Kastettuja puhtaaksi kirjoitettuna Laukaan pitäjästä - sisältää kummit!
Hiljainen nimismies
Suomen tarkk’ampujapataljoonan kuulunut Carl Gustaf Hull eli Domander oli naimisissa Lovisa Cecilia Hultmanin kanssa. Tämän pariskunnan poika oli Tampereen tuomiokirkkoseurakunnassa syyskuussa 1848 syntynyt Gustaf Adolf, joka käytti sukunimeä Demander. Sekä isä että äiti olivat syntyneet Tampereella. Myös Gustaf Adolfin vanhin sisko Lovisa Charlotta oli tamperelainen, mutta toinen isosisko Augusta Cecilia oli puolestaan syntynyt Uudenmaan Pohjan pitäjässä. Pian Gustaf Adolfin syntymän jälkeen viisihenkinen perhe muutti Turkuun.
Aikuisiällä Gustaf Adolfista kuoriutui virkamies, joka aloitti uransa Hämeen läänin lääninhallituksessa. Sieltä hän siirtyi Turkuun täkäläisen kaupunginvoudin apulaiseksi. Muutaman ajan päästä hän pääsi lääninhallitukseen töihin ja sieltä edelleen kuvernöörinvirastoon. Vuonna 1883 hänet valittiin Pöytyän piirin nimismieheksi. Tässä virassa hän oli aikalaisten mukaan luonteeltaan sovitteleva ja hiljainen. Näillä ominaisuuksilla kruununnimismies Demander saavutti pitäjäläisten täyden luottamuksen ja suosion, kuten esimerkiksi Uusi Suometar -lehti kertoi huhtikuussa 1904 muistokirjoituksessaan. Gustaf Adolf Demander oli sairastellut vuosikymmeniä ja oli aika-ajoin pitkiä toveja sairaslomalla. Huhtikuun alkupäivinä 1904 hän menehtyi vain 55 vuoden iässä.
Kaipaamaan jäivät lähinnä vaimo Vilhelmiina Saxelin sekä lapset. Puoliso Vilhelmiina oli miestään kahdeksan vuotta nuorempi ja rippikirjatietojen mukaan hän olisi ollut kotoisin Hämeenlinnasta. Pöytyälle morsian tuli avioliiton solmimisen myötä 1884. Perhe asui aluksi Lahdolla sekä myöhemmin Mäkiäisten Kärrillä. Esikoistytär Tyyne syntyi 1884 ja poika Yrjö Iisak 1890. Tyyne Demander oli aikanaan Postihallituksen palveluksessa mm. Tampereella, jossa hän toimi kirjurina. Leski Vilhelmina Saxelin muutti miehensä kuoleman jälkeen Turkuun.
Yrjö Iisak suomensi sukunimen muotoon Temari. Hänestä tuli hallitussihteeri, joka työskenteli mm. Helsingin lääninvankilan vt. apulaisjohtajana 1925 ja sotaylioikeuden sihteerinä 1929 sekä edelleen sosiaaliministeriön vanhempana hallitussihteerinä 1938 monien muiden virkojen ohella. Hän kuului myös Invalidisäätiön hallitukseen. Harrastuksena Yrjö Temarilla oli puutarhanhoito. Vaimonsa Ragnhild Selenin kanssa hänet vihittin 1916. Heidän poikansa Yrjö Olavi syntyi Hämeenlinnassa 1907. Talvisodassa Yrjö Olavi palveli Viipurin lohkolla patterinpäällikkönä. Jatkosodassa hänet komennettiin Russarön Ristiniemeen. Bromarvin Gunnarsholmissa käydyssä taistelussa hän sai luodin päähänsä, mutta ruumista ei koskaan löydetty. Hänet siunattiin sankarivainajana Hietaniemeen.
Mainittakoon vielä Gustaf Adolf Demanderin sisko Sofia Vilhelmina, jonka puolisoksi tuli pappi ja kielimies Juuso Hedberg. Tämä oli mm. Turun tuomiorovastina 1908-1919, mutta sai lisäksi mainetta Uuden Testamentin kreikkalais-suomalaisella sanakirjallaan sekä hengellisiä herätyksiä koskevilla kirjoillaan. Juuso Hedberg sai lopulta teologian kunniatohtorin arvon. Toinen sisar Augusta Cecilia antautui opettajanuralle työskennellen Etelä-Savon Ristiinassa yli 25 vuoden ajan kansankouluopettajana.
Aikuisiällä Gustaf Adolfista kuoriutui virkamies, joka aloitti uransa Hämeen läänin lääninhallituksessa. Sieltä hän siirtyi Turkuun täkäläisen kaupunginvoudin apulaiseksi. Muutaman ajan päästä hän pääsi lääninhallitukseen töihin ja sieltä edelleen kuvernöörinvirastoon. Vuonna 1883 hänet valittiin Pöytyän piirin nimismieheksi. Tässä virassa hän oli aikalaisten mukaan luonteeltaan sovitteleva ja hiljainen. Näillä ominaisuuksilla kruununnimismies Demander saavutti pitäjäläisten täyden luottamuksen ja suosion, kuten esimerkiksi Uusi Suometar -lehti kertoi huhtikuussa 1904 muistokirjoituksessaan. Gustaf Adolf Demander oli sairastellut vuosikymmeniä ja oli aika-ajoin pitkiä toveja sairaslomalla. Huhtikuun alkupäivinä 1904 hän menehtyi vain 55 vuoden iässä.
Kaipaamaan jäivät lähinnä vaimo Vilhelmiina Saxelin sekä lapset. Puoliso Vilhelmiina oli miestään kahdeksan vuotta nuorempi ja rippikirjatietojen mukaan hän olisi ollut kotoisin Hämeenlinnasta. Pöytyälle morsian tuli avioliiton solmimisen myötä 1884. Perhe asui aluksi Lahdolla sekä myöhemmin Mäkiäisten Kärrillä. Esikoistytär Tyyne syntyi 1884 ja poika Yrjö Iisak 1890. Tyyne Demander oli aikanaan Postihallituksen palveluksessa mm. Tampereella, jossa hän toimi kirjurina. Leski Vilhelmina Saxelin muutti miehensä kuoleman jälkeen Turkuun.
Yrjö Iisak suomensi sukunimen muotoon Temari. Hänestä tuli hallitussihteeri, joka työskenteli mm. Helsingin lääninvankilan vt. apulaisjohtajana 1925 ja sotaylioikeuden sihteerinä 1929 sekä edelleen sosiaaliministeriön vanhempana hallitussihteerinä 1938 monien muiden virkojen ohella. Hän kuului myös Invalidisäätiön hallitukseen. Harrastuksena Yrjö Temarilla oli puutarhanhoito. Vaimonsa Ragnhild Selenin kanssa hänet vihittin 1916. Heidän poikansa Yrjö Olavi syntyi Hämeenlinnassa 1907. Talvisodassa Yrjö Olavi palveli Viipurin lohkolla patterinpäällikkönä. Jatkosodassa hänet komennettiin Russarön Ristiniemeen. Bromarvin Gunnarsholmissa käydyssä taistelussa hän sai luodin päähänsä, mutta ruumista ei koskaan löydetty. Hänet siunattiin sankarivainajana Hietaniemeen.
Mainittakoon vielä Gustaf Adolf Demanderin sisko Sofia Vilhelmina, jonka puolisoksi tuli pappi ja kielimies Juuso Hedberg. Tämä oli mm. Turun tuomiorovastina 1908-1919, mutta sai lisäksi mainetta Uuden Testamentin kreikkalais-suomalaisella sanakirjallaan sekä hengellisiä herätyksiä koskevilla kirjoillaan. Juuso Hedberg sai lopulta teologian kunniatohtorin arvon. Toinen sisar Augusta Cecilia antautui opettajanuralle työskennellen Etelä-Savon Ristiinassa yli 25 vuoden ajan kansankouluopettajana.
Aatelishäitä
 |
| Kansalliskirjaston arkisto tekstissä mainittu kirkko on siirretty Helsingin Seurasaareen 1900-luvun alussa |
Edellä mainittujen häiden morsian oli kotoisin Karunan Timarissa. Nuorikon nimi oli Elsa Beata. Hänen vanhempansa olivat kapteeni Reinhold De la Motte ja Margareta Charlotta Geete. Myös tämä Geete suku oli aatelinen. De la Motten suvun kantaisänä pidetään Sääksmäellä 1600-luvun alussa asunutta ranskalaista Samson de la Mottea, joka ehti olla kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäisen vaimon, Anna Rappin kuoltua hän nai Halikosta kotoisin olleen Brita Munch af Fulkilan. De la Mottet aateloitiin 1642 numerolla 280 Ruotsin ritarihuoneeseen. Elsa Beata menehtyi syntymäkodissaan, Karunan Timarissa vuonna 1777.
Carl Otto Siöstierna ja Elsa Beata de la Motte saivat vain yhden lapsen, 1755 syntyneen Ulrika Margaretan. Tuohon aikaan pariskunta asui Fuilassa. Puolisokseen tämä ainokainen perillinen sai aatelissukuun 902 kuuluneen kapteeni Vilhelm Gyllenskeppin. Tämä pariskunta asui 1770-luvun lopulla Karunan TImarissa, jossa syntyi heidän ensimmäinen tyttärensä Brita Ulrica. Kymmenkunta vuotta myöhemmin näki päivänvalon toinen tytär Charlotta, joka kuoli 1815 naimattomana. Brita Ulrican nai majuri Carl Joakim Fock. Hän oli syntynyt Turussa, mutta hänen sukulaisiaan asui Paimion Fuilassa 1770-luvulta alkaen. Fockin ja Gyllenskeppin perhe asui Kemiön Germundsvidjassa 1800-luvun alkupuolella. Isä Vilhelm Gyllenskepp kuoli 1807 ja äiti Ulrica Siöstierna Kemiönsaaren Tjudalla 1841.
Komealta kalskahtavista nimistä huolimatta useat maassamme asuneet aatelisperheet eivät olleet eurooppalaisen mittapuun mukaan erityisen vauraita. Mitä taas tulee esimerkiksi Fuilaan ja Timarin rustholliin, niitä asuttivat 1800-luvun alkupuoliskolla lähinnä lampuodit ja tavallisesta kansasta nousseet henkilöt. Heistä esimerkkinä Timarin isäntä Johan Mauritz Nordling 1820-luvulla. Hän oli tosin ylioppilas, mutta isänsä ammatiltaan värjäri.
Jouluaaton lapsi
Tasan kaksisataa vuotta sitten jouluaattona syntyi Paimion Yrjövuoren kylässä renki Juho Jaakonpojalle ja hänen vaimolleen Anna Juhontyttärelle poikalapsi, jolle vanhemmat antoivat nimen Kustaa. Kastetilaisuus järjestettiin jo Joulupäivänä. Kummeiksi tulivat Tanisin rusthollaripariskunta Matti Matinpoika ja Liisa Matintytär, piika Leena Juhontytär samoin Tanisista sekä Yrjövuoren Supan torppari Henrik Valle.
Juholle ja Annalle oli tätä ennen syntynyt kolme lasta ja vuoteen 1831 mennessä perheeseen ilmaantui vielä viisi lasta. Esikoispoika Juho syntyi 1811 Kasvalassa, josta renki Juho muutti perheineen Sauvoon. Siellä syntyivät Anna Stiina ja Fredrik, kunnes perhe palasi Paimioon. Muuttojen yhteydessä äiti Anna nuorenee rippikirjoissa äkisti kuusi vuotta, kun syntymävuodesta 1791 tuleekin 1797. Isä Juho oli syntynyt 1787 Piikkiössä. Hänen isänsä oli rakuuna Jaakko Kurnfelt. Sopivasti myös Annan isä oli sotilas, nimittäin Sillilässä asunut rakuuna Juho Fager.
Juho Jaakonpoika ei perustanut isänsä sotilasnimestä, vaan otti 1820-luvun lopulla käyttöön sukunimen Skön. Saman vuosikymmenen alussa Juho oli muuttanut Siililän Keskikylään rengiksi ja lopulta torppariksi. Tosin hänet mainitaan myös reserviläisenä myöhemmin, mutta mihinkään taisteluihin hän ei ottanut osaa. Juho Jaakonpoika Skön ja Anna Juhontytär menehtyivät molemmat vuonna 1860 Siililässä.
Jouluaaton lapsi Kustaa Skön muutti vuonna 1835 Sauvon Vahtisiin rengiksi. Palveltuaan hetken hän otti täysin uuden suunnan elämälleen ja pestautui armeijaan. Pesti löyty Ensimmäisestä Suomalaisesta Meriekipaasista. Tämä osasto oli laivatonta meriväkeä, joka oli ensin sijoitettuna Suomenlinnaan eli Viaporiin. Myöhemmin Meriekipaasi siirtyi lahden toiselle puolelle eli Katajanokan Merikasarmeille.
Puolisokseen Kustaa Skön löysi helsinkiläisen Anna Ulrika Eklundin, joka oli sulhastaan vuoden verran iäkkäämpi. Pariskunnan lapsia olivat mm. pojat Gustaf Reinhold ja Johan Adolf sekä tytär Olga Ulrika, joista ensin mainittu syntyi jo ennen avioliiton solmimista.
Kustaan vanhempi veli Juho käytti isänsä ja veljensä tavoin sukunimeä Skön. Hän nai Paimion Sukselan kylän Heikkilän rusthollarin tyttären Liisa Kustavan asettuen torppariksi saman kylän Hakalaan. Ihan puhtoinen mies ei torpparimme ollut, sillä 1841 napsahti päälle tuomio juopottelusta.
Tämä oli viimeinen sukanvarsi Kunnallislehdessä. Kiitän mielenkiinnosta ja mukavista palautteista sekä kysymyksistä.
Juholle ja Annalle oli tätä ennen syntynyt kolme lasta ja vuoteen 1831 mennessä perheeseen ilmaantui vielä viisi lasta. Esikoispoika Juho syntyi 1811 Kasvalassa, josta renki Juho muutti perheineen Sauvoon. Siellä syntyivät Anna Stiina ja Fredrik, kunnes perhe palasi Paimioon. Muuttojen yhteydessä äiti Anna nuorenee rippikirjoissa äkisti kuusi vuotta, kun syntymävuodesta 1791 tuleekin 1797. Isä Juho oli syntynyt 1787 Piikkiössä. Hänen isänsä oli rakuuna Jaakko Kurnfelt. Sopivasti myös Annan isä oli sotilas, nimittäin Sillilässä asunut rakuuna Juho Fager.
Juho Jaakonpoika ei perustanut isänsä sotilasnimestä, vaan otti 1820-luvun lopulla käyttöön sukunimen Skön. Saman vuosikymmenen alussa Juho oli muuttanut Siililän Keskikylään rengiksi ja lopulta torppariksi. Tosin hänet mainitaan myös reserviläisenä myöhemmin, mutta mihinkään taisteluihin hän ei ottanut osaa. Juho Jaakonpoika Skön ja Anna Juhontytär menehtyivät molemmat vuonna 1860 Siililässä.
Jouluaaton lapsi Kustaa Skön muutti vuonna 1835 Sauvon Vahtisiin rengiksi. Palveltuaan hetken hän otti täysin uuden suunnan elämälleen ja pestautui armeijaan. Pesti löyty Ensimmäisestä Suomalaisesta Meriekipaasista. Tämä osasto oli laivatonta meriväkeä, joka oli ensin sijoitettuna Suomenlinnaan eli Viaporiin. Myöhemmin Meriekipaasi siirtyi lahden toiselle puolelle eli Katajanokan Merikasarmeille.
Puolisokseen Kustaa Skön löysi helsinkiläisen Anna Ulrika Eklundin, joka oli sulhastaan vuoden verran iäkkäämpi. Pariskunnan lapsia olivat mm. pojat Gustaf Reinhold ja Johan Adolf sekä tytär Olga Ulrika, joista ensin mainittu syntyi jo ennen avioliiton solmimista.
Kustaan vanhempi veli Juho käytti isänsä ja veljensä tavoin sukunimeä Skön. Hän nai Paimion Sukselan kylän Heikkilän rusthollarin tyttären Liisa Kustavan asettuen torppariksi saman kylän Hakalaan. Ihan puhtoinen mies ei torpparimme ollut, sillä 1841 napsahti päälle tuomio juopottelusta.
Tämä oli viimeinen sukanvarsi Kunnallislehdessä. Kiitän mielenkiinnosta ja mukavista palautteista sekä kysymyksistä.
Jouluaaton tytär Liisa
Marttilassa vihittiin lokakuussa vuonna 1803 Laurilan rusthollissa asunut Jaakko Matinpoika sekä Leena Erkintytär. Leena oli syntynyt 1777 Paimion Siililässä vanhan rakuunan, Erkki Akselinpojan perheen kuopuksena. Vihkimisen aikaan hän oli piikana Laurilan rusthollissa. Jaakon koti löytyy Tarvasjoen Kirkonkylän Vähätalosta, missä hänen isänsä Matti Juhonpoika oli ollut poikansa syntymän aikaan vuonna 1779 isäntänä.
Jaakon ja Leenan ensimmäinen lapsi Juho syntyi Prunkilassa kesän alussa 1804. Sieltä perhe muutti Tarvasjoen Kallelan kylän Kuukkalan talon Hakalan torppaan. Juho sai pian seuraa sisaruksista Liisa, Jaakko, Maria, Matti, Henrik ja Liisa. Vuonna 1806 syntynyt Liisa-tyttönen kuoli pienenä ja jouluaattona 1817 eli tasan kaksisataa vuotta sitten syntynyt perheen kuopus sai saman nimen kuin edesmennyt sisarensa. Tämä oli hyvin tyypillinen tapa suuren lapsikuolleisuuden aikoina.
Ikävä kyllä jouluaattona syntyminen ei taannut pienokaiselle turvallista tulevaisuutta. Liisa kuoli jo maaliskuussa 1821 hengenahdistukseen, jonka luultavasti aiheutti joku keuhkosairaus. Isä Jaakko Matinpojan vei rintakuume maaliskuun lopulla 1828. Leskiäiti Leena jäi asumaan Hakalaan poikiensa Matin ja Henrikin kanssa kolmistaan. Matti lähti rengiksi 1833 noin 20 vuoden iässä Kirkonkylän Vähätaloon. Siellä hän ehti palvella vain pari vuotta, kunnes hän sairastui pahasti. Vaikka Matti toimitettiin lääninsairaalaan Turkuun, mitään ei ollut tehtävissä. Hän menehtyi elokuussa 1835 ja tuli haudatuksi Turkuun.
Äiti Leena kuoli Kallelan Hakalan torpassa tammikuun alussa 1850. Henrik-poika siirtyi rengiksi Kallelan Knaapin taloon. Sieltä hän meni naapuriin, Keskitaloon rengiksi ja edelleen Kulmalan torpparin rengiksi. Samoihin aikoihin löytyi vaimoksi 19 vuotta nuorempi Vilhelmiina Antintytär Suurilan Mattilan talosta. Ensimmäinen yhteinen lapsi Juho Henrik syntyi elokuussa 1862. Rippikirja paljastaa Vilhelmiinan toisen silmän olleen jotenkin vioittuneen.
Uusi palveluspaikka löytyi Suurilan Maunun talosta. Vuoden päästä Henrik johdatti joukkonsa Horisten Nikulaan, jossa niin ikään tarvittiin renkimiestä. Nikulan mailla syntyi tytär VIlhelmina Matilda, joka ei ehtinyt nähdä isoveljeään tämän kuoltua hieman aikaisemmin. Henrik kuoli 1875, mutta tätä ennen hän oli ehtinyt olla muutaman vuoden Nikulan Haapalan torpparina. Lapsiakin ehti jo varsin varttuneen miehen perheeseen ilmaantua pari lisää vuosina 1869 ja 1873. Amanda Maria ja Juho Henrik jäivät isosiskonsa Vilhelminan sekä äitinsä Vilhelmina Antintyttären kanssa kaipaamaan Henrikkiä.
Vuonna 1881 Vilhelmina lapsineen muutti Suurilan kylässä olleeseen Ojalan torppaan. Perhe hajaantui vähitellen, mutta poika Juho Henrik toi Ojalaan morsiamensa Anna Maria Ketolan Loimaalta. Tällä pariskunnalla oli ainakin seitsemän lasta, jotka kaikki syntyivät Ojalan torpassa. Äiti VIlhelmina kuoli maaliskuussa 1911. Hänen kohdallaan rippikirjoissa toistui vuosikymmenestä toiseen merkintä vuonna 1859 aviottomana syntyneen Serafia-tyttären takia annetuksesta ripityksestä.
Jaakon ja Leenan ensimmäinen lapsi Juho syntyi Prunkilassa kesän alussa 1804. Sieltä perhe muutti Tarvasjoen Kallelan kylän Kuukkalan talon Hakalan torppaan. Juho sai pian seuraa sisaruksista Liisa, Jaakko, Maria, Matti, Henrik ja Liisa. Vuonna 1806 syntynyt Liisa-tyttönen kuoli pienenä ja jouluaattona 1817 eli tasan kaksisataa vuotta sitten syntynyt perheen kuopus sai saman nimen kuin edesmennyt sisarensa. Tämä oli hyvin tyypillinen tapa suuren lapsikuolleisuuden aikoina.
