
Edellä mainitun iso sorakuopan itäpään eteläreunassa on hyvin hienoa hiekkaa, josta vuoden 1999 arkeologisessa inventoinnissa löytyi palanutta luuta, kvartsi-iskoksia sekä kiviesineen palanen. Kuopan toiselta puolelta vastaavia löytöjä ei ole tehty.
Vuoden 2010 kesällä Vanhatalon nummesta löytyi edelleen pieniä kvartseja aivan metsän pinnan ja hiekkapohjan yhtymäkohdasta.
Vain muutama sata metriä tästä hiekkakuopasta Aurajoelle päin on tien eteläisellä puolella Vanhatalon Hakapelto. Se on loivasti etelään päin viettävä peltorinne, tien pohjoispuolella on mäntykangasta ja kalliota. Maa on soransekaista peltomultaa. Tien varressa on metsikössä vanha sorakuoppa.

Kuvissa ylempänä Vanhatalon nummen hiekkakuopalta löytynyt iskos ja alempana Hakapellon sorakuopan metsikköä.
Koska Laukkaniitun Vanhatalo on erittäin vanhaa asutuskerrostumaa, on kiehtovaa miettiä näiden iskosten tekijöiden ja talon varhaisimpien asujainten mahdollisia sukulaisuuksia. Välissä on toki satoja vuosia ennen kuin pääsemme kirjoitetun historian piiriin, mutta onhan joissain alueen talonpoikaistaloissa asuttu todistetusti 1540-luvulta tälle vuosituhannelle saakka saman suvun piirissä. Miksei sitten sama olisi tapahtunut jo paljon aiemmin. No, tuskinpa tämä on mahdollista, mutta ajatusleikki sentään sallittakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti