Siirry pääsisältöön

Hermolan Paholainen

Kotiseutu : Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja 1.11.1910

Nykyisin Salon kaupunkiin kuuluvien Suomusjärven ja Kiikalan pitäjien rajalla sijaitsee Hermolan talo. Sen läheisyydessä myös "Hermolan Vahakivi", josta paikallinen tarusto kertoo seuraavaa;

"Kerrran jättiläinen vihoissaan heitti suuren kiven, joka sattui putoamaan Kiikalan Yltäkylän Örsin Hermolaan, tasaiselle niitylle Suomusjärven rajalle, vaikka jättiläisen tarkoitus oli viskata se Anerio-järveen. Hermolan Vahakivi on arviolta 10 metriä korkea ja 40 metriä ympärysmitaltaan. Sinne on itse paholainen ottanut asuntonsa, kuten tiedetään. Jos joku sattuu yön aikaan kulkemaan kiven läheltä, sekoittaa paholainen pään, niin ettei koko yönä pääse pois kiven läheisyydestä, vaikka miten koettaisi kulkea. Monet kymmenet ihmiset ovat siellä koko yön harhailleet.

Taru kertoo Yltäkylän Kriipin isännän ajelleen siellä koko yön paholaisen kanssa kilpaa. Kylässä kuultiin Kriipin ääni, joka huusi yhtämittaa "Hoo!" Aamulla hän pääsi kotiin ja kertoi paholaisella olleen niin suuren pään kuin niittyladon ja silmät kuin porsliinilautaset. Monta kerrotaan Vahakiveltä löydetyn kuolleena.

Suomusjärven puolella rajaa kerrotaan Vahakivellä asuneen Hermolan-Taatan. Kerran eräänä varhaisena syysaamuna näki Ali-Hintan isäntä Hermolan-Taatan ajavan rattailla kovaa vauhtia pitkin Aneriojärveä. Ali-Hintan talo sijaitsi silloin järven rannalla. Isäntä kutsui Taatan sisälle kahvia juomaan, mutta tähän ei Taatan aika antanut myöten, sillä hänellä oli kova kiire. Kun isäntä kysyi, mihin hän sellaisella kiirellä matkusti, sai hän tietää, että Hermolan Taata oli matkalla Lohjan markkinoille. Taata yritti ehtiä peittämään erästä hevonsenpattia ennen kaupantekoa.
Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirkkopalon jälkeen

Osmo Durchman kokosi Suomen Sukututkimusseuran jäsenjulkaisuun, Aikakauskirja Genokseen 1930-luvulla tietoja kirkkojen ja pappiloiden tuhoutumisista. Näistä tiedoista on paljon hyötyä tutkijalle, joka ihmettelee esimerkiksi rippikirjojen puuttumista tietyistä seurakunnista. Paloja on ollut 1600-luvulta lähtien, kun kirkonkirjoja ylipäätänsä alettiin pitämään, runsaasti. Toisaalta hämmästyttävän vähän on kokonaisuutena katsottuna tästä kirkollisesta materiaalista tuhoutunut. Eräitä näistä tapauksista olivat Kannuksen kirkon ja kellotapulin tuhonnut tulipalo 31.7.1813. Tuon samaisena päivänä oli ehditty soittaa seurakunnan kappalaisen, Karl Borgin kuolinkellot. Toinen tulipalo riehui vajaata vuotta aiemmin eli 22.8.1812 Valkjärven kirkossa. Koko rakennus tuhoutui tässä palossa. Tietoja kirkkorakennusten ja pappiloiden tulipaloista löytyy mm. piispan- ja rovastintarkastusten pöytäkirjoista. Myös tuomiokapitulien asiakirjoista innokas sukututkija voi etsiä näiden onnettomien tapausten syit
Lähetä kommentti
Lue lisää»

Eräs saha Halikossa

Maamme vanhimpina sahalaitoksina on monesti pidetty Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Kymenkartanoon, Perniöön, Viipuriin ja Espooseen kruunun toimesta pystytettyjä vesisahoja. Näiden sahojen tärkein tehtävä oli tuottaa se sahatavara, mitä linnoissa ja latokartanoissa tarvittiin. Raaka-aineena nämä sahat käyttivät ns. verotukkeja eli talollisilta veroparseleina kerättyjä puolta. Samoihin aikoihin myös eräillä aatelismiehillä oli omia, yksityisiä sahoja. Monia pitäjänhistorioita ja muita selvityksiä kirjoittaneen Aulis Ojan mukaan Varsinais-Suomesta löytyy em. kruununsahoja varhaisempia vesisahoja. Tietoja näistä on säilynyt mm. Eerik Flemingin maakirjassa. Tuo mainittu maakirja sisältää erilaisia maanjakoon liittyviä tuomioita vuosien 1420–1551 väliltä.   Samoin siitä löytyy muitakin omaisuuteen liittyviä dokumentteja sekä merkintöjä Flemingin suvun jäsenistä ja heidän sukulaisuussuhteistaan. Aulis Ojan kirjoitusten perusteella löytyy Eerik Flemingin maakirjan sivulta 45 [1] lyhyt dokume
Lähetä kommentti
Lue lisää»

Kuka oli ensimmäinen sukututkija?

HUOM: Tämä teksti on tehty tekoälyn ehdottaman tekstin pohjalta. On hyvä huomata, että tekoälysovellukset eivät ole millään tavalla täydellisiä tällä hetkellä. Sinänsä nämä alla olevat henkilöt ovat olleet varhaisia sukututkijoita, mutta heitäkin ennen on sukujensa saloista kiinnostuneita löytynyt. Suhtaudu siis terveen kriittisesti tähän tekstiin! Sukututkimuksen historia ulottuu kauas menneisyyteen, ja on vaikea nimetä yhtä tiettyä henkilöä ensimmäiseksi sukututkijaksi. Tieto omasta suvusta ja sen historiasta on kiinnostanut ihmisiä kautta aikojen, ja esimerkiksi eri aatelissukujen historioiden kirjoittaminen on ollut yleistä jo keskiajalla. Kuitenkin modernin sukututkimuksen perustana pidetään yleisesti genealogiaan erikoistuneita oppineita, jotka toimivat Euroopassa 1500-luvulta lähtien. Heidän tavoitteenaan oli koota tietoa erityisesti aatelisten sukujen historiasta ja sukulaisuussuhteista. Tämä tieto tallennettiin usein heraldisiin rekistereihin, jotka sisälsivät tietoa sukujen v
Lähetä kommentti
Lue lisää»