Ikävä kyllä jouluaattona syntyminen ei taannut pienokaiselle turvallista tulevaisuutta. Liisa kuoli jo maaliskuussa 1821 hengenahdistukseen, jonka luultavasti aiheutti joku keuhkosairaus. Isä Jaakko Matinpojan vei rintakuume maaliskuun lopulla 1828. Leskiäiti Leena jäi asumaan Hakalaan poikiensa Matin ja Henrikin kanssa kolmistaan. Matti lähti rengiksi 1833 noin 20 vuoden iässä Kirkonkylän Vähätaloon. Siellä hän ehti palvella vain pari vuotta, kunnes hän sairastui pahasti. Vaikka Matti toimitettiin lääninsairaalaan Turkuun, mitään ei ollut tehtävissä. Hän menehtyi elokuussa 1835 ja tuli haudatuksi Turkuun.
Äiti Leena kuoli Kallelan Hakalan torpassa tammikuun alussa 1850. Henrik-poika siirtyi rengiksi Kallelan Knaapin taloon. Sieltä hän meni naapuriin, Keskitaloon rengiksi ja edelleen Kulmalan torpparin rengiksi. Samoihin aikoihin löytyi vaimoksi 19 vuotta nuorempi Vilhelmiina Antintytär Suurilan Mattilan talosta. Ensimmäinen yhteinen lapsi Juho Henrik syntyi elokuussa 1862. Rippikirja paljastaa Vilhelmiinan toisen silmän olleen jotenkin vioittuneen.
Uusi palveluspaikka löytyi Suurilan Maunun talosta. Vuoden päästä Henrik johdatti joukkonsa Horisten Nikulaan, jossa niin ikään tarvittiin renkimiestä. Nikulan mailla syntyi tytär VIlhelmina Matilda, joka ei ehtinyt nähdä isoveljeään tämän kuoltua hieman aikaisemmin. Henrik kuoli 1875, mutta tätä ennen hän oli ehtinyt olla muutaman vuoden Nikulan Haapalan torpparina. Lapsiakin ehti jo varsin varttuneen miehen perheeseen ilmaantua pari lisää vuosina 1869 ja 1873. Amanda Maria ja Juho Henrik jäivät isosiskonsa Vilhelminan sekä äitinsä Vilhelmina Antintyttären kanssa kaipaamaan Henrikkiä.
Vuonna 1881 Vilhelmina lapsineen muutti Suurilan kylässä olleeseen Ojalan torppaan. Perhe hajaantui vähitellen, mutta poika Juho Henrik toi Ojalaan morsiamensa Anna Maria Ketolan Loimaalta. Tällä pariskunnalla oli ainakin seitsemän lasta, jotka kaikki syntyivät Ojalan torpassa. Äiti VIlhelmina kuoli maaliskuussa 1911. Hänen kohdallaan rippikirjoissa toistui vuosikymmenestä toiseen merkintä vuonna 1859 aviottomana syntyneen Serafia-tyttären takia annetuksesta ripityksestä.
Ruuskia Viitasaarelta
Tässä vuonna 1672 syntyneen Gustaf Eskilsson eli Kustaa Eskonpoika Ruuskan jälkeläisiä kahdeksan sukupolvea.
Isäntä Johanna
Alkuvuodesta 1828 vihittiin Paimiossa Kyysilän Kapan talollisen, Mikko Jaakonpojan ja Leena Juhontyttären tytär Hedvig. Morsian oli syntynyt syyskuussa 1806, kun taas sulhanen, Sauvon Härmälän Ylitalon rusthollarin poika Kaarle Heikinpoika, oli nähnyt päivänvalon ensimmäisen kerran syyskuussa 1800. Vihkiminen tapahtui kirkossa ja morsian, nuhteettomana, sai pukeutua huntuun.
Nuori pari asettui Härmälän kylän Ylitaloon, sillä Kaarlesta tuli sen uusi isäntä isänsä jalanjäljissä. Vuosien 1829-1843 välisenä aikana perheeseen syntyi neljä tytärtä ja kaksi poikaa. Vuonna 1844 perhe muutti Paimion Meri-Anttilan yksinäistaloon, Paimionjoen varteen. Talon edellinen isäntä oli kuollut ja hänen poikansa muutti pois. Näin Kaarle Juhonpojasta tuli tämän rälssitalon isäntä. Luultavasti paikalla oli tuossa vaiheessa asuttu vähintäänkin satoja vuosia, sillä sen alueelta löytyy yksi Paimion monista rautakautisista hautaröykkiöistä.
Seuraavan vuosikymmenen alkuun mennessä lapsista olivat elossa enää tyttäret Johanna Karolina ja Sofia Matilda. Äiti Hedvig kuoli 1859 ja isä Kaarle 1863. Näin talo näytti jäävän ilman isäntää, mutta aikuistunut Johanna Karolina oli ehtinyt mennä naimisiin paimiolaisen, Villisin rusthollista kotoisin olleen Henrik Vilhelmin Juhonpojan kanssa. Pariskunnan lapsia olivat mm. 1863 ja 1864 syntyneet Frans Vilhelm ja Karolina Vilhelmina.
Saadakseen Meri-Anttilan omistukseensa, joutui Johanna Karolina kuuluttamaan oikeuksiaan lehdessä. Hän ei nimittäin pystynyt luotettavasti osoittamaan, miten talon edellinen omistaja, laivuri Kustaa Adolf Grahn oli saanut tilan itselleen. Kihlakunnanoikeus teki päätöksen, jonka mukaan ”niitä jotka paremman oikeutensa nojalla tahtovat estää mainitun Johanna Karolina Kaarlentyttären lainkiinnettä” piti valvoa oikeuksiaan julkisella haasteella vuoden ja yön kuluessa mainitusta lehti-ilmoituksesta. Itseasiassa ilmoituksia piti olla kolme sekä Sanomia Turussa että Allmänna Tidning nimisissä sanomalehdissä. Tämä tapahtui syksyllä 1865 ja ilmeisesti haasteita ei tullut, sillä Henrik Vilhelm ja Johanna Karolina asuivat talossa vastakin.
Vanhemmiten Henrik Vilhelmin toinen silmä sokeutui, mutta talonpitoa tämä ei haitannut. Johanna Karolina kuoli 1893. Leski Henrik Vilhelm meni uudelleen naimisiin piikkiöläisen Maria Aleksandra Kustaantyttären kanssa. Tästä avioliitosta oli useita lapsia, joista nuorimman syntymän aikaan isä oli jo lähes 67 vuoden ikäinen.
Nuori pari asettui Härmälän kylän Ylitaloon, sillä Kaarlesta tuli sen uusi isäntä isänsä jalanjäljissä. Vuosien 1829-1843 välisenä aikana perheeseen syntyi neljä tytärtä ja kaksi poikaa. Vuonna 1844 perhe muutti Paimion Meri-Anttilan yksinäistaloon, Paimionjoen varteen. Talon edellinen isäntä oli kuollut ja hänen poikansa muutti pois. Näin Kaarle Juhonpojasta tuli tämän rälssitalon isäntä. Luultavasti paikalla oli tuossa vaiheessa asuttu vähintäänkin satoja vuosia, sillä sen alueelta löytyy yksi Paimion monista rautakautisista hautaröykkiöistä.
Seuraavan vuosikymmenen alkuun mennessä lapsista olivat elossa enää tyttäret Johanna Karolina ja Sofia Matilda. Äiti Hedvig kuoli 1859 ja isä Kaarle 1863. Näin talo näytti jäävän ilman isäntää, mutta aikuistunut Johanna Karolina oli ehtinyt mennä naimisiin paimiolaisen, Villisin rusthollista kotoisin olleen Henrik Vilhelmin Juhonpojan kanssa. Pariskunnan lapsia olivat mm. 1863 ja 1864 syntyneet Frans Vilhelm ja Karolina Vilhelmina.
Saadakseen Meri-Anttilan omistukseensa, joutui Johanna Karolina kuuluttamaan oikeuksiaan lehdessä. Hän ei nimittäin pystynyt luotettavasti osoittamaan, miten talon edellinen omistaja, laivuri Kustaa Adolf Grahn oli saanut tilan itselleen. Kihlakunnanoikeus teki päätöksen, jonka mukaan ”niitä jotka paremman oikeutensa nojalla tahtovat estää mainitun Johanna Karolina Kaarlentyttären lainkiinnettä” piti valvoa oikeuksiaan julkisella haasteella vuoden ja yön kuluessa mainitusta lehti-ilmoituksesta. Itseasiassa ilmoituksia piti olla kolme sekä Sanomia Turussa että Allmänna Tidning nimisissä sanomalehdissä. Tämä tapahtui syksyllä 1865 ja ilmeisesti haasteita ei tullut, sillä Henrik Vilhelm ja Johanna Karolina asuivat talossa vastakin.
Vanhemmiten Henrik Vilhelmin toinen silmä sokeutui, mutta talonpitoa tämä ei haitannut. Johanna Karolina kuoli 1893. Leski Henrik Vilhelm meni uudelleen naimisiin piikkiöläisen Maria Aleksandra Kustaantyttären kanssa. Tästä avioliitosta oli useita lapsia, joista nuorimman syntymän aikaan isä oli jo lähes 67 vuoden ikäinen.
Eräs Vendelin-suku
Taulu 1.
I. Abraham Mickelsson. Synt. n 1665. Kuollut (hosta, åld.) 16.11.1754 Tenala Kälkala Mellangård.
- Pso 29.10.1693 Kisko Lisbeta Matsdotter. Synt. n 1665, haud. (82å) 13.12.1747 Tenala Kälkala Mellangård p70.
II. Lapsia:
Lisa Abramsdotter. Synt. (RK) 11.4.1699. Kuollut (åld.br. 86å) 11.4.1787 Tenala Kälkala Mellangård p129, haud. 28/4.
- Pso Hans Kristersson. Synt. (RK) 10.7.1698. Kuollut (svullnad) 21.5.1776 Tenala Kälkala Mellangård p141, haud. 27/5.
Anna Abramsdotter.
Johan Abramsson.
Ingeborg Abramsdotter.
Erik Abramsson. - Pso Maria.
Abraham Abramsson. Synt. (RK) 1713 Tenala. Taulu 2.
Taulu 2.
II. Abraham Abramsson (isä Abraham Mickelsson, Taulu 1). Synt. (RK) 1713 Tenala. Kuollut (RK) 6.11.1786 Tenala Kälkala Mellangård p129, haud. (diarrhè 76å) 19.11.1786.
- Pso 4.10.1749 Tenala Maria Johansdotter. Synt. (RK) 19.4.1729 Tenala Gundby. Kuollut (åld.sv. 77å) 25.10.1806 Tenala Perskanböle (RK Kälkala Mellangård p106), haud. 26/10. Vnht: Johan Matsson ja Karin Eriksdr.
III. Lapsia:
Johan Abramsson. Synt. 22.9.1750 Tenala Kälkala, kast. 24/9 (T: Stud. dnus Joh. Nvander ifr Fastarby, B Johan Andersson och dg Johan Didriksson ifr Barckala, B Gustaf Johansson ifr Gundby, B Johan Johansson ifr Kälkala, hu Katarina Wickman, hu Anna Abramsdr ifr Barckala, hu Maria Hansdr och p Maria Johansdr bägge ifr Kälkala). Kuollut (slag 79.4.27) 18.2.1830 Tenala Kälkala Mellangård p171, haud. 28/2.
- Pso 28.12.1773 Tenala Stina Svenskberg. Synt. 10.12.1754 Tenala Svenskby, kast. 13/12 (T: LB Johan Johansson med sin hu Maria Persdr och bror Erik Johansson, alla ifr Svenskby). Kuollut (lungsot 57å) 18.4.1812 Tenala Kälkala Mellangård p97, haud. 26/4. Vnht: Hans Svenskberg ja Maria Johansdotter.
Anna Abramsdotter. Synt. 29.9.1752 Tenala Kälkala, kast. 29/9 (T: B Johan Johansson, sld Anders Kjällgreen, hu Lisa Abramsdr, hu Anna Hansdr och p Maria Andersdr, alla ifr Kälkala). Svenskby ->1796.
- Pso 25.5.1772 Tenala Johannes Svenskberg. Synt. 4.12.1748 Tenala Svenskby, kast. 6/12 (T: uB Johan Matsson ifr Hulta, Drag. Anders Pahlman, dg.hu Maria Jonsdr ifr Svenskby, p Greta Hansdr ifr Prästgården). Vnht: Hans Svenskberg ja Maria Johansdotter.
Abraham Vendelin. Synt. 20.3.1755 Tenala Kälkala. Taulu 3.
Elias Vendelin. Synt. 9.11.1757 Tenala Kälkala, kast. 10/11 (T: B Johan Andersson ifr Barckarböle, unge drengarne Johan och Abraham Hanssöner och p Kaisa Andersdr ifr Kälkala samt Bruks Predikantens hr Bloms Kiäresta Anna Helene Kiepplera ifr Koskis Bruk). Torpare, brukskolare, skogsvakt. Tullut Tenala 10.8.1798 Tusby Aspbacka p82. Tusby RK 1798-1808 p40: "begifven till fylleri", fl. till Sibbo. Tullut Sibbo 24.6.1814 Mariaefors p10. TK 317 Tusby RK 1798-1808 p82, p40. TK 319 Mariaefors RK 1812-22 p10; RK 1817-27 p9. Kuollut (håll, styng 63å) 14.5.1820 Mariaefors Laitiala, haud. 22/5.
- Pso 1:o 16.10.1787 Tenala Maria Johansdotter. Synt. 30.10.1761 Tenala Kulla bruk, kast. 1/11. Muuttanut pois Tenala (med sine barn) 26.1.1809 Tusby Tallbacka Mäkelä p40. Kuollut (lungsot 48å, kftg) 3.4.1809 Tenala Kulla bruk p124, haud. 16/4. Vnht: Johan Johansson ja Beata Persdotter.
- Pso 2:o 3.6.1815 Mariaefors Maria Henriksdotter. Synt. 7.3.1780 Hausjärvi Erkylä, kast. 9/3. Tullut Hausjärvi 15.2.1815 Mariaefors p10. Muuttanut pois Hausjärvi 18.8.1827 Mariaefors p9. Kuollut (åld.sv. 63å, rftg) 15.1.1844 Hausjärvi Ridasjärvi p158, haud. 21/1. Vnht: Henrik Jakobsson ja Stina Simonsdotter.
Katarina Abramsdotter. Synt. 19.4.1760 Tenala Kälkala, kast. 20/4 (T: B Johan Mickelsson, dg Abraham Johansson, hu Maria Hansdr och p Karin Andersdr ifr Kälkala samt hu Anna Helena Blom ifr Koskis). Kuollut (åld. 83.5.20) 9.10.1843 Tenala Trollshofda p439, haud. 29/10.
- Pso 16.10.1787 Tenala Hans Hansson. Synt. 30.1.1763 Tenala Sillböle, kast. 2/2 (T: trp Hans Jakobsson och des hu Lisa Johansdr fr Ehrsby, regements wäbelen Karl Fröberg, res.sld Johan Skrey, p Karin Johansdr ifr Sillböle). Kuollut (åld. 86.0.28 "Hans Axelsson") 28.2.1849 Tenala Trollshofda p429, haud. 11/3. Vnht: Hans Johansson ja Anna Jöransdotter.
Anders Abramsson. Synt. 3.4.1763 Tenala Kälkala, kast. 5/4 (T: B Johan Andersson, mågen Anders Eriksson, hu Anna Abramsdr och hu Maria Johansdr ifr Barckarböle, Bsn Anders Johansson och p Lovisa Eriksdr ifr Kälkala). Karjalohja RK 1780-85 Kärkelä p161 ->1784, till Tenala. Tenala RK 1786-91 p152 Kullabruk, p294 Svenskby mindre rsth; 1787 till Bxxxx?.
Maria Vendelin. Synt. 19.9.1765 Tenala Kälkala, kast. 20/9 (T: B Johan Johansson, B Johan Mickelsson, hu Maria Hansdr, hu Kaisa Andersdr och p Anna Matsdr, alla ifr Kälkala). Muuttanut pois Uskela 16.12.1787 Tenala Kälkala p129. Tullut Uskela 1791 Kisko Kavasto. Tullut Åbo 1825 Tenala Kälkala. Kuollut (slag 73å) 15.2.1838 Tenala Barkala Lillgård p13, haud. 25/2.
- Pso 11.3.1792 Kisko Johan Johansson Mollenius. Synt. 9.12.1749 Uskela Kärckisgård.
Erik Vendelin. Synt. 10.7.1768 Tenala Kälkala, kast. 11/7 (T: uB Anders Johansson och dess hu Lovisa Eriksdr ifr Kälkala Övergården, Bsn Abraham Andersson ifr Pärskanböle och brukskarlsdr Lovisa Johansdr ifr Koskis Bruk). Torpare, koldräng, hjälpsmed. Muuttanut pois Pojo 20.11.1788 Tenala Kälkala p129. Muuttanut pois Kisko Kavasto 1797 Tenala Finby Rabbens p36. Muuttanut pois 1798 Kisko Kavasto. TK 317 Tusby RK 1798-08 p50. TK 319 Mariaefors RK 1800-11 p12; RK 1812-22 p7. Muuttanut pois 15.2.1813 Mariaefors p7. Kuollut (åld. 76å) 24.8.1846 Porvoo Brattnäs Stor Korsnäs, haud. 28/8.
- Pso 1:o 8.10.1793 Tenala Anna Henriksdotter. Synt. 5.4.1765 Tenala Fastarby, kast. 5/4. Kuollut (blodspottn. 31.2) 7.7.1796 Tenala Finby Rabbens p36, haud. 10/7. Äiti Anna Eriksdotter.
- Pso 2:o 28.2.1798 Kisko Kristina Elisabet Holmberg. Synt. 27.3.1770 Kisko Kavasto, kast. 29/3 (T: serg. hr Johan Granqvist med des hu Lisa Persdr, Sadelmakars uB Krister Johansson med des hu Maria Kristersdr, Uusikylä sn Erik Gustafsson, Jochim Granqvist, madam Maria Forsbom, Salmakars dr Anna Johansdr, Drag.hu Maria Persdr ifr Kavasto). Kuollut (åld. 69å) 16.4.1844 Porvoo Brattnäs Stor Korsnäs, haud. 20/4. Vnht: Anders Holmberg ja Lisa Johansdotter Hartzell.
Lovisa Abramsdotter. Synt. (RK *7.1.71) 5.1.1771 Tenala Kälkala, kast. 6/1 (T: B Johan Johansson, B Abraham Andersson, B.hu Kaisa Jöransdr, do Maria Hansdr, Bdr Karin Andersdr, alla fr Bierno Böhle, dg Petter Johansson ifr Kälkala). JK 1032 Kisko RK 1786-91 p56 Prstgrd 1787-88; till Tenala. Muuttanut pois Tenala 1788 Kisko Prästegård p56. Muuttanut pois Bjerno 1797 Tenala Lindö p137. Kuollut (åld. 85.2.15) 22.3.1856 Tenala Krokby Träskbacka trp p200, haud. 6/4.
- Pso 6.10.1799 Tenala Emanuel Hök. Synt. 10.9.1775 Tenala Smedsede, kast. 12/9. Jägare, Dragoun. Kuollut (RK) 9.1.1809. Död på Sjukhuset i Torneå under Kriget 1809. Isä Erik Smedslund.
Karl Vendelin. Synt. 4.5.1773 Tenala Kälkala Mellangård, kast. 5/5 (T: B Johan Johansson med dess hu Maria Hansdr och dg Petter Johansson fr Kälkala Nedergård, m:lle Hedvig Sofia Paqvalin fr Koskis Bruk, p Kaisa Johansdr fr Kälkala Mellangård). Tenala RK 1786-91 p152 Kullabruk. RK 1792-97 p18 Bonäs Västergrd (1795); p166 Ovanmalm (1796-97). Tenala RK 1798-1803 p73 Hangist. Tullut 1791 Kisko Kavasto. Muuttanut pois Tenala 1792 Kisko Kavasto. Muuttanut pois Kisko Kavasto 1797 Tenala Ovanmalm p166. Tullut Åbo 1803 Tenala Karsby p97. Muuttanut pois Tusby 1804 Tenala Karsby p99. Muuttanut pois Hausjärvi 1.2.1823 Mariaefors Koskimaa p32. Skomakare, mjölnare, landbonde. Kuollut (andtäppa 74å) 19.12.1847 Hausjärvi Ridasjärvi Koskenmaa p223, haud. 26/12.
- Pso 26.12.1805 Mariaefors Maria Stina Persdotter. Synt. (RK) 16.9.1783. Kuollut (andtäppa 74å) 4.1.1858 Hausjärvi Ridasjärvi Koskenmaa p458, haud. 10/1.
Taulu 3.
III. Abraham Vendelin (isä Abraham Abramsson, Taulu 2). Synt. 20.3.1755 Tenala Kälkala, kast. 22/3 (T: B Gustaf Johansson ifr Gundby, styrmannen Hans Johansson ifr Östanberg, dg Elias Johansson, hu Greta Svensdr och p Maria Johansdr ifr Kälkala). Synt.pvm rippikirjoissa 24/10, 28/10. Muuttanut pois Kisko 12.1773 Tenala Kälkala Mellangård. Tullut 28.8.1808 Tenala Kullabruk p121. Brukskarl, smältare, mjölnare. Kuollut (drunkn. 67å) 29.6.1822 Tenala Kullabruk p137, haud. 7/7.
- Pso 30.9.1779 Karjalohja Anna Maria Winter. Synt. (RK) 1760 Pojo Fiskars. Kuollut (åld.svaghet 75å) 20.11.1835 Tenala Kulla Träsk trp p198, haud. 18/12. Vnht: Anders Winter ja Maria Fors.
