Pöytyäläisetkö pöllöjä?

Suomen Urheilulehti no 2 , 1.3.1906
Osakeyhtiö Otto Brandtin mainos

Reilusti toistasataa vuotta on Turun ja Loimaan seuduilla puhuttu "Pöytyän pöllöistä", kun on haluttu olla vähemmän kohteliaita. Vuoden 1906 paikkeilla eräs pitäjäläinen, jolla oli sana hallussaan, älähti tästä imartelusta Suomen Urheilulehden sivuilla. Hänen mukaansa mokoma haukkumanimi sopisi paremmin minkä tahansa muun pitäjän asukkaille kuin juuri pöytyäläisille.

Perustelunsa tämä tuntemattomaksi jäävä kirjoittaja haki tällä kertaa urheilun ja liikunnan parista. Esimerkiksi vuoden 1905 Turun kesäurheilukilpailuissa oli ollut vain yksi miesvoimisteluseura, tietenkin Pöytyältä kotoisin. Mutta varsinainen ylpeydenaihe Pöytyän kunnalle oli hiihtoharrastus. Talvella 1905-06 oli nimittäin jokaiselle kansakoulua käyvällä pojalla sukset samoin kuin lähes kaikilla tytöillä. Vielä muutamia vuosia aiemmin olivat sukset tuikituntemattomia koululaisille ja vuosisadan alussakin niitä sekä polkupyöriä oli lupa kummastella harvinaisuuksina. Eräiden innostuneiden pitäjäläisten ansiosta kouluihin saatiin pikkuhiljaa muutamia suksipareja ja näin alkoi suoranainen innostus. Koulujen välisissä hiihtokilpailuissa lapset olivat häpeissään, elleivät päässeet mukaan.

Näissä em. kilpailuissa oli pääpalkintona hopeinen pienoissuksi. Kouluja oli mukana kuusi kappaletta ja kilpasarjoja kolme 5 kilometrin matkalla vanhemmille ja kolme nuoremille pojille sekä 2 kilometrin matka tytöille. Osanottoa ei ollut rajattu ja pääpalkinnon sai parhaimman keskiarvon tehnyt koulu. Mikäli joku koulu tulisi voittamaan hopeasuksen kolme kertaa peräkkäin, saisi tämä sen omakseen. Yksittäisille oppilaille oli lisäksi luvassa pieniä rahapalkintoja.

Ensimmäiset koulujen väliset kisat voitti Haverin koulu. Kilpailijoita oli peräti 68, joista 16 tyttöjä. Määrä on siinäkin mielessä huikea, että osalla koululaisista oli Haverin koululle - missä kilpa käytiin maaliskuun lopulla - matkaa lähes kaksi peninkulmaa. Tämä tapahtumahan käytiin kauan ennen autojen aikaa, joten varmasti muutama kilpailija on joutunut ensin hiihtämään kisapaikalle. Kilpamatkan kääntöpaikalla jokainen sai pienen paperilapun, joka todisti hiihdetystä matkasta. Suurimmalla osalla oli niin kiire jatkaa matkaa, että lappu ilmestyi maalipaikalle hiihtäjän hampaiden välissä - aikaa olisi kulunut aivan liikaa, jos se olisi pitänyt tunkea taskuun vanttuut kädessä!

Pöytyäläiset olivat keränneet noin 60 markkaa, jotka sitten jaettiin 0,50 - 2,50 markan suuruisina palkintoina. Tämä oli toinen kerta, kun Haverin koulu sai seinälleen hopeasuksen ja kilvan jälkeen kuultiin useita lupauksia siitä, että ensi vuonna kiertopalkinto ei enää jäisikään samaan paikkaan. Toki haverilaiset ajattelivat juuri päinvastoin.

Pöytyän koululaiset ja opettajat saattoivat olla ylpeitä harrastuksestaan, sillä samaan aikaan pidetyissä Liedon kansakoulujen hiihtokilpailuissa ilmestyi lähtöviivalle vain kahden koulun oppilaita. Yhteensä hiihtäjiä oli vain tusinan verran ja paikallisen kiertopalkinnon, uushopeisen maljan vei jo neljännen kerran peräkkäin "Puolisot Schnittein" koulu Kirkonkulman sinnitellessä Aurajoen jäillä toiseksi. Voittajakoulun paras oli Akseli Hollo Kirkonkulman Armas Ristimäen päihittäessä luokkatoverinsa kirkkaasti. Akselille hän tosi hävisi neljän kilometrin matkalla lähes minuutin. Parempi koulu valittiin hieman samaan tapaan kuin Pöytyällä, sillä keskiarvo laskettiin kolmen parhaan osallistujen tuloksista ja näin Kirkonkulma hävisi Puolisot Schnittenille reilut kaksi minuuttia.