikiaikaisella asuinpaikalla sijaitsee kokeellisen arkeologian toimintakeskus.

Hänen vaimonsa Hilma Lovisa Aulin oli kotoisin Lapin pitäjästä, missä isä Pehr oli ollut tyttärensä syntymän aikaan armovuodensaarnaajana. Kun jonkun seurakunnan pappi oli kuollut, nimitettiin hänelle seuraajaksi armovuodensaarnaaja. Hän sai palkkansa edellisen kirkkoherran leskeltä ja ehkä tästä johtuen sai viranhaltija kantaa tuota pitkää titteliä ensimmäisen vuoden. Pehr Aulin toimi Lapissa myös kappalaisen apulaisena sekä virkasaarnaajana. Hilma Lovisan äiti, saarnaaja Aulinin puoliso Anna Lovisa Rostedt oli rusthollarin tytär Rohdaisten kylästä.

Urkurit ja lukkarit olivat ainakin Varsinais-Suomessa monesti melko vaatimattomista oloista. Tärkeintä oli hyvä ja kantava lauluääni sekä tietysti jonkinlainen soittotaito.
Loimaalla Vilhelm Churman pääsi soittamaan melko uusilla uruilla, sillä C. Bassin ja C. L. Engelin suunnittelema Kanta-Loimaan kirkko oli valmistunut 1830-luvulla. Urkuri Vilhelmin työuralla osui sitten se katastrofaalinen päivä vuonna 1888, kun salama iski kirkkoon. Tästä seurasi valtava roihu, jonka jäljiltä olivat pystyssä vain kuoret. Kaikki puuosat olivat tuhoutuneet. Churman ei enää päässyt koskaan soittamaan samaan kirkkoon, sillä Bror Axel Thulelta tilatut uudet urut valmistuivat vasta 1895, nelisen vuotta myöhemmin kuin kirkon varsinainen korjaus oli saatettu päätökseen.


Jo tätä ennen Churmanin henkilökohtaisessa elämässä oli tapahtunut mittasuhteissaan samankaltainen tilanne. Vuoden 1887 syksyllä Vilhelm joutui hakeutumaan vapaaehtoiseen konkurssiin velkojien tyydyttämiseksi. Samaan aikaan avioliitto Hilma Lovisa Aulinin kanssa oli tullut päätökseen. Niinpä kihlakunnanoikeuden tuomari Erlund allekirjoitti virkansa puolesta lukkari Churmanin velkojainkokousta koskevan ilmoituksen sekä samalla kutsun "pesäerohakemuksen" tekoa varten. Tämä ilmoitus julkaistiin yleisen käytännön mukaisesti Suomen Wirallisessa Lehdessä, jotta "kaikki niin tunnetut kuin tuntemattomat velkojat" saattoivat parin kuukauden kuluessa kokoontua Loimaan Vesikosken Väinölän huvilaan valvomaan mahdollisia saataviaan pariskunnalta.


Päättyi avioliitto sitten lopulta eroon tai ei, ainakin molemmat puolisot on haudattu samaan paikkaan Kanta-Loimaan kirkon vierelle. Vilhelm kuoli 1894 ja Hilma Aulin melko tarkalleen 20 vuotta myöhemmin.