Lehden mukaan Sammatista saattoi saada helposti veneen - paitsi heinänteon aikaan - jolla saattoi ylittää Enäjärven. Vastarannalta olisi noin nelisen kilometriä jalkapatikkaa ennen Kärkelän kuparihyttiä. Tämä teollisuuslaitos oli Orijärven kaivoksen tavoin Fiskars-yhtiön omistuksessa. Sinne saattoi saada hevoskyydin ja perillä pystyi ihailemaan lähes 100 metrin syvyyteen ulottuvia kaivoskuiluja. Vuonna 1757 löydetyn kaivoksen malmi tuotiin maanpinnalle seitsemän "päivänaukon" kautta. Sen jälkeen raaka-aine kuljetettiin Pohjan pitäjän Antskogin ruukille.
Lehden mukaan harvoissa kaivoksissa on niin hauska käydä kuin Orijärvellä. Sen maanalaisia saleja kannattelivat "suunnattomat pylväät" ja kaivoksen päiväkirjaan olivat monet kuuluisat henkilöt raapustaneet nimensä sekä välillä hauskoja tervehdyksiäkin.
Eteenpäin matkatessaan saattoi käydä Kiskon Kirkonkylän läheisyydessä sijaitsevalla Haapaniemen maatilalla, joka aikoinaan omistivat legendaariset Hornit. Merkillistä kyllä, vuonna 1888 ei vielä puhuttu Haapaniemen linnanraunioista. Meni vielä vuosikymmeniä ennen niiden puhdistamista ajan mukanaan tuomista maakerroksista.
Pohjan pitäjän puolelta tullessaan täytyi matkalaisen taivaltaa Orijärvelle Antskogin ruukin kautta, josta sitten piti pienen matkan päästä kääntyä von Lundeista tunnetun Leilän kylän kautta viimeiselle osuudelle Kiskon suuntaan.
Syksyllä 1909 puhuttiin lehdissä, miten rautatielinjauksen maastomittaukset Pohjan Brödtorpin kartanon ja Orijärven välillä oli saatu päätökseen kuuden viikon jälkeen. Helsingin ja Turun välinen rata kulki pitkin Brödtorpin maita ja ilmeisesti tarkoituksena oli ollut tehdä kartanolta pistoraide kaivoksen kuljetuksia helpottamaan. Suunnitelmissa oli "normaalileveyksinen rautatie", jonka vedossa ei ole "suurempia vaikeuksia luonnon puolesta". Puhtia töihin toi tieto siitä, että amerikkalainen kaivosinsinööri Woodbridge oli tulossa tarkastamaan täkäläisiä laitoksia. Brödtorpilla olinimittäin omakin Nyckeln -nimen saanut kaivos Kuovilan kylän läheisyydessä.
Tästä rautatieprojektista ei koskaan tullut valmista ja Orijärven malmi kuljetettiin jatkossakin hevosilla kunnes kuorma-autot astuivat kuvaan. Lopullisesti Kiskon lähes tasan 200 vuotta palvelleet kuilut suljettiin 1958. Paikka on edelleen vaikuttava muistomerkki, mutta yksityisalueiden takia esimerkiksi kaivoskuilun päällä olevan rakennukseen ei ole menemistä.
 |
| Jokamiehen Viikkolehti 12.6.1909 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti