Tollonjoelta

Vanha kylä Hukkalantermällä Tollonjoella 2007 - kuva Wikipediasta

Vuokkiniemen kirkonkylän sivukylä Tollonjoki, kuten muukin Vienan Karjala, asutettiin nähtävästi pysyvästi aikaisintaan Täyssinän rauhan jälkeen 1595 ja 1600-luvun alkupuoliskolla. Asuttajat olivat etelämpää tulleita karjalaisia sekä myös Suomen puolelta tulleita savolaisia, pohjalaisia ja kainuulaisia. Tollonjoki on pitäjän ainoa jokivarsikylä, jollaiset taas ovat hyvin tyypillisiä Aunuksen puolessa. Tollonjoen kylä ei koskaan ollut suuri.

Vuonna 1905, jolloin vasta se käsiteltiin omana kylänään - eikä enää osana Vuok-kiniemen kirkonkylää - siellä oli 18 taloa ja 150 asukasta. Nämä määrät eivät olennaisesti enää muuttuneet myöhemmin, niin pitkään kuin kylä oli elossa.

Tollonjoen asukkailla oli 1900-luvulla tarina kylän nimen syntymisestä: ”Kaksi miestä kävelöy, vassakkah tullah. Siitä toini kysyy: A mihipä olet mänössä?" "Tänne mie mänen tollotan”. Asukkat itse tuskin olivat tosissaan tarinansa kanssa, sillä nimelle löytyy parempiakin selityksia. Paras näistä lienee se, että nimen alkuosa on henkilö- tai korkonimi, sillä Tollonjoella oli kylänosa Tollontermä (Tollontörmä) ja sellaiset saavat aina nimensä asukkaansa mukaan. Karjalaiset olivat käyttäneet aluetta nautinta- ja läpikulkualueena jo ikimuistoisista ajoista lähtien, joten sinne on voinut talonsa pystyttää esim. joku Tolonen – tämän nimisiä asui runsaasti heti rajan takana Suomen puolella. Karjalainen korkonimi Tollo oli lisäksi käypä sukunimikin vielä 1800-luvun Karjalan kannaksella. Henkilönimeen viittaa myös se, että nimi on Tollonjoki eikä Tollojoki.

Nimelle on myös muitakin selityksiä. Sieltä ehkä aikoinaan kerättiin tuohitukkoja, tolloja, joita poltettiin esim. arinalla tuulastettaessa. Tämä selitys voisi saada tukea siitä, että ylempänä joenvarressa, Livojärveltä, löytyy maastonimi Tuohiniemi. Toisaalta saamenkielet antoivat nimet monille kylille Vienassa, mm. keskuskylälle Vuokkiniemelle, joten nimi Tollonjoki voi olla johdettu esim. saamen sanoista "dollja", hankain, tai "doalli", umpeutunut ajojälki lumella.

Elias Lönnrot ehti ilmeisesti runonkeruumatkoillaan 1830-luvulla käydä Tollonjoella, koska hänellä vanhaa Kalevalaa kokoonpannessaan on ollut käytettävissään Tollonjoelta muistiinpantu Laivaretkiruno, jossa Väinämöinen kehottaa Neitsyt Mariaa rupeamaan soutajaksi - Kalevalaan Lönnrot vaihtoi soutajan Ilmariseksi. Ensimmäinen merkintä tollonjokilaisesta, nimetystä runonlaulajasta löytyy vuodelta 1872, jolloin Genetz tapasi "Tollon Kauron" eli Tenesseini Kauron   ja sai tältä muistiin Väinämöisen polvenhaavan, Kilpalaulannan ja Lemminkäisen virren. Genetz kertoi Kauron olleen taitava veneenrakentaja ja "mahtava mies". Tollonjoen runoperintö oli varsin vankka, vaikka monetkaan runonkerääjät eivät ehtineet sitä metsästää  . Esimerkkinä runonlaulannasta Tollonjoella 1800-luvun lopulla on tässä näyte Kauro Tenesseisen runoista (Genetz 4.7.1872):

Tuopa vanha Väinämöini,

Eli nuori Joukahaini,

Ajettih hyö vassakkahe

Selvällä meren selällä,

Ulavalla aukiella,

Saksan salmella syvällä.

Vemmel puuttu vempelehe,

Aisa aisahan takeltu.

Sini siinä seisottihi,

Kuni vesat kasvo vempelehe,

Raiat rahkehen nenihe.

Tuopa nuori Joukahaini

Heänpä tuon sanoiksi virkki:

"Kump' enämmän tietänövi,

Sempi tiellä seisokkoho."

Sano vanha Väinämöini:

"Onp' on kuopat kuokkimani,

Kalahauat kaivamani,

Louhet luomani ko'olla."

Niin tuo vanha Väinämöini

Laulo leu'an liettiehe,

Parran paikkaha pahahe,

I'äkseh ikitilahe,

Kahen kallivon lomahe,

Jost' ei peäse päivinähä,

Selkie sinä ikänä.

Niin tuo nuori Joukahaini

Jopa tuon sanoiksi virkki:

"Oi sie vanha Väinämöini,

Pyörrä pois pyhät sanasi,

Lauvattele laupiesi,

Miula tuskakse tulove,

Läylemäksi lankiuvi,

Annan ainuon orihen

Oman peäni peästimeksi,

Henkeni lunastimeksi."

"On orih itselläniki,

Kahta kolmia parempi,

Viittä kuutta virkiempi."

Jopa nuori Joukahaini

Heänpä tuon sanoiksi virkki:

"Oi sie vanha Väinämöini,

Pyörrä pois pyhät sanasi,

Lauvattele laupiesi,

Miula tuskakse tulove,

Läylemäksi lankiuvi,

Annan ainuon venehen

Oman peäni peästimeksi,

Henkeni lunastimeksi."

"On veneh itselläniki,

Vain ei ole soutajoa."

"Oi sie vanha Väinämöini,

Pyörrä pois pyhät sanasi,

Lauvattele laupiesi,

Miun tuskaksi tulove,

Läylemäksi lankiuvi,

Annan ainuon sisaren,

Lainoan emoni lapsen

Oman peäni peästimeksi,

Henkeni lunastimeksi."

Tuopa vanha Väinämöini

Pyörti pois pyhät sanah,

Lauvotteli laupiehe.

Tuopa nuori Joukahaini

Jopa heän kotih tulove,

Emo vastahan tulove:

"Poikaseni Joukahaini,

Mit' olet pahalla mielin,

Kuta kallella kypärin;

Sanallako voarrettihi,

Sanallako, vain tavalla,

Vainko viina-ryyppylöillä?"

"Ei sanalla, ei tavalla,

Eikä viina-ryyppylöillä:

Annoin ainuon sisaren,

Lain(n)asin emoni lapsen

Oman peäni peästimeksi.

Henkeni lunastimeksi."

"Poikaseni Joukahaini,

Elä ole pahalla miellä,

Eläkä kallella kypärin,

Tuota vuotin tuon ikäni,

Tuota vuotin tuonki saine,

Vävykseni Väinämöistä,

Suvukseni miestä suurta,

Lankokseni laulajoa."

jatkuu......