IV. Lapsia:
Maria Lisa Vendelin. Synt. 31.8.1780 Karjalohja Kärkelä (far smält.dg), kast. 3/9 (T: smält. Nils Lindegren, rostvänd. Karl Giers, rostvänd. Gabriel Gallenius, hu Stina Johansdr, hu Lisa Jöransdr, p Stina Giers). Kuollut (barnsäng 39.3.17) 18.11.1819 Koskis Bruk.
- Pso 1:o 1.7.1800 Karjalohja Gabriel Johansson Kosk. Synt. (RK) 1778. Rostvändare. Kuollut (nerv- och rötfeber 34å) 6.2.1812 Koskisbruk. Vnht: Johan Kosk ja Anna Stina Åhlström.
- Pso 2:o 7.10.1816 Tenala Johan Wikman. Synt. (RK) 1773. Kuollut (lungsot 74.5.21) 9.6.1847 Koskisbruk.
Anna Vendelin. Synt. 22.4.1782 Karjalohja Kärkelä, kast. 23/4 (T: serg. Karl Fröberg, rostvänd. Karl Giers, fru Anna Greta Ahlblad, hu Sara Johansdr). Kuollut (koppor 1å) 16.4.1783 Karjalohja Kärkelä, haud. 20/4.
Anders Johan Vendelin. Synt. 18.9.1785 Karjalohja Kärkelä. Taulu 4.
Eva Gustava Vendelin. Synt. 13.4.1789 Karjalohja Kärkelä (far smältare), kast. 15/4 (T: bergmäst. Karl Lundström, bergscommiss. Petter Samuel Ihlström, jfru Sara Beckström, hu Anna Lindgren, alla ifr Kärkelä). Kuollut (slag 44.8) 17.5.1834 Bjerno Näsegård.
- Pso 5.7.1810 Tenala Abraham Lax. Synt. (RK) 1787 Pojo. Mjölnare. Kuollut (bröstsjuka 52å) 25.10.1839 Koskisbruk. Vnht: Anders Abramsson Lax ja Anna Widell.
Anna Katarina Vendelin. Synt. 4.3.1794 Karjalohja Kärkelä (far smältare), kast. 4/3 (T: bokhåll. Jan. H. Grönroos, betj. Zakris Forsten, hu Katarina Lönqvist, do Anna Lindgren, alla ifr Kärkelä). Kuollut (åld. 73.10.27) 31.1.1868 Tenala Kulla Östergård p201, haud. 13/4
- Pso 13.7.1815 Tenala Anders Johan Söderholm. Synt. 1.7.1788 Tenala Ingvallsby, kast. 1/7 (T: dgfgd Anders Johan Sontag, dess … Ester Matsdr ifr Prästkulla, mg Erik Eriksson, dess hu Beata Andersdr, Bsn Johan Andersson, Bdr Maria Andersdr ifr Sevalböle). Kuollut (slag 76.5.26) 26.12.1864 Tenala Kulla Östergård p208, haud. 29/1. Vnht: Israel Andersson Söderholm ja Johanna Hansdotter.
Greta Lovisa Vendelin. Synt. 17.8.1800 Karjalohja Kärkelä, kast. 17/8 (T: smed Anders Andström, dg Johan Andström, hu Lisa Eriksdr, p Anna Greta Andström, alla ifr Kärkelä). Kuollut (åld. 67.6.14) 31.3.1868 Tenala Gennarby p111, haud. 13/4.
- Pso 10.7.1821 Tenala Henrik Reiström. Synt. 12.8.1782 Tenala Rörsby Nedergård, kast. 13/8 (T: B Erik Matsson, dess hu Stina Jakobsdr ifr Råby Nedergård, Bsn Anders Hansson, Bdr Johanna Hansdr, bägge ifr Helsby). Kuollut (lungsot 71.6.16) 28.2.1854 Tenala Gennarby, haud. 26/3. Vnht: Hans Axelsson ja Lisa Hansdotter.
Taulu 4.
IV. Anders Johan Vendelin (isä Anders Vendelin, Taulu 3). Synt. 18.9.1785 Karjalohja Kärkelä (far brukskarl), kast. 20/9 (T: rostvänd. Karl Giers, bruksk. Johan Boström, hu Anna Mårtensdr, p Maria Matsdr, alla ifr Kärkelä). Brukskarl, rostvändare, bonde. Köpte Sorttila Alhainen å1814. Kuollut (åld.svaghet 81.7.15) 29.3.1867 Suomusjärvi Arpalahti, haud. 11/4 Kisko.
- Pso 4.10.1804 Pojo Fiskars Hedvig Elisabet Stark. Synt. (RK) 4.10.1782 Pojo Fiskars. Kuollut 6.2.1859 Kisko Sorttila Alhainen. Vnht: Karl Stark ja Maria Matsdotter Bergman.
V. Lapsia:
Abraham Gustaf Vendelin. Synt. 29.8.1805 Karjalohja Kärkelä (far rostvändare), kast. 1./9 (T: bokhåll. Zakarias Forsten, rostvänd. Johan Enberg, hu Katarina Lönqvist, do Maria Eriksdr, alla ifr Kärkelä kopparhytta). Muuttanut pois Helsingfors 1829 Kisko. Muuttanut pois Åbo 1832. Kuollut (torrvärk 56å) 9.1861 Kisko.
Karl Fredrik Vendelin. Synt. 30.1.1808 Karjalohja Kärkelä (far rostvändare), kast. 30/1 (T: bruksk. Isak Murberg, skomak. Gabriel Rosenberg, hu Eva Lovisa Lönqvist och p Ulrika Giers, alla ifr Kärkelä). Kuollut (oang.sjuka) 31.1.1808 Karjalohja.
Anna Maria Vendelin. Synt. 2.2.1809 Karjalohja Kärkelä (far rostvändare), kast. 3/2 (T: insp. Johan Henrik Grönroos, bokhåll. Zakarias Forsten, fru Maria Elisabet Kosk, smed.dr Eva Maria Martelin, alla ifr Kärkelä). Kuollut (bröstfeber) 7.2.1810 Karjalohja.
Hedvig Johanna Vendelin. Synt. 25.1.1811 Karjalohja Kärkelä (far rostvändare), kast. 27/1 (T: smed Anders Andström, smed.sn Karl Gustaf Andström, hu Lisa Eriksdr, do Eva Lisa Lönqvist, alla ifr Kärkelä). Kuollut (andtäppa 59.5.9) 4.7.1870 Kisko Ylettylä Pitkä.
- Pso 15.7.1845 Kisko Elias Sahlstedt. Synt. 23.5.1811 Kisko Ylettylä Pitkä, kast. 26/5 ( T: Elias Mickelsson Pitkä med hu Anna Henriksdr och sn Isak, Olla B Johan Mickelsson med hu Stina, Peter Allén med hu Lena Eliasdr, Pipo son Elias Isaksson med dess sr Lisa). Kuollut (polttotauti) 19.12.1892 Kisko Ylettylä Pitkä. Vnht: Elias Eliasson ja Maria Isaksdotter.
Engla Ulrika Vendelin. Synt. 9.2.1814 Karjalohja Kärkelä (far rostvändare), kast. 11/2 (T: bruksk. Petter Pouse, dg Karl Gustaf Andström, skomak. Anders Johan Pouse och hu Lisa Eriksdr, alla ifr Kärkelä). Kuollut (halsfluss 3å) 18.1.1817 Kisko Sorttila Alhainen.
Karl Fredrik Vendelin. Synt. 15.9.1816 Kisko Sorttila Alhainen, kast. 17.9.1816. (T: B Abraham Mickelsson Sortti med hu Stina Abramsdr och dr Anna Maria Abramsdr, B Elias Eliasson Ylhäis med halfbror Johan Johansson och mor Lisa Matsdr). Handelsman. Muuttanut pois Ekenäs 27.1.1835 Kisko. Muuttanut pois Åbo 25.5.1839 Ekenäs. Kuollut 14.6.1859 Åbo.
- Pso 28.7.1853 Åbo Karolina Vilhelmina Hjelt. Synt. 28.12.1832 Åbo. Kuollut 13.3.1912 Helsingfors Norra sv, haud. Åbo. Vnht: Fredrik Vilhelm Nilsson Hjelt ja Karolina Gustava Karlsdotter Caloander.
Anders Vilhelm Vendelin. Synt. 17.1.1819 Kisko Sorttila Alhainen, kast. 18/1 (T: Ylhäis gla B Johan Johansson med sin son Johan Johansson, Sortti son Abraham Abramsson, Ylhäis wärdinna Ulrika Henriksdr, Sortti dtr Eva Abramsdr och Ylhäis p Stina Eriksdr, alla fr Sorttila). Muuttanut pois Suomusjärvi Arpalahti 23.11.1864 Kisko Sorttila Alhainen. Vaikka perhe virallisesti muutti Arpalahteen 23.11.1864, niin Anders Vendelin näkyy Arpalahden edustajana protokollan allekirjoittajana jo 4.11.1860 (JK-1030). Kuollut (tvinsot 66.11) 17.12.1885 Suomusjärvi Arpalahti. Perukirja 2.2.1886.
- Pso 1:o 30.9.1851 Suomusjärvi Erika Jemina Alén. Synt. 24.12.1827 Suomusjärvi Arpalahti, kast. 25/12 (T: sp.trp Johan Salomonsson, dg Elias Andersson samt Isak Fredriksson, Arpalahti gla wärdinna Regina Johansdr och ofwannämnde trp Johans hu Gustava Eliasdr samt p Anna Stina Jonasdr, alla fr Arpalahti). Kuollut (blodflöd 49.3.26) 20.4.1877 Suomusjärvi Arpalahti. Vnht: Efraim Alén ja Ulrika Henriksdotter Lindén.
- Pso 2:o 29.12.1881 Eva Stina Eliaantytär. Synt. 20.11.1826 Kiikala. Tullut Kiikala 3.1.1882 Suomusjärvi. Muuttanut pois Kiikala 12.3.1886 Suomusjärvi. Kuollut 24.4.1897 Kiikala Vanhakylä Krapi.
Maria Ulrika Vendelin. Synt. 7.2.1821 Kisko Sorttila Alhainen, kast. 11/2 (T: B Johan Johansson Ylhäis, smed Fredrik Abramsson, dg Gustaf Slut, hu Maria Bergman, hu Anna Nvander, p Maria Lisa Grén). Kuollut 28.6.1904 Kisko Kurkela Pipo.
- Pso 10.7.1854 Kisko Johan Pihlstedt. Synt. 16.11.1820 Kisko Kurkela Pipo, kast. 18/11 (T: rsth Elias Eliasson Pitkä med hu Maria Isaksdr, rsth.sn Adam Mickelsson Isoperhe, Pipo trp Kristian Mickelsson med hu Anna Johansdr, Pipo sn Karl Isaksson och des sr Ulrika). Kuollut 7.12.1909 Kisko Kurkela Pipo. Vnht: Elias Isaksson ja Stina Mickelsdotter.
Johan August Vendelin. Synt. 27.8.1823 Kisko Sorttila Alhainen. Taulu 5.
Taulu 5.
V. Johan August Vendelin (isä Anders Johan Vendelin, taulu 4). Synt. 27.8.1823 Kisko Sorttila Alhainen, kast. 29/8 ( T: rsth Isak Eliasson Kara med hu Johanna Lindström, rostvänd. fr Kärkelä Karl Erik Stark med hu Anna Maria Lax, dg Arvid Wiman och Sortti dtr Greta Stina Abramsdr). Handelsman. Tullut Kisko 28.3.1837 Ekenäs. Kuollut 22.11.1878 Ekenäs.
- Pso 22.1.1860 Gustava Matilda Rydholm. Synt. 26.9.1826 Uskela Salobro. Tullut Ekenäs 8.12.1880 Uskela Moisio Pohjatalo. Kuollut 29.12.1893 Uskela Moisio. Vnht: Elias Rydholm ja Eva Sederström.
VI. Lapsia:
Abraham Gustaf Vendelin. Synt. 25.10.1861 Tammisaari. Taulu 6.
Therese Matilda Amelie Vendelin. Synt. 7.10.1869 Ekenäs. Taulu 7.
Johannes Augustinus Vendelin. Synt. 24.3.1873 Ekenäs. Kuollut 14.12.1877 Ekenäs.
Taulu 6.
VI. Abraham Gustaf Vendelin (isä Johan August Vendelin, taulu 5). Synt. 25.10.1861 Tammisaari. Tullut Tammisaari 8.12.1880 Uskela Moisio Pohjatalo. Muuttanut pois Tammela 5.12.1881 Uskela. Tullut Uskela 18.12.1881 Tammela Mustiala. Tullut Tammela 4.11.1883 Tenala Karsby. Muuttanut pois Uskela 30.10.1886 Tenala Karsby. Salo ilmoittaa perheen muuttavan 1.5.1889 Helsingin pitäjään, josta ei kuitenkaan löydy. Muuttanut pois Sauvo 7.12.1896 Angelniemi (K Malkamäki). Tullut Sauvo 9.12.1906 Kirvu p544. Muuttanut pois Raisio 1920 Maaria (K Malkamäki). Tullut Raisio 24.11.1921 Paimio. Kuollut 12.10.1931 Paimio (K Malkamäki).
- Pso 3.11.1884 Hilda Olivia Granström. Synt. 4.2.1860 Esbo. Tullut Nurmijärvi 3.11.1884 Tenala. Kuollut 8.3.1938 Paimio (K Malkamäki).
VII. Lapsia:
Johan August Vendelin. Synt. 17.9.1885 Tenala Karsby. Tullut Sauvo 9.12.1906 Kirvu p544. Poistunut Venäjälle ja julistettu kuolleeksi 5.12.1970 (K Malkamäki)
- Avopso Fredrika Nuutinen. Synt. 7.6.1891 Pielavesi (K Malkamäki). Kuollut 1.4.1964 Kotka (K Malkamäki).
Saima Olivia Vendelin. Synt. 20.7.1888 Uskela. Tullut Sauvo 9.12.1906 Kirvu p544.
Tuomas Aleksander Vendelin. Synt. 5.12.1891 Angelniemi Toppjoki, kast. 23/12.
Ellen Valborg Vendelin. Synt. 13.7.1895 Angelniemi Toppjoki, kast. 1/8. Muuttanut pois Karuna 9.1.1931 Paimio (K Malkamäki)
Harald Abraham Vendelin. Synt. 2.4.1899 Sauvo. Muuttanut pois Sippola 4.5.1925 Paimio (K Malkamäki)
Anders Isak Israel Vendelin. Synt. 7.12.1903 Sauvo. Muuttanut pois Turku-Mikael 22.8.1930 Paimio (K Malkamäki)
Taulu 7.
VI. Therese Matilda Amelie Vendelin (isä Johan August Vendelin, taulu 5). Synt. 7.10.1869 Ekenäs. Tullut Ekenäs 8.12.1880 Uskela Moisio Pohjatalo. Muuttanut pois Turku 13.11.1893 Uskela. Kuollut 4.4.1901 Turku tk-srk.
VII. Lapsi:
Linnea Therese Vendelin. Synt. (oä) 2.9.1899 Åbo. Kuollut 18.12.1982 Turku Maaria.
- Pso 24.6.1951 Toivo Leonard Lilja. Synt. 15.4.1897 Sastmola. Tullut Eurajoki 23.5.1952 Turku Mikaelin srk. Kuollut 7.11.1976 Turku Maaria.
I. Abraham Mickelsson. Synt. n 1665. Kuollut (hosta, åld.) 16.11.1754 Tenala Kälkala Mellangård.
- Pso 29.10.1693 Kisko Lisbeta Matsdotter. Synt. n 1665, haud. (82å) 13.12.1747 Tenala Kälkala Mellangård p70.
II. Lapsia:
Lisa Abramsdotter. Synt. (RK) 11.4.1699. Kuollut (åld.br. 86å) 11.4.1787 Tenala Kälkala Mellangård p129, haud. 28/4.
- Pso Hans Kristersson. Synt. (RK) 10.7.1698. Kuollut (svullnad) 21.5.1776 Tenala Kälkala Mellangård p141, haud. 27/5.
Anna Abramsdotter.
Johan Abramsson.
Ingeborg Abramsdotter.
Erik Abramsson. - Pso Maria.
Abraham Abramsson. Synt. (RK) 1713 Tenala. Taulu 2.
Taulu 2.
II. Abraham Abramsson (isä Abraham Mickelsson, Taulu 1). Synt. (RK) 1713 Tenala. Kuollut (RK) 6.11.1786 Tenala Kälkala Mellangård p129, haud. (diarrhè 76å) 19.11.1786.
- Pso 4.10.1749 Tenala Maria Johansdotter. Synt. (RK) 19.4.1729 Tenala Gundby. Kuollut (åld.sv. 77å) 25.10.1806 Tenala Perskanböle (RK Kälkala Mellangård p106), haud. 26/10. Vnht: Johan Matsson ja Karin Eriksdr.
III. Lapsia:
Johan Abramsson. Synt. 22.9.1750 Tenala Kälkala, kast. 24/9 (T: Stud. dnus Joh. Nvander ifr Fastarby, B Johan Andersson och dg Johan Didriksson ifr Barckala, B Gustaf Johansson ifr Gundby, B Johan Johansson ifr Kälkala, hu Katarina Wickman, hu Anna Abramsdr ifr Barckala, hu Maria Hansdr och p Maria Johansdr bägge ifr Kälkala). Kuollut (slag 79.4.27) 18.2.1830 Tenala Kälkala Mellangård p171, haud. 28/2.
- Pso 28.12.1773 Tenala Stina Svenskberg. Synt. 10.12.1754 Tenala Svenskby, kast. 13/12 (T: LB Johan Johansson med sin hu Maria Persdr och bror Erik Johansson, alla ifr Svenskby). Kuollut (lungsot 57å) 18.4.1812 Tenala Kälkala Mellangård p97, haud. 26/4. Vnht: Hans Svenskberg ja Maria Johansdotter.
Anna Abramsdotter. Synt. 29.9.1752 Tenala Kälkala, kast. 29/9 (T: B Johan Johansson, sld Anders Kjällgreen, hu Lisa Abramsdr, hu Anna Hansdr och p Maria Andersdr, alla ifr Kälkala). Svenskby ->1796.
- Pso 25.5.1772 Tenala Johannes Svenskberg. Synt. 4.12.1748 Tenala Svenskby, kast. 6/12 (T: uB Johan Matsson ifr Hulta, Drag. Anders Pahlman, dg.hu Maria Jonsdr ifr Svenskby, p Greta Hansdr ifr Prästgården). Vnht: Hans Svenskberg ja Maria Johansdotter.
Abraham Vendelin. Synt. 20.3.1755 Tenala Kälkala. Taulu 3.
Elias Vendelin. Synt. 9.11.1757 Tenala Kälkala, kast. 10/11 (T: B Johan Andersson ifr Barckarböle, unge drengarne Johan och Abraham Hanssöner och p Kaisa Andersdr ifr Kälkala samt Bruks Predikantens hr Bloms Kiäresta Anna Helene Kiepplera ifr Koskis Bruk). Torpare, brukskolare, skogsvakt. Tullut Tenala 10.8.1798 Tusby Aspbacka p82. Tusby RK 1798-1808 p40: "begifven till fylleri", fl. till Sibbo. Tullut Sibbo 24.6.1814 Mariaefors p10. TK 317 Tusby RK 1798-1808 p82, p40. TK 319 Mariaefors RK 1812-22 p10; RK 1817-27 p9. Kuollut (håll, styng 63å) 14.5.1820 Mariaefors Laitiala, haud. 22/5.
- Pso 1:o 16.10.1787 Tenala Maria Johansdotter. Synt. 30.10.1761 Tenala Kulla bruk, kast. 1/11. Muuttanut pois Tenala (med sine barn) 26.1.1809 Tusby Tallbacka Mäkelä p40. Kuollut (lungsot 48å, kftg) 3.4.1809 Tenala Kulla bruk p124, haud. 16/4. Vnht: Johan Johansson ja Beata Persdotter.
- Pso 2:o 3.6.1815 Mariaefors Maria Henriksdotter. Synt. 7.3.1780 Hausjärvi Erkylä, kast. 9/3. Tullut Hausjärvi 15.2.1815 Mariaefors p10. Muuttanut pois Hausjärvi 18.8.1827 Mariaefors p9. Kuollut (åld.sv. 63å, rftg) 15.1.1844 Hausjärvi Ridasjärvi p158, haud. 21/1. Vnht: Henrik Jakobsson ja Stina Simonsdotter.
Katarina Abramsdotter. Synt. 19.4.1760 Tenala Kälkala, kast. 20/4 (T: B Johan Mickelsson, dg Abraham Johansson, hu Maria Hansdr och p Karin Andersdr ifr Kälkala samt hu Anna Helena Blom ifr Koskis). Kuollut (åld. 83.5.20) 9.10.1843 Tenala Trollshofda p439, haud. 29/10.
- Pso 16.10.1787 Tenala Hans Hansson. Synt. 30.1.1763 Tenala Sillböle, kast. 2/2 (T: trp Hans Jakobsson och des hu Lisa Johansdr fr Ehrsby, regements wäbelen Karl Fröberg, res.sld Johan Skrey, p Karin Johansdr ifr Sillböle). Kuollut (åld. 86.0.28 "Hans Axelsson") 28.2.1849 Tenala Trollshofda p429, haud. 11/3. Vnht: Hans Johansson ja Anna Jöransdotter.
