Kosken Tl Tapalan Jaakkolan l. Uotin ratsutilalla 1852 syntynyt Juho Paltta muutti vanhempiensa mukana 9.11.1852 Marttilan Palaisiin. Jäi viisivuotiaana orvoksi, jonka jälkeen häntä hoitivat Marttilan Palaisten Penttilässä eli Paltassa äidinäitinsä Lisa Johansdotter ja Lisan toinen puoliso lampuoti Simon Mattson sekä isänisänsä toinen puoliso Anna Michelsdotter.Jo rippikirjassa 1860 - 1866 Juho mainitaan ratsutilallisena. Naimisiin hän meni jo 17-vuotiaana. Isäntänä Marttilan Palaisten Paltan eli Penttilän perintöratsutilalla. Oli yli 180 cm pitkä ja ruskeasilmäinen. Juho vieraili kaksi kertaa vuodessa Oripään Uotilassa katsomassa ilmeisesti vaimonsa Anna Elisabet -serkkua (Kustaa Siikarlan Anna Elisabet -siskon tytär, kuoli 17.02.1932). Hän kävi siellä Erkki-nimisellä pienellä hevosella, mikä oli hyvä juoksemaan. Juholla oli korvarengas,ehkä vasemmassa korvassa.
Pyhäpäivinä hänellä oli pitkävartineen piippu ja nahkaesiliina. Paltanmäessä oli elämä hyvin rauhallista ja sopuisaa. Jos jotakuta lapsista piti vähän torua, Juholla oli tapana sanoa "Me tupppaa häppeemää!". Juho Paltta oli pitkä ja laiha varreltaan, puheli kohtuullista vauhtia, tuli hyvin lasten kanssa toimeen ja lapset kulkivat aina perässä, kun hän kävi siellä "mettätaloilla".
Mökit olivat hänelle rakas harrastus, varsinkin se kaukaisempi, suon reunalla oleva. Tuvat olivat tyhjillään, mutta Sauvosta kotoisin ollut Otto Merilahti perheineen asui siellä taaemmassa, Takatalossa. Juho lahjoitti rahaa Turun yliopiston perustamiseen ja oli Marttilan säästöpankin perustajajäsen. Oli avulias, antoi tarvitsijoille kylvösiemeniä lainaksi ja pisti kirjaansa ylös.
Ei ole tietoa, osasiko Juho kirjoittaa, mutta lukea hän osasi, sillä Palttaan tuli sanomalehti "Uusi Aura". Laulaakin Juho osasi, hänellä oli tapana hyräillä kahta virttä, toinen niistä oli "Oi Herra, henkes valo suo, minuhun puhdas sydän luo". (Anni Paltan löydön mukaan virsi on vanhan virsikirjan numero 318 ja uuden painoksen numero 401. Uuteen kirjaan sanoja on nykyaikaistettu.) Juho Paltalla oli tapana sanoa, että "ei saa arvostella liian aikaseen", että "vielä ei tiedä kun ei oo kaikki päivät illassa". (Esteri Paltta) Juho ruokki lampaat itse, koska hän piti niistä. Juho kuoli ojnpenkalle koivun alle Kyheröisen torpan kohdalle ollessaan paluumatkalla Takatalosta, 83-vuotiaana. Vallan Sylvi löysi hänet. Valloilla oli Takatalon luona maata, ja kun Sylvi tuli heinästä, hän löysi Juhon kuolleena ja toi tiedon kotiin, jolloin ruumista lähdettiin hakemaan reellä ja hevosella. Ruumis tuotiin silloin illalla myöhään vierassaliin. Hänellä oli ilmeisesti takintaskussa edelleen syömättä ollutta evästä, liotettua hapanleipää.
Kylänpään Veikko oli ollut viimeinen, joka oli nähnyt Juhon elossa. Oli ollut kuuma kesäpäivä ja hän oli ollut Paltanmäen suuren kuusen alla ja hänellä oli ollut joku kannu kädessä. "Pappa" oli ollut lähdössä Takataloon ja oli ohi kulkiessaan vaihtanut muutaman sanan. Sitten, ajallaan, Vallan Sylvi oli tullut hyvin hengästyneenä, puolijuoksua, ja ilmoittanut, että Juho oli löytynyt tuupertuneena tienposkeen.
Juho, hänen vaimonsa Wilhelmina ja heidän tyttärensä on haudattu Marttilan kirkolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti