Kajalan kylän sotilaita

Suomalaiseen elämänmenoon kuuluivat 1700-puolesta välistä lähtien torpat. Torppari oli eräänlainen maanvuokraaja isäntäänsä nähden. Hän maksoi tietyn osuuden vaatimattoman peltotilkkunsa tuotosta talolliselle ja lisäksi hänellä oli ns. päivätyövelvollisuus. Verorasituksesta tuli näin ollen erittäin ankara ja 1900-luvulle tultaessa ristiriitoja syntyi paljon.

Torppareihin voidaan lukea tietyssä määrin myös sotilaat. Kajalankin kylässä asui ruotusotilas, jonka kylän talolliset olivat palkanneet Ruotsi-Suomen armeijaa varten. Sotilaille annettiin ”sukunimi” heidän astuessaan väkeen. Tätä nimeä ei pidä käsittää samalla tavalla kuin nykyisin tuntemaamme suvun nimeä. Jos sotilaan poika astui isänsä jälkeen väkeen, hän saattoi saada aivan toisen nimen.

Sotilaista on mainintoja jo varhaisimmissa rippikirjaniteissä. Vuonna 1723 Kajalassa menivät naimisiin sotilas Erik Lindman ja leskivaimo Valpuri Jaakontytär. Heillä oli ainakin yksi tytär, joka tosin kuoli lapsena.

Seuraava nimeltä mainittu sotilas Henrik Cajander, joka vaimonsa Kirstin kanssa oli muuttanut Kajalaan Sortilan kylästä. Heillä oli ainakin kaksi lasta, joista nuorempi kuoli lapsena.

Vuonna 1769 mainitaan Kiskon kastettujen luettelossa, että Kajalan kylässä on syntynyt lapsi sotilas Abram Cajalinille ja tämän vaimolle Anna Matintyttärelle. Heidät oli vihitty vuotta aiemmin Perniössä, jossa Anna oli Haaroisten kylässä piikana. Abram puolestaan mainitaan Uudenmaan jalkaväkirykmentin sotilaaksi.
Kymmenen vuotta myöhemmin on Abramista tullut Orijärven kuparikaivoksen renki.

1780-luvulta eteenpäin asui Tinon talon Pakkan torpassa sotilas Lasse Stålt perheineen. Hänen vaimonsa oli Esteri Juhontytär. Esteri oli alun perin Marjaniemessä piikomassa, josta sitten lähti sotilaan puolisoksi.

1800-luvun puolelle tultaessa asui Pakkalla sotilas Isak Fall vaimonsa Liisa Matintyttären kanssa. Liisa oli torpparin tytär Kiskon Hongiston kylän Lammijärven torpasta. Heidän poikansa Isak Fall peri isänsä torpan ja 1835 hän nai Viiarin rusthollin torpparin tyttären, Sofian. Sofian kuoltua meni Isak vanhoilla päivillään naimisiin Kaukurin Mustan talon piian, Eufrosyne Mehnlösin kanssa.

Isakin kuoltua leskivaimo Eufrosyne otti miehekseen Mooses Grönblomin, josta tuli Pakkan uusi torppari.

Pyölin ja Pakkan torppien perheiden tarkemmat vaiheet ovat toistaiseksi tutkimatta. Selvältä näyttäisi se, että mitään suoria sukulaisuussuhteita ei päässyt syntymään Kaijan sekä Tinon talollisten ja sotilastorppien asukkaiden kesken. Talolliset naivat talollisten ja torpparit torpparien perillisiä. Näin myös syntyi todellisia torpparisukuja, jotka polvesta toiseen viljelivät samaa torppaa ja tekivät päivätöitä samalle talolle.

Vasta 1910-luvun  suuri murros vei lopullisesti pohjan tältä ”säätyläisyhteiskunnalta” ja kaikista talollisista sekä torppareista tuli maanviljelijöitä. Väestömäärän raju kasvu myös pakotti tilakoon pienentämiseen ja näin suurmaanomistus käytännössä loppui Suomessa.