Anders Abramsson. Synt. 3.4.1763 Tenala Kälkala, kast. 5/4 (T: B Johan Andersson, mågen Anders Eriksson, hu Anna Abramsdr och hu Maria Johansdr ifr Barckarböle, Bsn Anders Johansson och p Lovisa Eriksdr ifr Kälkala). Karjalohja RK 1780-85 Kärkelä p161 ->1784, till Tenala. Tenala RK 1786-91 p152 Kullabruk, p294 Svenskby mindre rsth; 1787 till Bxxxx?.
Maria Vendelin. Synt. 19.9.1765 Tenala Kälkala, kast. 20/9 (T: B Johan Johansson, B Johan Mickelsson, hu Maria Hansdr, hu Kaisa Andersdr och p Anna Matsdr, alla ifr Kälkala). Muuttanut pois Uskela 16.12.1787 Tenala Kälkala p129. Tullut Uskela 1791 Kisko Kavasto. Tullut Åbo 1825 Tenala Kälkala. Kuollut (slag 73å) 15.2.1838 Tenala Barkala Lillgård p13, haud. 25/2.
- Pso 11.3.1792 Kisko Johan Johansson Mollenius. Synt. 9.12.1749 Uskela Kärckisgård.
Erik Vendelin. Synt. 10.7.1768 Tenala Kälkala, kast. 11/7 (T: uB Anders Johansson och dess hu Lovisa Eriksdr ifr Kälkala Övergården, Bsn Abraham Andersson ifr Pärskanböle och brukskarlsdr Lovisa Johansdr ifr Koskis Bruk). Torpare, koldräng, hjälpsmed. Muuttanut pois Pojo 20.11.1788 Tenala Kälkala p129. Muuttanut pois Kisko Kavasto 1797 Tenala Finby Rabbens p36. Muuttanut pois 1798 Kisko Kavasto. TK 317 Tusby RK 1798-08 p50. TK 319 Mariaefors RK 1800-11 p12; RK 1812-22 p7. Muuttanut pois 15.2.1813 Mariaefors p7. Kuollut (åld. 76å) 24.8.1846 Porvoo Brattnäs Stor Korsnäs, haud. 28/8.
- Pso 1:o 8.10.1793 Tenala Anna Henriksdotter. Synt. 5.4.1765 Tenala Fastarby, kast. 5/4. Kuollut (blodspottn. 31.2) 7.7.1796 Tenala Finby Rabbens p36, haud. 10/7. Äiti Anna Eriksdotter.
- Pso 2:o 28.2.1798 Kisko Kristina Elisabet Holmberg. Synt. 27.3.1770 Kisko Kavasto, kast. 29/3 (T: serg. hr Johan Granqvist med des hu Lisa Persdr, Sadelmakars uB Krister Johansson med des hu Maria Kristersdr, Uusikylä sn Erik Gustafsson, Jochim Granqvist, madam Maria Forsbom, Salmakars dr Anna Johansdr, Drag.hu Maria Persdr ifr Kavasto). Kuollut (åld. 69å) 16.4.1844 Porvoo Brattnäs Stor Korsnäs, haud. 20/4. Vnht: Anders Holmberg ja Lisa Johansdotter Hartzell.
Lovisa Abramsdotter. Synt. (RK *7.1.71) 5.1.1771 Tenala Kälkala, kast. 6/1 (T: B Johan Johansson, B Abraham Andersson, B.hu Kaisa Jöransdr, do Maria Hansdr, Bdr Karin Andersdr, alla fr Bierno Böhle, dg Petter Johansson ifr Kälkala). JK 1032 Kisko RK 1786-91 p56 Prstgrd 1787-88; till Tenala. Muuttanut pois Tenala 1788 Kisko Prästegård p56. Muuttanut pois Bjerno 1797 Tenala Lindö p137. Kuollut (åld. 85.2.15) 22.3.1856 Tenala Krokby Träskbacka trp p200, haud. 6/4.
- Pso 6.10.1799 Tenala Emanuel Hök. Synt. 10.9.1775 Tenala Smedsede, kast. 12/9. Jägare, Dragoun. Kuollut (RK) 9.1.1809. Död på Sjukhuset i Torneå under Kriget 1809. Isä Erik Smedslund.
Karl Vendelin. Synt. 4.5.1773 Tenala Kälkala Mellangård, kast. 5/5 (T: B Johan Johansson med dess hu Maria Hansdr och dg Petter Johansson fr Kälkala Nedergård, m:lle Hedvig Sofia Paqvalin fr Koskis Bruk, p Kaisa Johansdr fr Kälkala Mellangård). Tenala RK 1786-91 p152 Kullabruk. RK 1792-97 p18 Bonäs Västergrd (1795); p166 Ovanmalm (1796-97). Tenala RK 1798-1803 p73 Hangist. Tullut 1791 Kisko Kavasto. Muuttanut pois Tenala 1792 Kisko Kavasto. Muuttanut pois Kisko Kavasto 1797 Tenala Ovanmalm p166. Tullut Åbo 1803 Tenala Karsby p97. Muuttanut pois Tusby 1804 Tenala Karsby p99. Muuttanut pois Hausjärvi 1.2.1823 Mariaefors Koskimaa p32. Skomakare, mjölnare, landbonde. Kuollut (andtäppa 74å) 19.12.1847 Hausjärvi Ridasjärvi Koskenmaa p223, haud. 26/12.
- Pso 26.12.1805 Mariaefors Maria Stina Persdotter. Synt. (RK) 16.9.1783. Kuollut (andtäppa 74å) 4.1.1858 Hausjärvi Ridasjärvi Koskenmaa p458, haud. 10/1.
Taulu 3.
III. Abraham Vendelin (isä Abraham Abramsson, Taulu 2). Synt. 20.3.1755 Tenala Kälkala, kast. 22/3 (T: B Gustaf Johansson ifr Gundby, styrmannen Hans Johansson ifr Östanberg, dg Elias Johansson, hu Greta Svensdr och p Maria Johansdr ifr Kälkala). Synt.pvm rippikirjoissa 24/10, 28/10. Muuttanut pois Kisko 12.1773 Tenala Kälkala Mellangård. Tullut 28.8.1808 Tenala Kullabruk p121. Brukskarl, smältare, mjölnare. Kuollut (drunkn. 67å) 29.6.1822 Tenala Kullabruk p137, haud. 7/7.
- Pso 30.9.1779 Karjalohja Anna Maria Winter. Synt. (RK) 1760 Pojo Fiskars. Kuollut (åld.svaghet 75å) 20.11.1835 Tenala Kulla Träsk trp p198, haud. 18/12. Vnht: Anders Winter ja Maria Fors.
IV. Lapsia:
Maria Lisa Vendelin. Synt. 31.8.1780 Karjalohja Kärkelä (far smält.dg), kast. 3/9 (T: smält. Nils Lindegren, rostvänd. Karl Giers, rostvänd. Gabriel Gallenius, hu Stina Johansdr, hu Lisa Jöransdr, p Stina Giers). Kuollut (barnsäng 39.3.17) 18.11.1819 Koskis Bruk.
- Pso 1:o 1.7.1800 Karjalohja Gabriel Johansson Kosk. Synt. (RK) 1778. Rostvändare. Kuollut (nerv- och rötfeber 34å) 6.2.1812 Koskisbruk. Vnht: Johan Kosk ja Anna Stina Åhlström.
- Pso 2:o 7.10.1816 Tenala Johan Wikman. Synt. (RK) 1773. Kuollut (lungsot 74.5.21) 9.6.1847 Koskisbruk.
Anna Vendelin. Synt. 22.4.1782 Karjalohja Kärkelä, kast. 23/4 (T: serg. Karl Fröberg, rostvänd. Karl Giers, fru Anna Greta Ahlblad, hu Sara Johansdr). Kuollut (koppor 1å) 16.4.1783 Karjalohja Kärkelä, haud. 20/4.
Anders Johan Vendelin. Synt. 18.9.1785 Karjalohja Kärkelä. Taulu 4.
Eva Gustava Vendelin. Synt. 13.4.1789 Karjalohja Kärkelä (far smältare), kast. 15/4 (T: bergmäst. Karl Lundström, bergscommiss. Petter Samuel Ihlström, jfru Sara Beckström, hu Anna Lindgren, alla ifr Kärkelä). Kuollut (slag 44.8) 17.5.1834 Bjerno Näsegård.
- Pso 5.7.1810 Tenala Abraham Lax. Synt. (RK) 1787 Pojo. Mjölnare. Kuollut (bröstsjuka 52å) 25.10.1839 Koskisbruk. Vnht: Anders Abramsson Lax ja Anna Widell.
Anna Katarina Vendelin. Synt. 4.3.1794 Karjalohja Kärkelä (far smältare), kast. 4/3 (T: bokhåll. Jan. H. Grönroos, betj. Zakris Forsten, hu Katarina Lönqvist, do Anna Lindgren, alla ifr Kärkelä). Kuollut (åld. 73.10.27) 31.1.1868 Tenala Kulla Östergård p201, haud. 13/4
- Pso 13.7.1815 Tenala Anders Johan Söderholm. Synt. 1.7.1788 Tenala Ingvallsby, kast. 1/7 (T: dgfgd Anders Johan Sontag, dess … Ester Matsdr ifr Prästkulla, mg Erik Eriksson, dess hu Beata Andersdr, Bsn Johan Andersson, Bdr Maria Andersdr ifr Sevalböle). Kuollut (slag 76.5.26) 26.12.1864 Tenala Kulla Östergård p208, haud. 29/1. Vnht: Israel Andersson Söderholm ja Johanna Hansdotter.
Greta Lovisa Vendelin. Synt. 17.8.1800 Karjalohja Kärkelä, kast. 17/8 (T: smed Anders Andström, dg Johan Andström, hu Lisa Eriksdr, p Anna Greta Andström, alla ifr Kärkelä). Kuollut (åld. 67.6.14) 31.3.1868 Tenala Gennarby p111, haud. 13/4.
- Pso 10.7.1821 Tenala Henrik Reiström. Synt. 12.8.1782 Tenala Rörsby Nedergård, kast. 13/8 (T: B Erik Matsson, dess hu Stina Jakobsdr ifr Råby Nedergård, Bsn Anders Hansson, Bdr Johanna Hansdr, bägge ifr Helsby). Kuollut (lungsot 71.6.16) 28.2.1854 Tenala Gennarby, haud. 26/3. Vnht: Hans Axelsson ja Lisa Hansdotter.
Taulu 4.
IV. Anders Johan Vendelin (isä Anders Vendelin, Taulu 3). Synt. 18.9.1785 Karjalohja Kärkelä (far brukskarl), kast. 20/9 (T: rostvänd. Karl Giers, bruksk. Johan Boström, hu Anna Mårtensdr, p Maria Matsdr, alla ifr Kärkelä). Brukskarl, rostvändare, bonde. Köpte Sorttila Alhainen å1814. Kuollut (åld.svaghet 81.7.15) 29.3.1867 Suomusjärvi Arpalahti, haud. 11/4 Kisko.
- Pso 4.10.1804 Pojo Fiskars Hedvig Elisabet Stark. Synt. (RK) 4.10.1782 Pojo Fiskars. Kuollut 6.2.1859 Kisko Sorttila Alhainen. Vnht: Karl Stark ja Maria Matsdotter Bergman.
V. Lapsia:
Abraham Gustaf Vendelin. Synt. 29.8.1805 Karjalohja Kärkelä (far rostvändare), kast. 1./9 (T: bokhåll. Zakarias Forsten, rostvänd. Johan Enberg, hu Katarina Lönqvist, do Maria Eriksdr, alla ifr Kärkelä kopparhytta). Muuttanut pois Helsingfors 1829 Kisko. Muuttanut pois Åbo 1832. Kuollut (torrvärk 56å) 9.1861 Kisko.
Karl Fredrik Vendelin. Synt. 30.1.1808 Karjalohja Kärkelä (far rostvändare), kast. 30/1 (T: bruksk. Isak Murberg, skomak. Gabriel Rosenberg, hu Eva Lovisa Lönqvist och p Ulrika Giers, alla ifr Kärkelä). Kuollut (oang.sjuka) 31.1.1808 Karjalohja.
Anna Maria Vendelin. Synt. 2.2.1809 Karjalohja Kärkelä (far rostvändare), kast. 3/2 (T: insp. Johan Henrik Grönroos, bokhåll. Zakarias Forsten, fru Maria Elisabet Kosk, smed.dr Eva Maria Martelin, alla ifr Kärkelä). Kuollut (bröstfeber) 7.2.1810 Karjalohja.
Hedvig Johanna Vendelin. Synt. 25.1.1811 Karjalohja Kärkelä (far rostvändare), kast. 27/1 (T: smed Anders Andström, smed.sn Karl Gustaf Andström, hu Lisa Eriksdr, do Eva Lisa Lönqvist, alla ifr Kärkelä). Kuollut (andtäppa 59.5.9) 4.7.1870 Kisko Ylettylä Pitkä.
- Pso 15.7.1845 Kisko Elias Sahlstedt. Synt. 23.5.1811 Kisko Ylettylä Pitkä, kast. 26/5 ( T: Elias Mickelsson Pitkä med hu Anna Henriksdr och sn Isak, Olla B Johan Mickelsson med hu Stina, Peter Allén med hu Lena Eliasdr, Pipo son Elias Isaksson med dess sr Lisa). Kuollut (polttotauti) 19.12.1892 Kisko Ylettylä Pitkä. Vnht: Elias Eliasson ja Maria Isaksdotter.
Engla Ulrika Vendelin. Synt. 9.2.1814 Karjalohja Kärkelä (far rostvändare), kast. 11/2 (T: bruksk. Petter Pouse, dg Karl Gustaf Andström, skomak. Anders Johan Pouse och hu Lisa Eriksdr, alla ifr Kärkelä). Kuollut (halsfluss 3å) 18.1.1817 Kisko Sorttila Alhainen.
Karl Fredrik Vendelin. Synt. 15.9.1816 Kisko Sorttila Alhainen, kast. 17.9.1816. (T: B Abraham Mickelsson Sortti med hu Stina Abramsdr och dr Anna Maria Abramsdr, B Elias Eliasson Ylhäis med halfbror Johan Johansson och mor Lisa Matsdr). Handelsman. Muuttanut pois Ekenäs 27.1.1835 Kisko. Muuttanut pois Åbo 25.5.1839 Ekenäs. Kuollut 14.6.1859 Åbo.
- Pso 28.7.1853 Åbo Karolina Vilhelmina Hjelt. Synt. 28.12.1832 Åbo. Kuollut 13.3.1912 Helsingfors Norra sv, haud. Åbo. Vnht: Fredrik Vilhelm Nilsson Hjelt ja Karolina Gustava Karlsdotter Caloander.
Anders Vilhelm Vendelin. Synt. 17.1.1819 Kisko Sorttila Alhainen, kast. 18/1 (T: Ylhäis gla B Johan Johansson med sin son Johan Johansson, Sortti son Abraham Abramsson, Ylhäis wärdinna Ulrika Henriksdr, Sortti dtr Eva Abramsdr och Ylhäis p Stina Eriksdr, alla fr Sorttila). Muuttanut pois Suomusjärvi Arpalahti 23.11.1864 Kisko Sorttila Alhainen. Vaikka perhe virallisesti muutti Arpalahteen 23.11.1864, niin Anders Vendelin näkyy Arpalahden edustajana protokollan allekirjoittajana jo 4.11.1860 (JK-1030). Kuollut (tvinsot 66.11) 17.12.1885 Suomusjärvi Arpalahti. Perukirja 2.2.1886.
- Pso 1:o 30.9.1851 Suomusjärvi Erika Jemina Alén. Synt. 24.12.1827 Suomusjärvi Arpalahti, kast. 25/12 (T: sp.trp Johan Salomonsson, dg Elias Andersson samt Isak Fredriksson, Arpalahti gla wärdinna Regina Johansdr och ofwannämnde trp Johans hu Gustava Eliasdr samt p Anna Stina Jonasdr, alla fr Arpalahti). Kuollut (blodflöd 49.3.26) 20.4.1877 Suomusjärvi Arpalahti. Vnht: Efraim Alén ja Ulrika Henriksdotter Lindén.
- Pso 2:o 29.12.1881 Eva Stina Eliaantytär. Synt. 20.11.1826 Kiikala. Tullut Kiikala 3.1.1882 Suomusjärvi. Muuttanut pois Kiikala 12.3.1886 Suomusjärvi. Kuollut 24.4.1897 Kiikala Vanhakylä Krapi.
Maria Ulrika Vendelin. Synt. 7.2.1821 Kisko Sorttila Alhainen, kast. 11/2 (T: B Johan Johansson Ylhäis, smed Fredrik Abramsson, dg Gustaf Slut, hu Maria Bergman, hu Anna Nvander, p Maria Lisa Grén). Kuollut 28.6.1904 Kisko Kurkela Pipo.
- Pso 10.7.1854 Kisko Johan Pihlstedt. Synt. 16.11.1820 Kisko Kurkela Pipo, kast. 18/11 (T: rsth Elias Eliasson Pitkä med hu Maria Isaksdr, rsth.sn Adam Mickelsson Isoperhe, Pipo trp Kristian Mickelsson med hu Anna Johansdr, Pipo sn Karl Isaksson och des sr Ulrika). Kuollut 7.12.1909 Kisko Kurkela Pipo. Vnht: Elias Isaksson ja Stina Mickelsdotter.
Johan August Vendelin. Synt. 27.8.1823 Kisko Sorttila Alhainen. Taulu 5.
Taulu 5.
V. Johan August Vendelin (isä Anders Johan Vendelin, taulu 4). Synt. 27.8.1823 Kisko Sorttila Alhainen, kast. 29/8 ( T: rsth Isak Eliasson Kara med hu Johanna Lindström, rostvänd. fr Kärkelä Karl Erik Stark med hu Anna Maria Lax, dg Arvid Wiman och Sortti dtr Greta Stina Abramsdr). Handelsman. Tullut Kisko 28.3.1837 Ekenäs. Kuollut 22.11.1878 Ekenäs.
- Pso 22.1.1860 Gustava Matilda Rydholm. Synt. 26.9.1826 Uskela Salobro. Tullut Ekenäs 8.12.1880 Uskela Moisio Pohjatalo. Kuollut 29.12.1893 Uskela Moisio. Vnht: Elias Rydholm ja Eva Sederström.
VI. Lapsia:
Abraham Gustaf Vendelin. Synt. 25.10.1861 Tammisaari. Taulu 6.
Therese Matilda Amelie Vendelin. Synt. 7.10.1869 Ekenäs. Taulu 7.
Johannes Augustinus Vendelin. Synt. 24.3.1873 Ekenäs. Kuollut 14.12.1877 Ekenäs.
Taulu 6.
VI. Abraham Gustaf Vendelin (isä Johan August Vendelin, taulu 5). Synt. 25.10.1861 Tammisaari. Tullut Tammisaari 8.12.1880 Uskela Moisio Pohjatalo. Muuttanut pois Tammela 5.12.1881 Uskela. Tullut Uskela 18.12.1881 Tammela Mustiala. Tullut Tammela 4.11.1883 Tenala Karsby. Muuttanut pois Uskela 30.10.1886 Tenala Karsby. Salo ilmoittaa perheen muuttavan 1.5.1889 Helsingin pitäjään, josta ei kuitenkaan löydy. Muuttanut pois Sauvo 7.12.1896 Angelniemi (K Malkamäki). Tullut Sauvo 9.12.1906 Kirvu p544. Muuttanut pois Raisio 1920 Maaria (K Malkamäki). Tullut Raisio 24.11.1921 Paimio. Kuollut 12.10.1931 Paimio (K Malkamäki).
- Pso 3.11.1884 Hilda Olivia Granström. Synt. 4.2.1860 Esbo. Tullut Nurmijärvi 3.11.1884 Tenala. Kuollut 8.3.1938 Paimio (K Malkamäki).
VII. Lapsia:
Johan August Vendelin. Synt. 17.9.1885 Tenala Karsby. Tullut Sauvo 9.12.1906 Kirvu p544. Poistunut Venäjälle ja julistettu kuolleeksi 5.12.1970 (K Malkamäki)
- Avopso Fredrika Nuutinen. Synt. 7.6.1891 Pielavesi (K Malkamäki). Kuollut 1.4.1964 Kotka (K Malkamäki).
Saima Olivia Vendelin. Synt. 20.7.1888 Uskela. Tullut Sauvo 9.12.1906 Kirvu p544.
Tuomas Aleksander Vendelin. Synt. 5.12.1891 Angelniemi Toppjoki, kast. 23/12.
Ellen Valborg Vendelin. Synt. 13.7.1895 Angelniemi Toppjoki, kast. 1/8. Muuttanut pois Karuna 9.1.1931 Paimio (K Malkamäki)
Harald Abraham Vendelin. Synt. 2.4.1899 Sauvo. Muuttanut pois Sippola 4.5.1925 Paimio (K Malkamäki)
Anders Isak Israel Vendelin. Synt. 7.12.1903 Sauvo. Muuttanut pois Turku-Mikael 22.8.1930 Paimio (K Malkamäki)
Taulu 7.
VI. Therese Matilda Amelie Vendelin (isä Johan August Vendelin, taulu 5). Synt. 7.10.1869 Ekenäs. Tullut Ekenäs 8.12.1880 Uskela Moisio Pohjatalo. Muuttanut pois Turku 13.11.1893 Uskela. Kuollut 4.4.1901 Turku tk-srk.
VII. Lapsi:
Linnea Therese Vendelin. Synt. (oä) 2.9.1899 Åbo. Kuollut 18.12.1982 Turku Maaria.
