Kajalan historiaa

Kiskon pitäjän Kajalan kylä sijaitsee Kirkkojärven rannalla, viiden kilometrin päässä kirkolta. Ensimmäiset maininnat kylästä löytyvät jo 1500-luvulta, jolloin siellä oli ainakin yksi savu eli talo. Kirkollisessa mielessä Kisko oli aina 1550-luvulle saakka Pohjan kappeliseurakunta. Vasta tämän jälkeen pitäjä sai ensimmäisen aivan oman kirkkoherran.


Kiskon kirkolta Aijalaan päin kulkevan maantien varrella sijaitsevat Haapaniemen, Liipolan, Kajalan, Marjaniemen, Lapin ja lopulta Aijalan kylät. Kaikista kylistä on yhteys Kirkkojärvelle, jonka lisäksi Liipolan kylä sijaitsee kapealla kangaksella, joka eroittaa Iso-Kiskon  ja Kirkkojärven toisistaan.


Vuoden 1552 kymmenysluettelossa kerrotaan ”Kai’alan” kylässä asuneen isäntä Sipi Juhonpojan, joka maksoi veroina yhden pannin ruista ja kahdeksan vakkaa ohraa. Viisi vuotta myöhemmin kirjatussa luettelossa Sipin todetaan maksaneen ns. lukkarinvakkaverona seitsemän vakkaa ohraa.

Kajalaa vuoden 1707 tiluskartalla

1700-luvulle tultaessa mainitaan rippikirjoissa Kajalan kohdalla kolme taloa; Kaija, Petteri ja Tino. Nimien kirjoitusmuoto on tuossa vaiheessa vaihdellut vuosittain ja nämä muodot lienevät lähimpänä oikeaa. 1700-luvun puolivälissä Petteri katoaa salaperäisesti kirjoista, sen tultua joko liitetyksi Kaijaan tahi Tinoon. Toinen mahdollisuus on talon täydellinen autioituminen, jolloin tila on yksinkertaisesti lakannut olemasta.

Aivan vuosisadan alussa, 1703, oli sattunut ikävä onnettomuus. Petteri Juhonpojan ollessa isäntänä poltettiin miehissä kaskea. Jostain syystä tuli oli jäänyt kytemään metsään ja kahden päivän kuluttua siitä oli kehittynyt tuhoisa metsäpalo.

Palossa tuhoutui Kiskon, Tenholan ja Pohjan kylien metsiä, niittyjä ja latoja. Kosken ruukin kirjanpitäjän mukaan heidän metsistään oli Aijalan ja Kelkkalan kylissä palanut peräti 400 hakattua tukkipuuta. Vieläpä Antskogin ja Thorbyn metsissä saakka oli tuli aiheuttanut 185 kuparitaalarin ja 16 killingin vahingot.

Edes arviomiehet eivät pystyneet määrittelemään tarkkaa arvoa tuhoille, niin suuret ne olivat. Petteri Juhonpoika ja hänen naapurinsa Kajalassa kiistivät syyllisyytensä tapahtumaan sanoen sen sattuneen neljä viikkoa heidän kaskeamisensa jälkeen. Myös Kiskon kirkonkylän ja Karjalohjan Nummijärven asukkaat kielsivät tietävänsä asiasta mitään.

Kaskimaat sijaitsivat yleensä kaukana varsinaisista ”emokylistään”. Kajalan kylällä oli yhteisiä kaskia Suomusjärven pitäjän Laidikkeen, Laperlan, Kettulan ja Taipaleen sekä Kiskon Yltäkylän, Vilikkalan ja Sammalon kanssa.


Kaija ja Tino olivat niiden neljän tilan joukossa, jotka vuonna 1805 olivat aatelisten omistuksessa Kiskon pitäjässä. Muut kaksi olivat Haapaniemen kartano ja Marjaniemi. Kannattaa pistää merkille, että kaikki edellä mainitut kylät sijaitsevat Kirkkojärven itärannalla, lähellä Antskogin, Fiskarin ja Kosken ruukkeja sekä Orijärven ja Aijalan kaivoksia.


jatkuu....