Yksi Wendelin

Koska tämä blogi ei seuraa suuremmin aikaansa eikä ole millään tavalla muodikas, jouluaaton tarinakin on ihan tavallinen!


Isoisäni kasvatti-isän isä oli Suomusjärven Laidikkeen kylän Jusalassa vuonna 1837 syntynyt Petter Eliasson, joka myöhemmin ryhtyi käyttämään sukunimeä Wendelin. Hän työskenteli nuorena miehenä renkinä kotipitäjässään, mutta muutti naimisiin mentyään Kiskon puolelle. Morsian Ulrika Wilhelmina Renvall oli syntynyt Kiikalan pitäjän Rasvalan Alhaisilla, mutta tullut Kiskoon vanhempiensa mukana pienenä tyttösenä.

Petter Wendelin asusti 1860-luvulta lähtien Martilan sotilasvirkatalon torpassa, jonka edellinen torppari oli ollut Emanuel Renvall, Petterin appiukko. Ulrikan eno Wilhelm Dristig oli sitten torpparina naapurimökissä. Tosin Ulrikalla ja Wilhelmillä oli ikäeroa vain viisi vuotta.

Torppari Wendelinin luotettiin pitäjässä kovasti, sillä hänet mainitaan mm. Kiskon vuonna 1889 perustetun Säästöpankin isännistössä sen alkuaikoina. Näiden miesten tuli olla maineeltaan erityisen nuhteettomia. Vuoden 1871-1872 paikkeilla Martilassa sattui pieni tulipalo, jonka yhteydessä tuhoutui Wendelinien saunarakennus. Tämän takia Suomen maalaisten paloapuyhtiö korvasi johtokuntansa päätöksellä torpparillemme 40 markkaa helmikuussa 1872.

Petterin ja Ulrikan lapsia olivat Juho Gabriel, Kustaa, Kalle, Albert Aleksanteri ja Ulrika Vilhelmina. Viimeksi mainittu menehtyi aivan pienenä, mutta kaikki miespuoliset jälkeläiset elivät suhteellisen iäkkäiksi. Viimeisenä heistä kuoli Albert 86 vuoden iässä elokuussa 1962.