- Pso 24.6.1951 Toivo Leonard Lilja. Synt. 15.4.1897 Sastmola. Tullut Eurajoki 23.5.1952 Turku Mikaelin srk. Kuollut 7.11.1976 Turku Maaria.
Avioliittoja Pöytyällä
 |
| Tilaa tämä e-kirja klikkaamalla kuvaa |
Ruotsin valtakuntaan oli tullut uusi laki vuonna 1734 ja sen ”Naimisen Caari” kertoi avioliitosta mm. seuraavaa; Jos mies tahto awioskäskyä raketa; nijn hänen pitä pyytämän pijcaa hänen naittajaldans, ja ei wäkiwallalla ottaman, eli salaisesti tygöns haucutteleman. Avioliiton oli siis tapahduttava molempien osapuolten taholta vapaaehtoisesti. Toisaalta tarvittiin vanhempien lupa liitolle, sillä muutoin oli heillä tai holhoojilla oikeus tehdä perillinen perinnöttömäksi.
Pöytyällä nämä 1999 avioliittoa em. ajalla jakautuivat siten, että noin 330 sulhasta tuli muualta kuin kotipitäjästä. Kovin kaukaa he eivät kuitenkaan kosiomatkaansa tehneet, sillä loimaalaisia oli puolensataa, Oripään miehiä nelisenkymmentä, minkä lisäksi muutamia kymmeniä oli tullut Aurasta, Liedosta, Marttilasta, Maariasta ja Yläneeltä. Lisäksi 16 sulhoa asui vihkimisen aikaan Turun kaupungissa.
Yksittäisiä sulhasia tuli lähinnä kauempaa Varsinais-Suomesta sekä Satakunnan puolelta. Eräs kauimpaa tullut oli vuonna 1778 Maria Liisa Fingeroosin kanssa vihitty Tampereen viinapolttimon vahtimestari Nils Norqvist. Pariskunta ei jäänyt Pöytyälle, vaan tulevina vuosina Norqvistien perhe asui mm. Lokalahdella, Vaasassa ja Lappväärtissä sekä Tukholmassa. Viimeksi mainittu paikka ei ollut niin kovin outo valinta, sillä metsävahtina, palvelijana ja tullivahtimestarina toiminut Nils Norqvist oli syntynyt Ruotsissa joskus 1740-luvulla. Maria Liisa Fingerroosin isä oli furiiri Petter Fingerroos ja äiti Beata Wittman. Tyttären syntyessä perhe oli asunut Loimaan Karhulassa.
Naantalin kaupunkiin muutti kaksi pöytyäläistä morsianta. Maaliskuussa 1800 sai Luolalan rustholli uuden emännän Karhunojan kylän Pietilän talon Liisa Juhontyttärestä.
Vuotta myöhemmin toukokuussa porvari Anders Helenius nai Mustanojan Räikän rusthollista Valpuri Jaakontyttären. Porvari Helenius menehtyi 1809, jonka jälkeen Valpurin vei vihille raatimies ja suutarimestari Henrik Lindström. Suutarimestari rakennutti perheelleen talon kirkon alapuoliselle rantamaalle 1830-luvulla. Tämä Kalander -niminen talo on edelleen jäljellä. Mainittakoon vielä, että Anders Helenius asui Valpurinsa kanssa Vilu -nimisessä talossa!
Kätilön työtä
Tammikuun lopulla vuonna 1904 piti Marttilan pitäjän kätilöllä kiirettä. Ensin hänet kutsuttiin 18. päivänä Simalan kylän Tapanin taloon. Talollinen Juho Juhonpojan vaimo Iida Juhontytär oli viimeisillään raskaana ja kätilön avulla maailmaan putkahti saman tien kokonaista kolme lasta, joista tosin kahden syntyessä ehti jo vuorokausikin muuttua. Kolmosille annettiin nimet Varma Amanda, Paavo Henrik ja Voitto Heikki Marttilan kastettujen luettelon mukaan. Kummeina näillä lapsosilla olivat kätilö Maria Virtanen, torppari Kaarle Ojala Palaisista sekä hänen vaimonsa Elina. Neljäs kummi oli Ojalan ”talon muori Anna”. Vanhempien suureksi murheeksi Paavo Henrik kuoli vielä saman päivän aikana.
Tapanin isäntä Juho Juhonpoika oli kotoisin Liedon, kun taas Ida oli Simalan Haverin isännän, Juho Juhonpojan ja vaimonsa Ulriikan tytär. Idalla oli syntynyt kaksosena siskon saadessa nimen Elina. Varma ja Voitto sekä heidän vanhemmat sisaruksensa Alma, Fanny, Juho ja Pauli jäivät sangen varhain orvoiksi. Tapalan emäntä Ida menehtyi 1914 ja isäntä Juho kolme vuotta myöhemmin.
Kun näin lapset oli saatu maailmaan, joutui kätilö Virtanen kiireen kaupalla lähtemään toiselle puolelle pitäjää, Euran kappelin Suitsulaan. Siellä odottivat perheenlisäystä muonatorppari Gabriel Nestor Suomi ja vaimonsa Alma Aleksandra Lindgren. Tammikuun 21. päivänä Virtasen avustuksella syntyivätkin sitten kaksostytöt Helmi Agneta ja Alma Emerentia. Seuraavana päivänä tyttöset kastettiin ja kummeina olivat tilallinen Anton Räikkö ja vaimonsa Olga Suominen sekä rengin vaimo Sofia Vilhelmina Jansson. Kaikki kummit olivat Suitsulan kylästä. Kasteen toimitti Suitsulan Ylhäisten talossa Edvard Schönberg. Myöhemmin rovastin arvon saanut Schönberg oli myöhemmin Hiittisten ja Vahdon kirkkoherrana.
Isä Gabriel Nestor Suomi oli syntynyt Kauvatsan pitäjässä Satakunnassa. Äiti Alma Aleksandran kotipitäjä oli Lieto. Helmillä ja Almalla oli kaksi vanhempaa veljeä, Juho Evert ja Hemming Gabriel. Suitsulan kylästä Suomen perhe muutti 1906 Paimion puolelle.
Maria Virtanen, entisen Marttilan suurpitäjän ensimmäinen kätilö, astui virkaansa vuonna 1879. Niinpä hän sai vastaanottaa onnitteluja helmikuussa 1904 pitkästä 25 vuoden urastaan Marttilassa, Koskella Tl sekä Euran ja Karinaisten kappeleissa. Kiitolliset kuntalaiset antoivat hänelle 220 markkaa kiitoksena hyvin tehdystä työstä.
Tuleva Tarvasjoen kunta sai oman kätilönsä 1899. Tuusulan Kellokoskella 1874 syntynyt Alma Malmström valmistui 1898 Helsingin lapsenpäästö- ja kätilöopistolta. Tarvasjoesta tulikin hänen työuransa ensimmäinen ja ainoa toimipaikka, sillä hän oli pitäjän kätilönä aina vuoteen 1934 saakka. Tosin hänelle myönnetyssä kunnan lahjassa on vuosiluku 1937.
Maria Virtasen tavoin Malmström tuli ammattinsa myötä lukuisten tarvasjokelaisten lasten kummiksi. Hän myös piti tarkkaa päiväkirjaa synnytyksistä ja osasi vielä vuosikymmeniä myöhemmin kertoa kummilapsistaan. Pitäjäläiset kutsuivatkin häntä tuttavallisesti Alma-tädikseen. Alma Alma asui Seppälän Jaakolan talon mailla, seppä Vahlroosin rakentamassa mökissä. Malmström kuoli vuonna 1967. Hän testamenttasi omaisuutensa Sisälähetysseuran Vaalialan kehitysvammalaitokselle.
Tapanin isäntä Juho Juhonpoika oli kotoisin Liedon, kun taas Ida oli Simalan Haverin isännän, Juho Juhonpojan ja vaimonsa Ulriikan tytär. Idalla oli syntynyt kaksosena siskon saadessa nimen Elina. Varma ja Voitto sekä heidän vanhemmat sisaruksensa Alma, Fanny, Juho ja Pauli jäivät sangen varhain orvoiksi. Tapalan emäntä Ida menehtyi 1914 ja isäntä Juho kolme vuotta myöhemmin.
Kun näin lapset oli saatu maailmaan, joutui kätilö Virtanen kiireen kaupalla lähtemään toiselle puolelle pitäjää, Euran kappelin Suitsulaan. Siellä odottivat perheenlisäystä muonatorppari Gabriel Nestor Suomi ja vaimonsa Alma Aleksandra Lindgren. Tammikuun 21. päivänä Virtasen avustuksella syntyivätkin sitten kaksostytöt Helmi Agneta ja Alma Emerentia. Seuraavana päivänä tyttöset kastettiin ja kummeina olivat tilallinen Anton Räikkö ja vaimonsa Olga Suominen sekä rengin vaimo Sofia Vilhelmina Jansson. Kaikki kummit olivat Suitsulan kylästä. Kasteen toimitti Suitsulan Ylhäisten talossa Edvard Schönberg. Myöhemmin rovastin arvon saanut Schönberg oli myöhemmin Hiittisten ja Vahdon kirkkoherrana.
Isä Gabriel Nestor Suomi oli syntynyt Kauvatsan pitäjässä Satakunnassa. Äiti Alma Aleksandran kotipitäjä oli Lieto. Helmillä ja Almalla oli kaksi vanhempaa veljeä, Juho Evert ja Hemming Gabriel. Suitsulan kylästä Suomen perhe muutti 1906 Paimion puolelle.
Maria Virtanen, entisen Marttilan suurpitäjän ensimmäinen kätilö, astui virkaansa vuonna 1879. Niinpä hän sai vastaanottaa onnitteluja helmikuussa 1904 pitkästä 25 vuoden urastaan Marttilassa, Koskella Tl sekä Euran ja Karinaisten kappeleissa. Kiitolliset kuntalaiset antoivat hänelle 220 markkaa kiitoksena hyvin tehdystä työstä.
 |
| Alma Malmström |
Maria Virtasen tavoin Malmström tuli ammattinsa myötä lukuisten tarvasjokelaisten lasten kummiksi. Hän myös piti tarkkaa päiväkirjaa synnytyksistä ja osasi vielä vuosikymmeniä myöhemmin kertoa kummilapsistaan. Pitäjäläiset kutsuivatkin häntä tuttavallisesti Alma-tädikseen. Alma Alma asui Seppälän Jaakolan talon mailla, seppä Vahlroosin rakentamassa mökissä. Malmström kuoli vuonna 1967. Hän testamenttasi omaisuutensa Sisälähetysseuran Vaalialan kehitysvammalaitokselle.
Pitkä palvelus
Perniön Yliskylän Lill-Träskin torpassa syntyi joulukuussa 1829 poikalapsi, jolle vanhemmat antoivat nimen Kaarle Fredrik. Isä Juho tunnettiin vielä patronyymillä, mutta perheen lapsista ainakin Kaarle ryhtyi käyttämään sukunimeä Lindolm. Vuonna 1852 Kaarle Lindholm jätti taakseen Yliskylän maisemat ja matkusti Kuninkaantietä Piikkiöön saakka. Salvelan kartano kaipasi tuohon aikaan työvoimaa ja niinpä Kaarle asettui tuon nykyisin päiväkotina toimivan talon maille. Toinen mahdollisuus Piikkiöön siirtymiselle oli ihastuminen täkäläiseen tyttöön, sillä Kaarle vihittiin jo helmikuussa 1852 Tammelan torpparin tyttären, Lovisa Johanna Engblomin kanssa.
Pariskunnan esikoinen, isänsä kaima Kaarle Fredrik syntyi jo ennen vihkimistä, tammikuussa 1852. Pariskunta oli kuitenkin jo tuossa vaiheessa hakenut kuulutukset, joten poikaa ei merkitty aviottomaksi. Pikkusisko Matilda Miina syntyi Salvelassa toukokuussa 1860. Kolmas lapsi Juho Vilhelm syntyi syksyllä 1863. Hän lähti hyvin nuorena rengiksi Moision Alitaloon, mutta kuoli alle 20-vuotiaana. Isoveli Kaarle häviää kirjoista, mutta Matilda Miina asui vanhempiensa luona vielä 1890-luvulla.
Isä Kaarle oli määrätietoinen mies. Helmikuussa 1877 päästiin nimittäin Salvelassa juhlimaan hänen 25 vuotista uraansa samassa talossa. Renkivoutina hän oli heti tilanhoitajasta seuraava tilan hierarkiassa. Renkivoudin alaisuudessa olivat talon torpparit, rengit, piiat, muonarengit ja muonatorpparit sekä mahdolliset ammattimiehet. Hänen työnsä oli siis hyvin vaativaa ja raskasta. Itseasiassa helmikuisena sunnuntaina vietettiin talossa kolmet juhlat; Kaarlen päivät, hopeahäät ja em. kiitosjuhla.
Talonomistaja, tehtailija Blomqvist ja entisen omistajan, herra Forsmanin perilliset muistivat uskollista työntekijäänsä antamalla hänen kuusi hopeista lusikkaa sekä kermakannun. Sanomia Turusta -lehteen asiasta kirjoittanut piikkiöläinen kiitteli paitsi työläistä, niin myös isäntää, joka osaa työn palkita. Tehtailija Carl Just Blomqvist oli ammatiltaan värjärimestari, joka esimerkiksi 1880-luvulla kaupitteli ”sarkaa ja täysiwillaisia flanelleja montaa väriä”. Edellinen omistaja oli ollut Turun kaupunginvouti Anders Petter Forsman vuosina 1835-1874. Blomqvist omisti Salvelan vuoteen 1899. Salvela mainitaan ensimmäisen kerran rälssitilana jo vuonna 1562.
 |
| Suomen maatilat, III osa, Salvelan päärakennus 1931 tai 1932 |
Pariskunnan esikoinen, isänsä kaima Kaarle Fredrik syntyi jo ennen vihkimistä, tammikuussa 1852. Pariskunta oli kuitenkin jo tuossa vaiheessa hakenut kuulutukset, joten poikaa ei merkitty aviottomaksi. Pikkusisko Matilda Miina syntyi Salvelassa toukokuussa 1860. Kolmas lapsi Juho Vilhelm syntyi syksyllä 1863. Hän lähti hyvin nuorena rengiksi Moision Alitaloon, mutta kuoli alle 20-vuotiaana. Isoveli Kaarle häviää kirjoista, mutta Matilda Miina asui vanhempiensa luona vielä 1890-luvulla.
Isä Kaarle oli määrätietoinen mies. Helmikuussa 1877 päästiin nimittäin Salvelassa juhlimaan hänen 25 vuotista uraansa samassa talossa. Renkivoutina hän oli heti tilanhoitajasta seuraava tilan hierarkiassa. Renkivoudin alaisuudessa olivat talon torpparit, rengit, piiat, muonarengit ja muonatorpparit sekä mahdolliset ammattimiehet. Hänen työnsä oli siis hyvin vaativaa ja raskasta. Itseasiassa helmikuisena sunnuntaina vietettiin talossa kolmet juhlat; Kaarlen päivät, hopeahäät ja em. kiitosjuhla.
Talonomistaja, tehtailija Blomqvist ja entisen omistajan, herra Forsmanin perilliset muistivat uskollista työntekijäänsä antamalla hänen kuusi hopeista lusikkaa sekä kermakannun. Sanomia Turusta -lehteen asiasta kirjoittanut piikkiöläinen kiitteli paitsi työläistä, niin myös isäntää, joka osaa työn palkita. Tehtailija Carl Just Blomqvist oli ammatiltaan värjärimestari, joka esimerkiksi 1880-luvulla kaupitteli ”sarkaa ja täysiwillaisia flanelleja montaa väriä”. Edellinen omistaja oli ollut Turun kaupunginvouti Anders Petter Forsman vuosina 1835-1874. Blomqvist omisti Salvelan vuoteen 1899. Salvela mainitaan ensimmäisen kerran rälssitilana jo vuonna 1562.
Amalia armas
Janakkalan Viralan kylän Äijälässä syntyi heinäkuussa 1844 torpparin poika Vilhelm. Hänen vanhempansa olivat Erik Johan Johansson ja Greta Johansdotter. Sekä isä että äiti olivat torppareiden lapsia, Erik Johan Äijälästä ja Greta Haagasta. Heidät oli vihitty 1837 ja vuoteen 1856 mennessä pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta, joista yksi kuolleena.
Vilhelm lähti kotoaan vuoden 1865 lopulla mennen rengiksi Viralan Rekolan rälssitaloon. Siellä hän ehti olla normaalin sopimusajan eli vuoden, jonka jälkeen tie vei Tarimaan Räikälän verotaloon. Räikälässä Vilhelm viihtyi useamman vuoden ja vasta 1871 hän hakeutui uuteen pestiin. Tällä kertaa paikka oli todella upea, sillä Sauvalan kartano oli muodostettu jo 1600-luvulla kylän talonpoikaistaloista. Vuodesta 1864 sen oli omistanut Danielsson -suku.
Vilhelm Eriksson tai Ville, kuten häntä aikalaiset kutsuivat, viihtyi mainiosti Sauvalassa. Myös isäntäväki oli häneen erittäin tyytyväinen ja vuodesta 1892 kartanoa isännöinyt Väinö Danielsson palkitsi renkinsä heti alkajaisiksi kultakellolla. Huhtikuussa 1902 oli Ville Eriksson ehtinyt olla saman työnantajan palveluksessa jo 30 vuotta ja valistunut Sauvolan omistaja päätti antaa hänelle komean kunnianosoituksen. Villelle annettiin elinkautiseksi eläkkeeksi kaikki se vilja, mitä hän on palveluksessaankin saanut, lehmä, rahaa ja asunnoksi torppa, josta oli aikoinaan tehty kaksi päivää viikkoveroa. Vaikka tuohon aikaan isäntien ja torppareiden välit olivat kiristymässä äärimmilleen, osoitti tämä yhteistyösuhde molemminpuolista kunnioitusta ja jalomielisyyttä. Mitään laillista pakkoahan ei Danielssonilla eleeseen olisi ollut.
Ville oli naimisissa Amalia Juhontyttären kanssa, jonka hän luultavasti tapasi ensimmäisen kerran Räikälässä ollessaan. Vihille he menivät joulukuun lopulla 1870. Amalia oli tullut Janakkalaan Varsinais-Suomen rannikolta, Sauvosta edellisen vuoden keväällä. Miksi sitten Amalia päätti lähteä Sauvosta Janakkalaan? Tähän on selkeä vastaus. Hän oli ollut Sauvossa pitäjän kappalaisen, Karl Heikelin piikana. Kun Heikel sai 1868 Janakkalan kirkkoherran viran, otti hän osan palvelusväestään mukaansa uuteen pappilaansa.
Rippikirjojen mukaan Amalia olisi syntynyt Sauvossa 25.5.1847, mutta todellisuudessa hän syntyi Paimion Maljamäen Isotalossa piika Johanna Ristontyttären aviottomana tyttärenä.
Vilhelm lähti kotoaan vuoden 1865 lopulla mennen rengiksi Viralan Rekolan rälssitaloon. Siellä hän ehti olla normaalin sopimusajan eli vuoden, jonka jälkeen tie vei Tarimaan Räikälän verotaloon. Räikälässä Vilhelm viihtyi useamman vuoden ja vasta 1871 hän hakeutui uuteen pestiin. Tällä kertaa paikka oli todella upea, sillä Sauvalan kartano oli muodostettu jo 1600-luvulla kylän talonpoikaistaloista. Vuodesta 1864 sen oli omistanut Danielsson -suku.
Vilhelm Eriksson tai Ville, kuten häntä aikalaiset kutsuivat, viihtyi mainiosti Sauvalassa. Myös isäntäväki oli häneen erittäin tyytyväinen ja vuodesta 1892 kartanoa isännöinyt Väinö Danielsson palkitsi renkinsä heti alkajaisiksi kultakellolla. Huhtikuussa 1902 oli Ville Eriksson ehtinyt olla saman työnantajan palveluksessa jo 30 vuotta ja valistunut Sauvolan omistaja päätti antaa hänelle komean kunnianosoituksen. Villelle annettiin elinkautiseksi eläkkeeksi kaikki se vilja, mitä hän on palveluksessaankin saanut, lehmä, rahaa ja asunnoksi torppa, josta oli aikoinaan tehty kaksi päivää viikkoveroa. Vaikka tuohon aikaan isäntien ja torppareiden välit olivat kiristymässä äärimmilleen, osoitti tämä yhteistyösuhde molemminpuolista kunnioitusta ja jalomielisyyttä. Mitään laillista pakkoahan ei Danielssonilla eleeseen olisi ollut.
Ville oli naimisissa Amalia Juhontyttären kanssa, jonka hän luultavasti tapasi ensimmäisen kerran Räikälässä ollessaan. Vihille he menivät joulukuun lopulla 1870. Amalia oli tullut Janakkalaan Varsinais-Suomen rannikolta, Sauvosta edellisen vuoden keväällä. Miksi sitten Amalia päätti lähteä Sauvosta Janakkalaan? Tähän on selkeä vastaus. Hän oli ollut Sauvossa pitäjän kappalaisen, Karl Heikelin piikana. Kun Heikel sai 1868 Janakkalan kirkkoherran viran, otti hän osan palvelusväestään mukaansa uuteen pappilaansa.
Rippikirjojen mukaan Amalia olisi syntynyt Sauvossa 25.5.1847, mutta todellisuudessa hän syntyi Paimion Maljamäen Isotalossa piika Johanna Ristontyttären aviottomana tyttärenä.
