Chilijauholla menestykseen

Mainos Turun Sanomissa 12.8.1909

Kesällä 1894 päätti turkulainen kauppias ja tilanomistaja K. E. Blomberg tehdä viljelyskokeita Kuuskosken tilalla Pöytyällä. Hän oli tätä varten hankkinut sokerijuurikkaan siemeniä (Beta vulgaris sacharifera) Saksasta ja näitä sitten istutettiin 3-5 aarin palstoille Kuuskoskella.

Koealoiksi valittiin tavallista peltoa, jossa oli noin 20 sentin savensekainen ruokamultakerros maan kallistuessa lievästi idän suuntaan. Edellisenä kesänä peltoa oli kasvanut nisua ja sitä oli lannoitettu reilusti  luujauhoilla sekä karjanlannalla. Sadonkorjuun jälkeen maa oli kynnetty noin 17 sentin turpeeseen.

Vuonna 1894 kevät tuli peräti noin kuukautta tavallista aikaisemmin, joten olosuhteet olivat suotuisat juurikaskokeilulle. Kylvön kanssa ei hosuttu, sillä maan annettiin kuivua kaikessa rauhassa aina toukokuun alkupäiviin saakka. Edellisen kuun lopussa palstat lannoitettiin 15 kilolla guanosuperfosfaattia ja 25 kilolla chilisuolaa. Muutamien kyntö- ja karhimiskertojen jälkeen alat käytiin läpi seka-auralla 50 senttiä toisistaan oleville vakoharjoille. Siemenet istutettiin 20-30 sentin välein parin kolmen sentin syvyyteen - kuhunkin sormin tehtyyn reikään tuli taasen 2-3 siemenkoppeloa. Mukavasti heti istutuspäivänä saatiin hieman lämmintä sadetta, joka ei kuitenkaan kestänyt kauaa.

Varhaisen kevään ansiosta koivu oli jo lehdessä ja keskilämpö päivisin noin 12-18 astetta öidenkin ollessa melko lämpimiä. Vain yhtenä yönä kuun lopulla oli pakkasta. Sokerijuurikkaat varttuivat ripeää tahtia ja kesäkuun 18. päivänä varret olivat jo korttelin pituisia (n. 15 senttiä). Nyt oli vuorossa taimien harvennus ja rikkaruohojen perkaus. Viimeksi mainittu olisi tehty jo aiemmin, mutta liian kosteat säät olivat pitäneet maan liian märkänä.

Rikkaruohoja kitkettiin kaikkiaan neljä eri kertaa käsin ja näin saatiin juurikkaat kasvamaan erinomaisesti. Syyskuun kahdeksantena keskimääräinen paino oli jo lähes kilon ja ruokasokerin määräkin oli keskimäärin 14 prosenttia. Niiden annettiin kasvaa vielä hetki ja vihdoin lokakuun alussa juurikkaat nostettiin. Painoa ei ollut kertynyt paljoakaan lisää.

Kaikkiaan koepalstalta saatiin satoa noin 600 kiloa osan kasveista jäädessä talven yli maahan - siemeniä varten. Koska maaperä oli muokattu perusteellisesti, olivat juurikkaat kauniin ja säännöllisen muotoisia.

Tästä kokeilusta kirjoitti Vilho Vahe "Suomen Maanviljelyslehteen" ja hänen mielestään sokerijuurikas tulisi menestymään ainakin Lounais-Suomessa. Ehtona oli tosin säännöllinen ja uuttera huolenpito. Vahe myös muistutti, että kesän 1894 säät olivat harvinaisen edulliset tälle kokeilulle.

Edellä mainittu, hieman eksoottiselta kuulostava chilisuola oli 1900-luvun alussa suosittu lannoite mm. perunoille ja tietysti juurikkaille. Sitä kehotettiin käyttämään 200 kiloa hehtaaria kohti. Rehujuurikkaan kohdalla chilisuolaa eli chilisalpietari käytettiin jopa 750 kiloa hehtaarille. Kummassakaan tapauksessa ei ollut suotavaa levittää koko määrää yhdellä kertaa, vaan esimerkiksi rehujuurikkaan kohdalla määrä jaettiin kolmeen osaan; kolmannes kylvön yhteydessä, toinen kolmannes neljä viikkoa myöhemmin ja loput  tästä neljän viikon kuluttua. Sokerijuurikassadon luvattiin lisääntyvän 6400 kilolla per hehtaari yhtä 100 kilon chilisuolalannoitusta kohden.