Vaimo Tallinnasta
 |
| Tallinnaa lokakuussa 2017 - kuva kirjoittajan |
Sitten perhe muuttikin vaimo kotikonnuille Tallinnaan, jossa syntyivät tyttäret Anna ja Olga Lovisa sekä poika Albert Johannes. Vuonna 1906 koko pesue palasi takaisin Pöytyälle asettuen jälleen Pelto-Äärille. Samassa paikassa asuivat 1900-luvun alussa myös Kustaa Nikolain veljet Kaarle Viktor ja Matias Nestori omien perheidensä kera. Tosin ensin mainittu muutti jo 1902 Maskuun.
Pöytyän rippikirjoista selviää sellainen mielenkiintoinen asia, että sekä Kustaa Hakala että hänen vaimonsa Anna Maria Natalia Tallin olivat molemmat kuuromykkiä. Kustaan kerrotaan lisäksi käyneen Turun koulua. Melko varmasti tämä tarkoitti Turun kuurojenkoulua, joka oli aloittanut toimintansa 1860. Siellä opetettiin sekä kuuroja lapsia, että jo oppivelvollisuusiän ylittäneitä.
Aiemmassa rippikirjassa tämä todetaankin selkeästi, sillä 1877-1878 käytössä olleeseen niteeseen on kirjattu Kustaa Nikolain kohdalle ”Kuuro. Mykkin Koulun oppilas”. Turun koulussa oli aluksi 25 oppilasta, mutta 1892 annetun asetuksen jälkeen oppilasmäärä lähes nelinkertaistui. Iältään oppilaat olivat tuolloin 8-12 vuotiaita. Puuseppä Hakala on varmasti saanut olla tyytyväinen päästyään kouluun, sillä sangen usein kuuromykkien kohtalona oli joutua kunnan vaivaistaloon aikuisiällään.
Osa oppilaista asui erityisessä asuntolassa, kun taas toisille oli Turun kaupunki järjestänyt täysihoidon jonnekin. Vuonna 1934 tuli voimaan asetus, jonka mukaan Turun kuurojenkoulun oppilaiden tuli olla oppivelvollisia, joita ei voitu opettaa kansakoulussa. Sen tehtävänä oli antaa kansakoulun oppimäärää vastaavat tiedot. Lisäksi opetettiin sellaisia käytännön taitoja, joilla voisi saavuttaa aineellisen toimeentulon.
Kuurojenkoulun ensimmäinen opettaja oli ollut Porvoossa ensimmäistä yksityistä kuurojen opetuslaitosta pitänyt Carl Oscar Malm. Johtajana puolestaan oli Porvoon yläalkeiskoulun kollega Carl Henrik Alopaeus, joka oli opiskellut kuurojenopetuksen menetelmiä Ruotsin, Tanskan ja Saksan yliopistoissa. Kustaa Nikolai Hakala ehti luultavasti käydä koulunsa ennen vuotta 1892, jolloin siihen tuli suuria muutoksia. Kirjoitusmetodilla toiminut kaksikielinen oppilaitos sekä yli-ikäisten opetus lakkautettiin ja tilalle tuli suomenkielinen puhekoulu. Turun kuurojenkoulu lakkautettiin elokuun ensimmäisenä päivänä 1974.
Mainittakoon lopuksi, että Kustaa Nikolain Hakalan perheineen voi jokainen katsastaa Tallinnan rippikirjoista. Viron oma arkistolaitos on digitoinut kirkonkirjoja ja ne ovat vapaasti saatavilla netissä osoitteessa http://www.ra.ee/dgs/addon/nimreg/ - toiminto vaatii rekisteröitymisen, mutta on täysin veloitukseton.
Opettajia Ollilaan
 |
| Kansalliskirjasto, sanomalehtiarkisto |
Ollilan ylemmän kansakoulun johtokunta lupasi ilmoituksessaan tavallisen valtioavun lisäksi miesopettajalle palkkaa 300 ja apuopettajattarelle 250 markkaa. Näihin summiin sisältyisi korvaus lehmän ruuasta ja laitumesta. Lisäksi tuli puolet sisäänkirjoitusrahoista, lämpö ja valo. Asuntokin oli luvassa sekä miehelle että naiselle, mutta eri talosta.
Miesopettajaksi tuli valituksi Rymättylässä vuonna 1873 syntynyt Juho Feliks Ansas, jonka vaimo Ilo Aina Gustava Lehtinen oli puolestaan kotoisin Uskelasta. Marttilan Ollilaan he muuttivat Elimäeltä, jossa perheen esikoispoika Osmo Eero oli syntynyt. Valitettavasti hän menehtyi poikasena. Ansaksen perheeseen ehti vuoteen 1912 mennessä syntyä kaksi muutakin poikaa, Veikko Ilmari ja Onni Olavi. Ansas luultavasti löysi vaimonsa tämän isän välityksellä, sillä Karl Leander Lehtinen oli kotoisin Rymättylästä. Ilo Aina Gustavan sisaruksilla oli heilläkin persoonallisia nimiä. Veljiä olivat mm. Varma Onni, Leino Eivaro ja Uljas Leander.
Rippikirjat kertoivat ihmiselosta kaikkea mahdollista tuohon aikaan ja niinpä Ollilan Kaunilassa asuneen Ansaksen kohdalla on merkintä ”jalka poikki”. Siitä sen sijaan rippikirjat eivät kerro, että tuore opettajaperhe joutui pahoihin kahnauksiin samassa kylässä asuneen Edvard Sjömanin kanssa. Hankalimpia aikoja koettiin keväällä 1908, kun kyseinen nimismies esitteli Ollilan ja Karvelan koulujen edellisen vuoden tilejä kunnan tilintarkastajan ominaisuudessa.
Tapauksessa oli mukana vahvasti silloinen poliittinen ilmapiiri. Sjöman nimittäin ei olisi halunnut hyväksyä sitä, että Ansaksen kotiin oli ostettu yhteen huoneeseen korkkimatto. Olkoonkin, että kyseistä mattoa ei edes rahoitettu kunnan varoista. Ansas puolustautui sillä, että kahdeksan vuotta aiemmin koululle oli ostettu 80 markalla mattoja ilman mitään ongelmia. Sjöman väitti, että nuo matot olisi tuolloin saatu lahjoituksena. Opettaja Ansas puolestaan esitti dokumentit, joista selvisi kunnan maksaneen ne. Näin Sjöman joutui suorastaan naurunalaiseksi tilintarkastustilaisuudessa. Tämä puolestaan johti lehtikirjoituksiin sekä suoranaiseen herjaukseen hänen puoleltaan Ansasta kohtaan.
Asia on kuitenkin nähtävä ennen kaikkea tuolloisen poliittisen ilmapiirin valossa eikä niinkään kahden henkilön välisenä tietoisena kahnauksena. Ympäri maata jouduttiin hankaliin tilanteisiin jyrkkien asenteiden takia. Sjöman joutui lopulta perääntymään asiassa. Ansaksesta taasen tuli yksi Marttilan kulttuurielämän tärkeimmistä vaikuttajista.
Lasinpuhaltajia
Yläneen Tourulan lasitehdas imi työvoimaa laajalta alueelta. Lasinpuhallus ei ollut ammatti, joka olisi sopinut kenelle tahansa. Niinpä esimerkiksi 1880-luvulla näitä ”glasblåsareita” oli Tourulassa ainakin Kiikalasta, Merikarvialta, Mäntsälästä, Perttelistä ja Pirttikylästä. Mukaan mahtui ainakin pari oman pitäjän miestä, Fabian Ström ja Karl Johan Waltzer. Hän kuului Someron Åvikin lasitehtaalle 1700-luvulla rantautuneeseen saksalaissukuun. Fabianin isä taasen oli ollut poikansa syntymän aikaan Tourulassa töissä, joten ammatti kulki monesti suvussa.
Eräs näistä kauempaa tulleista lasinpuhaltajista oli Merikarvialla 1854 syntynyt Frans Juhanpoika Rosendal, jonka vaimo oli Iin pitäjästä kotoisin ollut Vendla Maria Julin. Tässä yhteydessä voisi mainita, että maassamme on ollut lukuisia Julin -sukunimeä käyttäneitä perheitä. Näillä perheillä ei välttämättä ollut mitään sukuyhteyttä keskenään eikä niillä varsinkaan ollut sukusidettä aateliseen von Julin -sukuun.
Fransille ja Vendlalle ehti Yläneellä syntyä pojat Veini Fjalar ja Frans Arthur vuonna 1880, mutta 1883 syntynyt Berndt Rudolf Hjalar syntyikin Kuusjoella. Esikoispoika kuoli hyvin pienenä. Kuusjoella Rosendal työskenteli hetken Iloniemen lasipruukilla ja sieltä matka jatkui Pusulaan. Sinne oli perustettu Ariman lasitehdas 1864 Hyrkkölän kylän Arimaa-nimisen järven rannalle. Tämä lasitehdas lopetti toimintansa 1918. Tourulassa lasinpuhallus loppui jo 1901.
Pusulassa Rosendalien perheeseen syntyi vielä yksi lapsi, poika Rikhard Reinhold. Tämä tapahtui 1885, jonka jälkeen perhe reissasi toisen kerran Iloniemeen Kuusjoella. Tämä tehdas toimi vuosina 1857-1890. Herra Rosendal oli joko kysytty ammattimies tai sielultaan levoton. Vielä samana vuonna 1886 hän muutti perheineen Yläneelle. Perheen kuopus syntyi Tourulassa syksyllä 1887 saaden äitinsä etunimet Vendla Maria. Äiti Vendla menehtyi 1905 ja paria vuotta myöhemmin Frans Rosendal nai loimaalaisen Maija Stina Kallentyttären. Tästä liitosta syntyi poika Reino Rudolf isän ollessa reippaasti 50 ikävuoden paremmalla puolella.
Pusulassa syntynyt Rikhard Reinhold hankki aikamiehenä leipänsä maalarina. Hän löysi puolisokseen 1910-luvulla marttilalaisen Hilja Aleksandra Stoltin. Ensimmäinen lapsi, Helly Helena syntyi Tarvasjoen Virolassa. Maalari Rosendal asui nimittäin perheineen siellä vuodesta 1915 lähtien.
Mitä tulee Tourulan lasitehtaan vaiheisiin, niin niistä saa selkoa esimerkiksi Maskun kruununvoudin kertomuksesta kihlakunnan tilasta vuodelta 1884. Tuolloin lasitehdas aloitti toimintansa vasta syksyllä valmistaen 10 hengen voimin lasitavaraa 3500 markan arvosta. Vaikeitakin aikoja toki oli, sillä tehtaan vuokraaja Aleksander Nilsson joutui antamaan konkurssihakemuksen Loimaan tuomiokunnalle keväällä 1889. Edessä eräänlainen alamäki uralla, sillä jatkossa hän teki töitä palkallisena lasinpuhaltajana Ariman tehtaalla. Sieltä hän oli tullutkin Tourulaan 1884. Nilsson muutti 1889 Pusulasta Kotkaan, luultavasti paikallisen lasitehtaan palvelukseen.
Eräs näistä kauempaa tulleista lasinpuhaltajista oli Merikarvialla 1854 syntynyt Frans Juhanpoika Rosendal, jonka vaimo oli Iin pitäjästä kotoisin ollut Vendla Maria Julin. Tässä yhteydessä voisi mainita, että maassamme on ollut lukuisia Julin -sukunimeä käyttäneitä perheitä. Näillä perheillä ei välttämättä ollut mitään sukuyhteyttä keskenään eikä niillä varsinkaan ollut sukusidettä aateliseen von Julin -sukuun.
Fransille ja Vendlalle ehti Yläneellä syntyä pojat Veini Fjalar ja Frans Arthur vuonna 1880, mutta 1883 syntynyt Berndt Rudolf Hjalar syntyikin Kuusjoella. Esikoispoika kuoli hyvin pienenä. Kuusjoella Rosendal työskenteli hetken Iloniemen lasipruukilla ja sieltä matka jatkui Pusulaan. Sinne oli perustettu Ariman lasitehdas 1864 Hyrkkölän kylän Arimaa-nimisen järven rannalle. Tämä lasitehdas lopetti toimintansa 1918. Tourulassa lasinpuhallus loppui jo 1901.
Pusulassa Rosendalien perheeseen syntyi vielä yksi lapsi, poika Rikhard Reinhold. Tämä tapahtui 1885, jonka jälkeen perhe reissasi toisen kerran Iloniemeen Kuusjoella. Tämä tehdas toimi vuosina 1857-1890. Herra Rosendal oli joko kysytty ammattimies tai sielultaan levoton. Vielä samana vuonna 1886 hän muutti perheineen Yläneelle. Perheen kuopus syntyi Tourulassa syksyllä 1887 saaden äitinsä etunimet Vendla Maria. Äiti Vendla menehtyi 1905 ja paria vuotta myöhemmin Frans Rosendal nai loimaalaisen Maija Stina Kallentyttären. Tästä liitosta syntyi poika Reino Rudolf isän ollessa reippaasti 50 ikävuoden paremmalla puolella.
Pusulassa syntynyt Rikhard Reinhold hankki aikamiehenä leipänsä maalarina. Hän löysi puolisokseen 1910-luvulla marttilalaisen Hilja Aleksandra Stoltin. Ensimmäinen lapsi, Helly Helena syntyi Tarvasjoen Virolassa. Maalari Rosendal asui nimittäin perheineen siellä vuodesta 1915 lähtien.
Mitä tulee Tourulan lasitehtaan vaiheisiin, niin niistä saa selkoa esimerkiksi Maskun kruununvoudin kertomuksesta kihlakunnan tilasta vuodelta 1884. Tuolloin lasitehdas aloitti toimintansa vasta syksyllä valmistaen 10 hengen voimin lasitavaraa 3500 markan arvosta. Vaikeitakin aikoja toki oli, sillä tehtaan vuokraaja Aleksander Nilsson joutui antamaan konkurssihakemuksen Loimaan tuomiokunnalle keväällä 1889. Edessä eräänlainen alamäki uralla, sillä jatkossa hän teki töitä palkallisena lasinpuhaltajana Ariman tehtaalla. Sieltä hän oli tullutkin Tourulaan 1884. Nilsson muutti 1889 Pusulasta Kotkaan, luultavasti paikallisen lasitehtaan palvelukseen.
Furst Mencshikoffin kapteeni
Pöytyän Viilalan Urpon säterissä ja Lahdon kylän Veräjänkorvalla asui 1877-1888 mielenkiintoinen herrasmies, Tyko Fridolf Schoultz. Hän oli syntynyt Sipoossa 1829 ja mennyt naimisiin kokkolalaisen Gustava Georgina Öllerin kanssa. Puolison isä Göran Öller oli kotoisin Ruotsista, mutta äiti Kristina oli Kokkolan tyttöjä. Pöytyältä tämä pari muutti Turkuun, mistä he olivat tulleetkin. Rippikirja kertoo Tyko Fridoltin olleen kauppalaivan kapteenin. Hän oli suorittanut kapteenintutkinnon 1853.
Tätä hän todellakin oli aikoinaan ollut, sillä esimerkiksi kesällä 1860 Schoultz kipparoi höyrylaiva Furst Menschikoffia. Tämä alus oli ensimmäinen kokonaan Suomessa rakennettu suurikokoinen höyrylaiva. Sen rungon teki Åbo Gamla Skeppsvarv ja koneiston Ericsson & Cowie. Nämä molemmat laitokset sijaitsivat Turussa. Laivassa oli 28 makuupaikkaa. Neitsytmatkan laiva teki Turusta Tukholmaan heinäkuussa 1850 ja seuraavan vielä samassa kuussa Turusta Kronstadtiin. Sen jälkeen alus liikennöi mm. reiteillä Tukholma-Turku-Helsinki-Tallinna-Kronstadt ja Helsinki-Pietari-Tallinna. Tyko Schoultzin ollessa kapteenina vuonna 1860 ajoi laiva kesällä reittiä Tukholma-Turku-Helsinki, tietysti molempiin suuntiin. Laivassa kuljetettiin myös kauppatavaraa. Oolannin sodan aikana Furst Menschikoff piilotettiin saaristoon vihollisten varalta.
Vuonna 1861 laiva muutettiin purjealukseksi sen tultua myydyksi Saksaan. Viimeisen kerran Furst Menschikoff kävi Turussa 1867. Saman vuoden marraskuussa laivan taru loppui sen tuhouduttua myrskyssä Itämeren rannikolla, Preussin edustalla.
Kapteeni Schoultzin johdolla kesää 1860 vietettiin laivalla säännöllisessä aikataulussa. Tiistaina laiva lähti Tukholmasta kohti Turkua. Keskiviikkona matka jatkui Turusta Helsinkiin ja torstaina sieltä takaisin Turkuun. Perjantaina matkattiin taas kohti Tukholmaa.
Seuraavalla vuosikymmenellä, tarkemmin sanottuna 1873 kapteeni Schoultzin komennossa oli höyrylaiva Grefve Berg. Tämän aluksen oli tehnyt Andrew Leslie & Co Newcastlessa, Englannissa. Omistajana oli Österbottniska Ångfartygs Aktiebolaget, joka nimestään huolimatta sijaitsi Turussa. Laiva ajoi Turusta Tukholmaan tiistaisin 30.6, 14.7 ja 28.7 em. vuonna. Tämänkin aluksen loppu oli traaginen, se upposi ajettuaan karille Kustavissa syksyllä 1880. Tuolloin lastina oli ollut mm. rautaa, jota sitten sukeltajien voimin poimittiin talteen 30 vuotta myöhemmin.
Tyko Schoulzt ja hänen vaimonsa Gustava Georgina Öller lepäävät Turun uudella hautausmaalla. Tyko kuoli joulukuussa 1907 Forssassa. Vuodesta 1873 lähtien herra Schoultz oli toiminut liikemiehenä Turun kaupungissa. Mainittakoon vielä, että Tykon veljen, Carl August Schoultzin vaimo Jenny Lovisa Öller oli Gustava Georginan sisko. Näin siis kaksi veljestä oli mennyt naimisiin kahden siskoksen kanssa. Myös Schoultz –suku oli tullut maahamme Ruotsista, sillä Tykon isoisä Carl Adam oli syntynyt Tukholmassa vuona 1742. Näin siis Pöytyällä piipahti hetken aikaa maahanmuuttajien jälkeläisiä!
Tätä hän todellakin oli aikoinaan ollut, sillä esimerkiksi kesällä 1860 Schoultz kipparoi höyrylaiva Furst Menschikoffia. Tämä alus oli ensimmäinen kokonaan Suomessa rakennettu suurikokoinen höyrylaiva. Sen rungon teki Åbo Gamla Skeppsvarv ja koneiston Ericsson & Cowie. Nämä molemmat laitokset sijaitsivat Turussa. Laivassa oli 28 makuupaikkaa. Neitsytmatkan laiva teki Turusta Tukholmaan heinäkuussa 1850 ja seuraavan vielä samassa kuussa Turusta Kronstadtiin. Sen jälkeen alus liikennöi mm. reiteillä Tukholma-Turku-Helsinki-Tallinna-Kronstadt ja Helsinki-Pietari-Tallinna. Tyko Schoultzin ollessa kapteenina vuonna 1860 ajoi laiva kesällä reittiä Tukholma-Turku-Helsinki, tietysti molempiin suuntiin. Laivassa kuljetettiin myös kauppatavaraa. Oolannin sodan aikana Furst Menschikoff piilotettiin saaristoon vihollisten varalta.
Vuonna 1861 laiva muutettiin purjealukseksi sen tultua myydyksi Saksaan. Viimeisen kerran Furst Menschikoff kävi Turussa 1867. Saman vuoden marraskuussa laivan taru loppui sen tuhouduttua myrskyssä Itämeren rannikolla, Preussin edustalla.
Kapteeni Schoultzin johdolla kesää 1860 vietettiin laivalla säännöllisessä aikataulussa. Tiistaina laiva lähti Tukholmasta kohti Turkua. Keskiviikkona matka jatkui Turusta Helsinkiin ja torstaina sieltä takaisin Turkuun. Perjantaina matkattiin taas kohti Tukholmaa.
Seuraavalla vuosikymmenellä, tarkemmin sanottuna 1873 kapteeni Schoultzin komennossa oli höyrylaiva Grefve Berg. Tämän aluksen oli tehnyt Andrew Leslie & Co Newcastlessa, Englannissa. Omistajana oli Österbottniska Ångfartygs Aktiebolaget, joka nimestään huolimatta sijaitsi Turussa. Laiva ajoi Turusta Tukholmaan tiistaisin 30.6, 14.7 ja 28.7 em. vuonna. Tämänkin aluksen loppu oli traaginen, se upposi ajettuaan karille Kustavissa syksyllä 1880. Tuolloin lastina oli ollut mm. rautaa, jota sitten sukeltajien voimin poimittiin talteen 30 vuotta myöhemmin.
Tyko Schoulzt ja hänen vaimonsa Gustava Georgina Öller lepäävät Turun uudella hautausmaalla. Tyko kuoli joulukuussa 1907 Forssassa. Vuodesta 1873 lähtien herra Schoultz oli toiminut liikemiehenä Turun kaupungissa. Mainittakoon vielä, että Tykon veljen, Carl August Schoultzin vaimo Jenny Lovisa Öller oli Gustava Georginan sisko. Näin siis kaksi veljestä oli mennyt naimisiin kahden siskoksen kanssa. Myös Schoultz –suku oli tullut maahamme Ruotsista, sillä Tykon isoisä Carl Adam oli syntynyt Tukholmassa vuona 1742. Näin siis Pöytyällä piipahti hetken aikaa maahanmuuttajien jälkeläisiä!
Murhattu työmies
Heinäkuisena lauantaina vuonna 1897 oli mm. Piikkiössä palkanmaksupäivä Turun ja Karjaan väliin vedettävän rantaradan työmaalla. Palkkaa menivät nostamaan muiden joukossa työmiehet Kortesoja, Paavo Moilanen ja Möykkynen. Rahat saatuaan kolmikko poikkesi Kuusvuoren kylässä majailleen Kortesojan asunnolla. Sieltä Kortesoja ja Möykkynen lähtivät saattamaan toveriaan Moilasta läheiseen Kasvalan taloon. Kuusvuoren ja Kasvalan välisellä tiellä tuli miehiä vastaan nuorisojoukkio, joka alkoi välittömästi haastaa riitaa.
Joku nuorukaisista löi jonkinlaisella astalolla Kortesojaa. Paavo Moilanen yritti puolestaan torjua itseensä osuvia iskuja sateenvarjollaan ollen samalla hieman etäämmällä tovereistaan. Silloin Nakolinnassa asunut renki Oskar Tauren iski takaapäin Moilasta puukolla tehden suuren haavan tämän selkään. Moilanen kaatui välittömästi maahan, jonka jälkeen nuoret vielä potkivat maassa olevaa miestä.
Möykkynen juoksi hakemaan apua Kasvalasta, josta puukotuksen uhria lähdettiinkin välittömästi noutamaan hevoskärryillä. Ikävä kyllä Paavo Moilanen menehtyi ennen kuin hänelle saatiin apua. Moilanen oli kotoisin Pieksämäeltä ja häntä pidettiin tuttavien keskuudessa hyväntahtoisena sekä rauhallisena miehenä. Asiasta raportoinut Turun Lehti korosti, että viina ei ollut syynä tähän tekoseen.
Syytteenalaisiksi joutuivat Taurenin lisäksi veljekset Frans Vilhelm ja Jaakko Anshelm Jaakonpoika. Poliisi sai nuoret heti kiinni toimittaen nämä saman tien lääninvankilaan. Oikeutta käytiin jo elokuussa ja miesten omien tunnustusten ja lähellä olleiden muiden henkilöiden todistusten perusteella sai Oskar Tauren 10 vuoden kuritushuonetuomion. Veljekset Frans ja Jaakko joutuivat rikoksensa takia 2,5 vuodeksi kuritushuoneeseen. Lisäksi kolmikko joutui maksamaan Moilasen hautajaiskulut sekä todistajien palkat. Veljekset tyytyivät saman tien tuomioonsa, mutta Taurenin osalta asia siirtyi vielä hovioikeuden vahvistettavaksi.
Oskar Tauren oli vain 19-vuotias syyllistyessään tähän tappoon. Hän oli syntynyt Oinilan Alhaisten talossa päivätyöläisenä 1870-luvulla olleen Gustaf Taurenin ja Henrika Heikintyttären perheeseen. Isä Gustaf ei ollut aivan puhdas pulmunen, sillä rippikirja kertoo hänen saaneen tuomion juopottelusta nuorena miehenä.
Murhattu Paavo Moilanen oli talollisen veli Pieksämäen rukoushuonekunnasta, Jäppilästä. Hän oli syntynyt elokuussa 1864, joten kuolleessaan Paavo oli 33 vuoden ikäinen. Hänet haudattiin Paimioon.
Joku nuorukaisista löi jonkinlaisella astalolla Kortesojaa. Paavo Moilanen yritti puolestaan torjua itseensä osuvia iskuja sateenvarjollaan ollen samalla hieman etäämmällä tovereistaan. Silloin Nakolinnassa asunut renki Oskar Tauren iski takaapäin Moilasta puukolla tehden suuren haavan tämän selkään. Moilanen kaatui välittömästi maahan, jonka jälkeen nuoret vielä potkivat maassa olevaa miestä.
Möykkynen juoksi hakemaan apua Kasvalasta, josta puukotuksen uhria lähdettiinkin välittömästi noutamaan hevoskärryillä. Ikävä kyllä Paavo Moilanen menehtyi ennen kuin hänelle saatiin apua. Moilanen oli kotoisin Pieksämäeltä ja häntä pidettiin tuttavien keskuudessa hyväntahtoisena sekä rauhallisena miehenä. Asiasta raportoinut Turun Lehti korosti, että viina ei ollut syynä tähän tekoseen.
Syytteenalaisiksi joutuivat Taurenin lisäksi veljekset Frans Vilhelm ja Jaakko Anshelm Jaakonpoika. Poliisi sai nuoret heti kiinni toimittaen nämä saman tien lääninvankilaan. Oikeutta käytiin jo elokuussa ja miesten omien tunnustusten ja lähellä olleiden muiden henkilöiden todistusten perusteella sai Oskar Tauren 10 vuoden kuritushuonetuomion. Veljekset Frans ja Jaakko joutuivat rikoksensa takia 2,5 vuodeksi kuritushuoneeseen. Lisäksi kolmikko joutui maksamaan Moilasen hautajaiskulut sekä todistajien palkat. Veljekset tyytyivät saman tien tuomioonsa, mutta Taurenin osalta asia siirtyi vielä hovioikeuden vahvistettavaksi.
Oskar Tauren oli vain 19-vuotias syyllistyessään tähän tappoon. Hän oli syntynyt Oinilan Alhaisten talossa päivätyöläisenä 1870-luvulla olleen Gustaf Taurenin ja Henrika Heikintyttären perheeseen. Isä Gustaf ei ollut aivan puhdas pulmunen, sillä rippikirja kertoo hänen saaneen tuomion juopottelusta nuorena miehenä.
Murhattu Paavo Moilanen oli talollisen veli Pieksämäen rukoushuonekunnasta, Jäppilästä. Hän oli syntynyt elokuussa 1864, joten kuolleessaan Paavo oli 33 vuoden ikäinen. Hänet haudattiin Paimioon.
Juusten
Suomen Sukutukimusseuran Vuosikirja I (1917), s. 6-10.
-PIISPA PAAVALI JUUSTENIN JÄLKELÄISISTÄ.
Esittänyt Suomen Sukututkimusseuran kokouksessa
p. maalisk. 1917 K. Grotenfelt.
Juustenin suku on Suomen huomattavimpia uudenajan alussa. Polveuten arvokkaasta v. 1530 kuolleesta Viipurin porvarista Pekko Juustisesta (nimimuoto »Pekko» on tavallinen Petrus (Pietari)-nimen vastine Viipurin kaikkein vanhimmissa porvarisluetteloissa), antoi tämä suku mainitun vuosisadan lopulla Suomelle yhden mainion piispan ja yhden amiraalin, puhumatta muista kirkon, hallinnonja sotalaitoksen palveluksessa olleista jäsenistä, ja neljä aatelissukua - Juusten, Gyllenlood, Rosencröel, ja Starckhaupt - sai siitä alkunsa, kaksi ensinmainittua mies-. kaksi jälkimäistä naiskannalta. Miespuolelta Juusten-suku tosin ei saanut kovin pitkää ikää, sillä se näyttää päättyneen jo piispa Paavalin pojanpoikiin, ja myös Gyllenlood-suku sammui 1750 vuoden vaiheilla, mutta naiskannalta se jatkui ja levisi hyvin laajalle, jotta suuri joukko Suomen, ja Ruotsinkin, tuunettuja sukuja siitä johtaa polvilukunsa. Voidaan syystä väittää, että sen jälkeläisiä luetteleva "Genealogia Juusteniana" arvattavasti vetäisi vertoja sukutieteemme historiassa kuuluisalle "Genealogia Sursillianalle", sekälueteltavien henkilöiden lukuun että sukujen merkitykseen nähden.
Monta nykyäänkin elävää tai äsken kuollutta tunnettua miestä maassamme on suoraan alenevassa polvessa Paavali Juustenin jälkeläisiä, kuten esim. valtioneuvos Th. Rein, senaattori R. A. Wrede, vapaaherra V. M. v. Born, kauppaneuvos J. F. Hackman, ministerivaltiosihteeri Th. Bruun, professorit Vilhelm Lagus, B. F. Godenhjelm, V. Vasenius, W. Söderhjelm ja luultavasti Julius ja Kaarle Krohn, y. m. Juusten-suvun jälkeläisistö on siis omansa antamaan kuvan laajojen ja huomattavien sukujen polveutumisesta ja keskenäisesta sukulaisuudesta. Näin ollen puolustanee lyhyt selonteko Juusten-suvun veriheimolaisista paikkaansa ja voinee herätttää yleisempääkin mielenkiintoa.
Mainittakoon ensin muutama sana amiraali Pentti Sererinpoika Justenin eli Gyllenloodin (k. 1609), piispan veljenpojan, jälkeläisistä, jotka siis eivät tosin polveudu itse piispasta, mutta kyllä Juusten-suvusta. Tämäkin suku sammui, niinkuin jo mainittiin,mieskannalta noin 1750, mutta amiraali Juustenin tytär Sidonia oli naimisissa ratsumestari Lars Lindelöfin (kaatui 1626) kanssa, ja hänen jälkeläisiään ovat suvut Lindcrantz, Jägerhorn af Storby ja Myhr (osaksi) ja näiden välityksellä haaroja Barck, Alleen, Gadolin (af Gadolin), Ursin (af Ursin), Krabbe, Sederholm ja Rosenlew-suvuista. Amiraalin pojantyttärestä Ingeborg Gyllenloodista, naimisissa ratsumestari Erik Körningin kanssa, polveutuu taas osa Aminoff-suvusta, m.m.. vapaaherrainen ja k reivillinen haara. Nämnä suvut ovat, kuten tunnetta, enimmiten vielä elossa, osaksi runsaastikin edustettuina ja niiden jäsenistä useat ovat tulleet tunnetuiksi toimintausa vuoksi henkisellä tai valtiollissella alalla.
Siirrymme tämän jälkeen piispa Paavali Juustenin varsinaisiin jlkeläisiin. Hänen jommastakummasta pojastaan, Juustilan herrastaPietarista tai Mainiemen herrasta Hannusta, luultavammin ensinmainitusta, kerrotaan naiskannalta aatelisen Starckhaupt l. Starkhufvud-suvun polveutuvan, joka tosin ei ollut kovin pitkäikäinenn, sillä se sammui 1805.
Mutta laajempi oli Hannu Juustenin tyttärien jälkipolvi. Heistätuli toinen Margareeta, naimisissa kornetti And. Möllerin (kaatui 1625) kanssa, aatelisten Möller ja Möllersvärd-sukujen, ja toinen Katariina Thauvoniusten kantaäidiksi. Halikon kirkkoherran Georg Thauvoniuksen (alk. Tavian) ja Katariina Juustenin poika oli m. m. Viipurin piispa Abraham Thauvonius. Viimeksi mainitun suvun välityksellä polveutuvat sen lisäksi Paavali Juustenista, kokonaan tai osaksi, suvut Carstenius ja Karsten, Lilius (m.m. senaattori Hugo L. ja esittelijäsihteeri A. Lilius-Listo), Hougberg; Carsteniuksen tietä Norrgren, Grotenfelt ja eras Wrede-suvun haara sekä Liliuksista Cantell ja Granfelt-Kuusi. Nämä suvut kaikki ovat mieslukuisia ja ovat jatkuneet meidän päiviimme asti, jaa niistä on lähtenyt moni historiamme lehdillä mainittava mies.
Kaikkein lukuisimmat ovat kuitenkin piispa Juustenin jälkeläisehänen tyttärensä Annan (k. 1642) polviluvusta. Kaksissa naimisissaan, ensin Viipurin porvarin Henrik Stråhlmanin (k.1592) ja sitten pormestari Hans Cröellin (k. 1627) kanssa, oli hänellä kummassakin useampia lapsia, jotka tulivat tunnettujen ja laajojen itäsuomalaisten sukujen kantaisiksi tai -äideiksi. Anna Juusteninpoika hospitaalivouti Peter Stråhlman (k. 1658) on koko monilukuisen Stråhlman-suvun alkaja, ja tämän tyttäret Anna, naimisissaRäisälän kirkkoherran Johannes Berneruksen (k. 1679) ja Brita, naimisissa Viipurin raatimiehen Mårten Winterin (k. n. 1651) kanssa, taas tulivat laajojen Berner- ja Winter-sukujen kantaäidiksi. Stråhlman-suvun välityksellä johtaa tästä alkunsa myös suku Söderhjelm ja Bernerien kautta Björkstén (af Björkstén) ja osa Lagus-suvusta, m. m. professorit Vihelm Gabriel ja Vilhelm Lagus jja aatelinen sukuhaara.
Anna Juustenin tytär ensimmäisessä aviossaan Katariina Stråhlmaoli naimisissa raatimies Hans Thesleffin ( k.e. 1616) kanssa jatämän lukuisan ja tunnetun suvun kantaäiti; siitä johtuu m.m. aatelinen Thesleff-suku (kenraalikuvernöörinapulaisesta A. A. Thesleffista, aat. 1812) ja vapaaherrainen Stjernstedt (Turun maaherrasta Johan Thesleffista, aat. Stjernstedt 1691 ja vapaaherraksi korotettu 1719). Mutta Thesleff-suvusta polveutuvat vielä naiskannalla suvut Heiricius, Miltopaeus, Franzén, myös kuuluisa runoilija Frans Mikael Franzén, Collan (von Collan) ja se Duncker-suvun haara, johon m.m. kuuluu soturi Joakim Zachris Duncker. Franzénien välityksellä polveutuvat siitä myös aateliset Edelheim, a.f Brunér, von Haartman- ja Lavonius-suvut. Toinen Henrik Stråhlmanin ja Anna Juustenin tytär Maria oli naitu Viipurin pormestarille Berndt Piperille (k. 1633), jonka pojanpoika oli Kaarle XII:n kuuluisa ministeri Kaarle Piper, kreivillisen Piper-suvun kantaisä, ja jonka kautta useat Ruotsin korkeista ylimyssuvuista, Bjelke, Ribbing, Rudenschöld (m.m. tunnettu hovineiti MagdaleenaRudenschöld), Brahe, osittain lukevat syntyperänsä suoraan alenevassa polvessa Paavali Juustenista. Berndt Piperin tyttärestä, joka oli naimisissa pormestari Lorens Mårtenssonin (Fatebur) kanssa, polveutuivat taas viipurilaiset kauppiassuvut Suthof ja Dannenberg. Dannenbergeistä lähtivät m.m. osaltaan suvut Bartram, Steven, Bruun (m.m. ministerivaltiosihteeri Th. Bruun), Lilius jaRein(myös historiantutkija Gabriel Rein ja valtioneuvos Th. Rein), ja samaa alkuperää on arvattavasti sekin Dannenberg-suvun haara, joka on asettunut Pietariin ja josta Suomeen tullut Krohn-ssuvun haara äidin kannalta lähtee.
Anna Juustenin toisessa avioliitossa pormestari Mans Cröellin knssa syntyivät pojat pormestari Johan Cröell (k.1666), aateloituRosencröel, ja kohtalonsa vaiheista tunnettu viskaali Samuel Cröell (k. 1667). Jälkimäisen tytär Anna oli naimisissa Taipalsaaren kirkkoherran Laurentius Haerkepaeuksen (k. 1673) kanssa, jonka sukuperää oli Ruotsiinkin levinnyt Haerkepaeus-suku (Upsalan pormestari Per H.) ja josta naiskannalta Norrgren, Grotenfelt, jaosittain Affleck, Furumarck ja Orraeus-suvut polveutuvat. Hans Cröellin tytär Elisabet oli ensi kerran naitu raatimies Jakob Ruuthille (k.1629) ja tämän pojan tyttärenpoika oli etevä ruotsinkielinen runoilija Jakob Frese. Jakob Ruuthin tyttäristä oli toinen Katariina naimisissa Pernajan kirkkoherran Zacharias Stachaeuksen (k. 1681) kanssa, ja heidän tyttärensä Elsa oli Stachaeuksen seuraajan Pietari Serlachiuksen vaimona, joten suvut Starck, Mollerus ja osittain Orraeus, Gripenberg, Haeggroth ja Pesonius ovat Paavali Juustenin jälkeläisiä. Starck-suvun välityksellä polveutuvat taas samasta alkuperästä Nordman-suku, m. m. mainio eläintieteilijä A. von Nordmann, ja osaksi Schvindt (kansatieteentutkija Th. Schvindt,) ja Streng. Toinen Jakob Ruuthin tytär Elisabet oli naimisissa Viipurin kauppiaan Reinhold Boismanin kanssa,josta laaja Boisman-suvun haara polveutuu ja sitä tietä osittain suvut Siuhof, Jaenisch ja Hackman. (kauppaneuvos J. F. Hackman). - Toisesta avioliitostaan kauppias Johan Vogelin kanssa Elisabet Cröellillä taas oli tytär Margareeta, naitu kirkkoherra Samuel Reuterille, ja tyttärentytär Elisabet Reuter (hänen äidistäänon kuitenkin erillaisia tietoja; Samuel R. oli kahdesti naimisissa ), joka naimisissa Juvan provastin Henrik Poppiuksen kanssa tuli suuren Poppius-suvun kantaäidiksi, ja Poppiusten kautta osalaajaa Fabritius-sukua, Cygnaeuksia, Masalineja, ja Meinanderejja, on Juustenin jälkeläisiä.
Tulemme niin Anna Juustenin ja Hans Cröellln toiseen tyttäreen atariinaan, jonka jälkeläisistö ei suinkaan ole vähälukuisin. Naimisissa raatimies Hans Schmidtin (k.n.1650) kanssa hänellä oli tytär, naitu kauppias Johan Teschelle, ja luultavasti tästä avioliitosta (Johan Tesche oli neljästi naimisissa) lähtee se Tesche-suvun haara, jonka jälkeläisiä naispuolelta ovat m. m. Lavoniusja von Etter-suvut sekä Venäjän ministerit Maksimilian (oik. Magnus) ja Frans David Alopaeus. Hans Schmidtin pojantytär oli naimisissa tuomioprovasti Georg Helsingiuksen kanssa, josta nykyinen Helsingius-suku polveutuu, ja sen kautta haaroja Argillander ja Godenhjelm-suvuista, m.m. taidemaalari Berndt Abraham ja hänenpoikansa professori Berndt Fredrik Godenhjelm. Georg Helsingiuksen tytär Katariina tulili taas naimisissa piispa J. Nylanderin kanssa esi-äidiksi monilukuisille jälkeläisille, joihin kuuluu haaroja seuraavista tunnetuista suvuista: Starck, Roschier, Poppius (mm. m. presidentti, ruots. vapaaherra Gabriel Poppius), Skogman (presidentti, vapaaherra Karl David Skogman), Krogius ja kokonaisuudessaan ruotsalais-suomalainen aatelinen ja vapaaherraineen von Born-suku.
Täytyy tunnustaa, että tämä luettelo, jota vielä voitaisiin pitälti jatkaa, todistaa Juustenien veren levinneen hyvin laajalle ja sekoittuneen sekä sangen monilukuisiin että historian lehdillä merkityksellisiin sukuihin maassamme. Monet suvut tai sukuhaarat polveutuvat useita eri teitä tästä samasta alusta, niinkuin osaksi ylempänä olleesta selostuksestakin voidaan nähdä, vaikka siinä usein on jätetty mainitsematta eri haarojen keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Paavali Juustenin jälkeläisiin suoraan alenevaassa polvessa kuuluvat täten monet sekä valtiollisella että kirjallisella alalla tunnetut henkilöt. Mielenkiintoinen ja tulevaisuuden tieteen selvitettävä kysymys on, missä määrin ja millätavoin heidän ruumiillisia ja sielullisia ominaisuuksiansa ja henkistä lahjakkuuttansa voidaan johtaa heidän yhteisestä alkuperästänsä ja veriheimolaisuudestansa.
Tällä alalla aukeaa tieteelle miltei äärettömiä, vielä hämäriä, mutta mitä tärkeimpiä problemeja, joilla ei ole ainoastaan teoreettista, vaan samalla myös mitä laajakantoisinta käytännöllistä merkitystä yksityisten ja kansojen onnelle. Ja tällä alalla sukututkimuksen tulee luotettavaa ainesta kerätä. Ei liene liian uskallettua luottaa siihen, että ihmisnero, joka on niin monta tutkimuksen ongelmaa ratkaissut,vielä kerta on tämänkin selvittävä. Meidän aikamme saa vielä tyytyä pelkästään ainesten keräilemiseen ja hapuilevain viittausten antamiseen tieteen tulevaa upeata temppelirakennusta varten. Ja siinä työssä sukututkimustieteellekin on huomattava osansa suotu.
-PIISPA PAAVALI JUUSTENIN JÄLKELÄISISTÄ.
Esittänyt Suomen Sukututkimusseuran kokouksessa
p. maalisk. 1917 K. Grotenfelt.
Juustenin suku on Suomen huomattavimpia uudenajan alussa. Polveuten arvokkaasta v. 1530 kuolleesta Viipurin porvarista Pekko Juustisesta (nimimuoto »Pekko» on tavallinen Petrus (Pietari)-nimen vastine Viipurin kaikkein vanhimmissa porvarisluetteloissa), antoi tämä suku mainitun vuosisadan lopulla Suomelle yhden mainion piispan ja yhden amiraalin, puhumatta muista kirkon, hallinnonja sotalaitoksen palveluksessa olleista jäsenistä, ja neljä aatelissukua - Juusten, Gyllenlood, Rosencröel, ja Starckhaupt - sai siitä alkunsa, kaksi ensinmainittua mies-. kaksi jälkimäistä naiskannalta. Miespuolelta Juusten-suku tosin ei saanut kovin pitkää ikää, sillä se näyttää päättyneen jo piispa Paavalin pojanpoikiin, ja myös Gyllenlood-suku sammui 1750 vuoden vaiheilla, mutta naiskannalta se jatkui ja levisi hyvin laajalle, jotta suuri joukko Suomen, ja Ruotsinkin, tuunettuja sukuja siitä johtaa polvilukunsa. Voidaan syystä väittää, että sen jälkeläisiä luetteleva "Genealogia Juusteniana" arvattavasti vetäisi vertoja sukutieteemme historiassa kuuluisalle "Genealogia Sursillianalle", sekälueteltavien henkilöiden lukuun että sukujen merkitykseen nähden.
Monta nykyäänkin elävää tai äsken kuollutta tunnettua miestä maassamme on suoraan alenevassa polvessa Paavali Juustenin jälkeläisiä, kuten esim. valtioneuvos Th. Rein, senaattori R. A. Wrede, vapaaherra V. M. v. Born, kauppaneuvos J. F. Hackman, ministerivaltiosihteeri Th. Bruun, professorit Vilhelm Lagus, B. F. Godenhjelm, V. Vasenius, W. Söderhjelm ja luultavasti Julius ja Kaarle Krohn, y. m. Juusten-suvun jälkeläisistö on siis omansa antamaan kuvan laajojen ja huomattavien sukujen polveutumisesta ja keskenäisesta sukulaisuudesta. Näin ollen puolustanee lyhyt selonteko Juusten-suvun veriheimolaisista paikkaansa ja voinee herätttää yleisempääkin mielenkiintoa.
Mainittakoon ensin muutama sana amiraali Pentti Sererinpoika Justenin eli Gyllenloodin (k. 1609), piispan veljenpojan, jälkeläisistä, jotka siis eivät tosin polveudu itse piispasta, mutta kyllä Juusten-suvusta. Tämäkin suku sammui, niinkuin jo mainittiin,mieskannalta noin 1750, mutta amiraali Juustenin tytär Sidonia oli naimisissa ratsumestari Lars Lindelöfin (kaatui 1626) kanssa, ja hänen jälkeläisiään ovat suvut Lindcrantz, Jägerhorn af Storby ja Myhr (osaksi) ja näiden välityksellä haaroja Barck, Alleen, Gadolin (af Gadolin), Ursin (af Ursin), Krabbe, Sederholm ja Rosenlew-suvuista. Amiraalin pojantyttärestä Ingeborg Gyllenloodista, naimisissa ratsumestari Erik Körningin kanssa, polveutuu taas osa Aminoff-suvusta, m.m.. vapaaherrainen ja k reivillinen haara. Nämnä suvut ovat, kuten tunnetta, enimmiten vielä elossa, osaksi runsaastikin edustettuina ja niiden jäsenistä useat ovat tulleet tunnetuiksi toimintausa vuoksi henkisellä tai valtiollissella alalla.
Siirrymme tämän jälkeen piispa Paavali Juustenin varsinaisiin jlkeläisiin. Hänen jommastakummasta pojastaan, Juustilan herrastaPietarista tai Mainiemen herrasta Hannusta, luultavammin ensinmainitusta, kerrotaan naiskannalta aatelisen Starckhaupt l. Starkhufvud-suvun polveutuvan, joka tosin ei ollut kovin pitkäikäinenn, sillä se sammui 1805.
Mutta laajempi oli Hannu Juustenin tyttärien jälkipolvi. Heistätuli toinen Margareeta, naimisissa kornetti And. Möllerin (kaatui 1625) kanssa, aatelisten Möller ja Möllersvärd-sukujen, ja toinen Katariina Thauvoniusten kantaäidiksi. Halikon kirkkoherran Georg Thauvoniuksen (alk. Tavian) ja Katariina Juustenin poika oli m. m. Viipurin piispa Abraham Thauvonius. Viimeksi mainitun suvun välityksellä polveutuvat sen lisäksi Paavali Juustenista, kokonaan tai osaksi, suvut Carstenius ja Karsten, Lilius (m.m. senaattori Hugo L. ja esittelijäsihteeri A. Lilius-Listo), Hougberg; Carsteniuksen tietä Norrgren, Grotenfelt ja eras Wrede-suvun haara sekä Liliuksista Cantell ja Granfelt-Kuusi. Nämä suvut kaikki ovat mieslukuisia ja ovat jatkuneet meidän päiviimme asti, jaa niistä on lähtenyt moni historiamme lehdillä mainittava mies.
Kaikkein lukuisimmat ovat kuitenkin piispa Juustenin jälkeläisehänen tyttärensä Annan (k. 1642) polviluvusta. Kaksissa naimisissaan, ensin Viipurin porvarin Henrik Stråhlmanin (k.1592) ja sitten pormestari Hans Cröellin (k. 1627) kanssa, oli hänellä kummassakin useampia lapsia, jotka tulivat tunnettujen ja laajojen itäsuomalaisten sukujen kantaisiksi tai -äideiksi. Anna Juusteninpoika hospitaalivouti Peter Stråhlman (k. 1658) on koko monilukuisen Stråhlman-suvun alkaja, ja tämän tyttäret Anna, naimisissaRäisälän kirkkoherran Johannes Berneruksen (k. 1679) ja Brita, naimisissa Viipurin raatimiehen Mårten Winterin (k. n. 1651) kanssa, taas tulivat laajojen Berner- ja Winter-sukujen kantaäidiksi. Stråhlman-suvun välityksellä johtaa tästä alkunsa myös suku Söderhjelm ja Bernerien kautta Björkstén (af Björkstén) ja osa Lagus-suvusta, m. m. professorit Vihelm Gabriel ja Vilhelm Lagus jja aatelinen sukuhaara.
Anna Juustenin tytär ensimmäisessä aviossaan Katariina Stråhlmaoli naimisissa raatimies Hans Thesleffin ( k.e. 1616) kanssa jatämän lukuisan ja tunnetun suvun kantaäiti; siitä johtuu m.m. aatelinen Thesleff-suku (kenraalikuvernöörinapulaisesta A. A. Thesleffista, aat. 1812) ja vapaaherrainen Stjernstedt (Turun maaherrasta Johan Thesleffista, aat. Stjernstedt 1691 ja vapaaherraksi korotettu 1719). Mutta Thesleff-suvusta polveutuvat vielä naiskannalla suvut Heiricius, Miltopaeus, Franzén, myös kuuluisa runoilija Frans Mikael Franzén, Collan (von Collan) ja se Duncker-suvun haara, johon m.m. kuuluu soturi Joakim Zachris Duncker. Franzénien välityksellä polveutuvat siitä myös aateliset Edelheim, a.f Brunér, von Haartman- ja Lavonius-suvut. Toinen Henrik Stråhlmanin ja Anna Juustenin tytär Maria oli naitu Viipurin pormestarille Berndt Piperille (k. 1633), jonka pojanpoika oli Kaarle XII:n kuuluisa ministeri Kaarle Piper, kreivillisen Piper-suvun kantaisä, ja jonka kautta useat Ruotsin korkeista ylimyssuvuista, Bjelke, Ribbing, Rudenschöld (m.m. tunnettu hovineiti MagdaleenaRudenschöld), Brahe, osittain lukevat syntyperänsä suoraan alenevassa polvessa Paavali Juustenista. Berndt Piperin tyttärestä, joka oli naimisissa pormestari Lorens Mårtenssonin (Fatebur) kanssa, polveutuivat taas viipurilaiset kauppiassuvut Suthof ja Dannenberg. Dannenbergeistä lähtivät m.m. osaltaan suvut Bartram, Steven, Bruun (m.m. ministerivaltiosihteeri Th. Bruun), Lilius jaRein(myös historiantutkija Gabriel Rein ja valtioneuvos Th. Rein), ja samaa alkuperää on arvattavasti sekin Dannenberg-suvun haara, joka on asettunut Pietariin ja josta Suomeen tullut Krohn-ssuvun haara äidin kannalta lähtee.
Anna Juustenin toisessa avioliitossa pormestari Mans Cröellin knssa syntyivät pojat pormestari Johan Cröell (k.1666), aateloituRosencröel, ja kohtalonsa vaiheista tunnettu viskaali Samuel Cröell (k. 1667). Jälkimäisen tytär Anna oli naimisissa Taipalsaaren kirkkoherran Laurentius Haerkepaeuksen (k. 1673) kanssa, jonka sukuperää oli Ruotsiinkin levinnyt Haerkepaeus-suku (Upsalan pormestari Per H.) ja josta naiskannalta Norrgren, Grotenfelt, jaosittain Affleck, Furumarck ja Orraeus-suvut polveutuvat. Hans Cröellin tytär Elisabet oli ensi kerran naitu raatimies Jakob Ruuthille (k.1629) ja tämän pojan tyttärenpoika oli etevä ruotsinkielinen runoilija Jakob Frese. Jakob Ruuthin tyttäristä oli toinen Katariina naimisissa Pernajan kirkkoherran Zacharias Stachaeuksen (k. 1681) kanssa, ja heidän tyttärensä Elsa oli Stachaeuksen seuraajan Pietari Serlachiuksen vaimona, joten suvut Starck, Mollerus ja osittain Orraeus, Gripenberg, Haeggroth ja Pesonius ovat Paavali Juustenin jälkeläisiä. Starck-suvun välityksellä polveutuvat taas samasta alkuperästä Nordman-suku, m. m. mainio eläintieteilijä A. von Nordmann, ja osaksi Schvindt (kansatieteentutkija Th. Schvindt,) ja Streng. Toinen Jakob Ruuthin tytär Elisabet oli naimisissa Viipurin kauppiaan Reinhold Boismanin kanssa,josta laaja Boisman-suvun haara polveutuu ja sitä tietä osittain suvut Siuhof, Jaenisch ja Hackman. (kauppaneuvos J. F. Hackman). - Toisesta avioliitostaan kauppias Johan Vogelin kanssa Elisabet Cröellillä taas oli tytär Margareeta, naitu kirkkoherra Samuel Reuterille, ja tyttärentytär Elisabet Reuter (hänen äidistäänon kuitenkin erillaisia tietoja; Samuel R. oli kahdesti naimisissa ), joka naimisissa Juvan provastin Henrik Poppiuksen kanssa tuli suuren Poppius-suvun kantaäidiksi, ja Poppiusten kautta osalaajaa Fabritius-sukua, Cygnaeuksia, Masalineja, ja Meinanderejja, on Juustenin jälkeläisiä.
Tulemme niin Anna Juustenin ja Hans Cröellln toiseen tyttäreen atariinaan, jonka jälkeläisistö ei suinkaan ole vähälukuisin. Naimisissa raatimies Hans Schmidtin (k.n.1650) kanssa hänellä oli tytär, naitu kauppias Johan Teschelle, ja luultavasti tästä avioliitosta (Johan Tesche oli neljästi naimisissa) lähtee se Tesche-suvun haara, jonka jälkeläisiä naispuolelta ovat m. m. Lavoniusja von Etter-suvut sekä Venäjän ministerit Maksimilian (oik. Magnus) ja Frans David Alopaeus. Hans Schmidtin pojantytär oli naimisissa tuomioprovasti Georg Helsingiuksen kanssa, josta nykyinen Helsingius-suku polveutuu, ja sen kautta haaroja Argillander ja Godenhjelm-suvuista, m.m. taidemaalari Berndt Abraham ja hänenpoikansa professori Berndt Fredrik Godenhjelm. Georg Helsingiuksen tytär Katariina tulili taas naimisissa piispa J. Nylanderin kanssa esi-äidiksi monilukuisille jälkeläisille, joihin kuuluu haaroja seuraavista tunnetuista suvuista: Starck, Roschier, Poppius (mm. m. presidentti, ruots. vapaaherra Gabriel Poppius), Skogman (presidentti, vapaaherra Karl David Skogman), Krogius ja kokonaisuudessaan ruotsalais-suomalainen aatelinen ja vapaaherraineen von Born-suku.
Täytyy tunnustaa, että tämä luettelo, jota vielä voitaisiin pitälti jatkaa, todistaa Juustenien veren levinneen hyvin laajalle ja sekoittuneen sekä sangen monilukuisiin että historian lehdillä merkityksellisiin sukuihin maassamme. Monet suvut tai sukuhaarat polveutuvat useita eri teitä tästä samasta alusta, niinkuin osaksi ylempänä olleesta selostuksestakin voidaan nähdä, vaikka siinä usein on jätetty mainitsematta eri haarojen keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Paavali Juustenin jälkeläisiin suoraan alenevaassa polvessa kuuluvat täten monet sekä valtiollisella että kirjallisella alalla tunnetut henkilöt. Mielenkiintoinen ja tulevaisuuden tieteen selvitettävä kysymys on, missä määrin ja millätavoin heidän ruumiillisia ja sielullisia ominaisuuksiansa ja henkistä lahjakkuuttansa voidaan johtaa heidän yhteisestä alkuperästänsä ja veriheimolaisuudestansa.
Tällä alalla aukeaa tieteelle miltei äärettömiä, vielä hämäriä, mutta mitä tärkeimpiä problemeja, joilla ei ole ainoastaan teoreettista, vaan samalla myös mitä laajakantoisinta käytännöllistä merkitystä yksityisten ja kansojen onnelle. Ja tällä alalla sukututkimuksen tulee luotettavaa ainesta kerätä. Ei liene liian uskallettua luottaa siihen, että ihmisnero, joka on niin monta tutkimuksen ongelmaa ratkaissut,vielä kerta on tämänkin selvittävä. Meidän aikamme saa vielä tyytyä pelkästään ainesten keräilemiseen ja hapuilevain viittausten antamiseen tieteen tulevaa upeata temppelirakennusta varten. Ja siinä työssä sukututkimustieteellekin on huomattava osansa suotu.
Ruotsalainen meijeristi
 |
| Turun Lehti 2.4.1901 - Kansalliskirjasto |
vaimonsa oli Karunassa syntynyt Hulda Sofia Forström, jonka isä omisti jonkin aikaa Karunan Kärknäsin allodiaalisäterin. Hulda Sofian molemmat vanhemmat, Gustaf Reinhold Forström ja Sofia Bergroth olivat kotoisin Perniöstä.
Olof Pehrssonilla ja Hulda Sofialla oli useita lapsia, joista kolme oli syntynyt jo ennen perheen asettumista Sauvoon. Uudessa kotipitäjässä pesue kasvoi vielä toisella mokomalla, joten yhteensä lapsia oli kuusi. Tyttäriä oli vain yksi, Anna Sofia. Poikien kohdalla silmään pistää hieman erikoinen nimeämistapa. Pehrssonien miespuoliset jälkeläiset kulkivat nimillä Ernst Olof, Georg Olof, Konrad Johan Olof, Rudolf Olof ja Harald Olof.
Olof Pehrsson oli ennen kaikkea hyvin tarmokas mies ja hän perustikin Sauvoon, Piikkiöön ja Paimioon höyrymeijereitä. Yksin ei meijeristimme laitoksia pyörittänyt, vaan apuna oli joukko meijerskoja ja masinisteja. Sauvossa hänen palveluksessaan olivat mm. meijerska Hedvig Österlund Paraisilta sekä masinisti Johan Frisk Perniöstä. Aika-ajoin Pehrsson joutui etsimään uutta työvoimaa. Työpaikkailmoituksen hän otsikoi mm. ”kelpo, siisti ja työläs ruotsia ja suomea puhuva meijerska” saa työtä. Näiden ominaisuuksien lisäksi hän vaati alaisiltaan monivuotista kokemusta alalta ja nykyaikaisten koneiden tuntemusta. Sauvoon vuonna 1905 avoinna olleeseen toimeen piti hakijan olla myös säännöllinen sekä kirjoitus- ja laskutaitoinen.
Paitsi raakamaitoa, osti Pehrsson myös muita tuotteita jalostukseen. Niinpä keväällä 1901 hän kaipasi ”joukkoa sikoja”, joiden piti olla joko ”puolisuuria tai ulosvalikoituja”. Meijerissä luvattiin maksaan korkeimmat käyvät hinnat mainituista elukoista. Kolmisen vuotta myöhemmin Pehrsson halusi ostaa Piikkiön toimipisteeseen lihottamattomia nuoria sikoja sekä emakkoja.
Maitoa Pehrsson hankki lehti-ilmoituksilla Sauvosta, Piikkiöstä sekä Turku-Karjaa -rautatien varrelta. Tarjolla oli vuosisopimuksia sekä ”korkeimpia hintoja, minkä voi maksaa ulkomaisiin voimarkkinoihin verrattuna”.
Osuusmeijerin tultua Sauvoon ja Karunaan hiipuivat Pehrssonit laitokset. Aikalaisten hyväntahtoiseksi luonnehtiman Olof Pehrsson menehtyi keväällä 1906. Vaimo Hulda Sofia oli kuollut edellisenä talvena. Näin heidän vielä melko nuoret lapsensa jäivät täysorvoiksi. Esikoispoika Ernst Olof oli isän kuollessa hieman päälle 17 ikävuoden ja kuopus Harald Olof vasta kuusivuotias.
Karunan kartanon ihmisiä
 |
| Kansalliskirjaston sanomalehtiarkisto, Otava 1.3.1915 Karunan kartano 1910-luvulla |
Miksi sitten palvelija Frans Fredrik Nordling tuli Kullaalta Karunan kartanolle töihin? Selitys löytyy ruukin ja kartanon omistaja eli laamanni Paul Emil Falckista. Leineperiä hallitsi vuosina 1830-1851 salaneuvos Anders Henrik Falck, jonka jälkeen Paul Emil hankki isänsä perikunnalta ruukin 1855. Hän myi sen edelleen hovioikeuden notaari Lönegrenille 1858. Tämän jälkeen Paul Emil Falck osti Karunan kartanon itselleen. Ehkäpä Frans Fredrik oli erityisen hyvä palvelija tai muutoin mukava mies, sillä hän tuli samoihin aikoihin Karunanlahden rantamaille.
Nordlingin ja Fagerlundin perhe-elämä Karunassa sai ikävän alun. Pariskunta meni naimisiin lokakuussa 1860 ja jo saman vuoden joulukuun alussa syntyi heille kaksoispojat. Toinen näistä kaksosista kuoli jo ennen kuin hänelle ehdittiin antaa edes hätäkastetta ja toinen, Frans Oskari seuraavan vuoden tammikuussa. Niinpä Frans Fredrik ja Edla Gustava joutuivat muuttamaan kahdestaan Halikkoon 1861. Siellä Nordling hankki ansionsa siltavoutina asuen nykyisen Halikon koulukeskuksen tienoilla sijainneessa Vähätalossa. Tämä siitä huolimatta, että Karunan vuosina hän oli lukkarinoppilaana ja rokottajana.
Sen sijaan kartanonherra Paul Emil Falck asusti visusti uudessa kodissaan yhdessä puolisonsa, Pietarissa syntyneen Alexandra Charlotta Gustafva Stjiernvallin kanssa. Miehellä ja vaimolla oli ikäeroa noin 23 vuotta, sillä Paul Emil oli syntynyt jo 1805, kun taas Stjiernvall 1828. Yhteisiä lapsia oli ehtinyt syntyä Leineperin vuosina kolme, minkä lisäksi yksi tytär Turussa. Helmikuussa 1864 ritari ja laamanni Falck kuoli nuorimman lapsensa ollessa vain viiden vanha. Leskivaimo asui vielä 10 vuotta kartanossa, mutta muutti 1874 Turkuun lapsiensa kera.
Kartanon seuraavaksi omistajaksi tuli helsinkiläinen hovioikeuden notaari Frans Henrik af Björksten. Hänen kohtalonsa oli karu, sillä 1873 hänet lähetettiin Lapinlahden mielisairaalaan, jossa hän myös kuoli. Mainittakoon vielä, että 1770-1870 kartanolla oli patronaattioikeus. Kartanon omistajat saivat sen perusteella itsenäisesti valita kirkkoherran Karunaan.
Esimerkki rajariidasta
 |
| Maanmittaushallituksen uudistusarkisto > Lohjan maalaiskunta > Warola; Rågångskarta med beskrifning 1752-1752 (B27a:18/1) |
Vuonna 1752 lokakuun 8. oli allekirjoittanut maanmittari Varolan kylässä Uudenmaan läänissä, Raaseporin itäistä kihlakuntaa ja Lohjan pitäjää, mitä nöyrimmin suorittamassa korkeasti jalosukuisen maaherra herra
kreivin ja ritarin kunink. Pohjantähden ritarikuntaa, Gustav Gyllenborgin erittäin suosiollista määräystä syyskuun 22. päivältä, käydä ja asiaankuuluvasti avustaa kihlakunnan katsastusoikeudessa, rajariidassa jota on nyt lain keinoin ryhdytty selvittämään kyseisen tilan toisaalta sekä Outamon rusthollin puolelta toisaalta, minkä katsastuksen pitää varakihlakunnantuomari, jalo ja korkeastikunnioitettu herra Magnus Mjödh, tuomiovaltaisen lautakunnan kera, osapuolten sekä
asianomaisten valtuutettujen läsnä ollessa.
Osapuolten katsastusoikeudelle näyttämien dokumenttien ja tehtyjen
väittämien nojalla esittää Varoilaa asuva Isak Nilsson oikeuden eteen
noudettuna, että hän haluaisi rajalinjan asumansa tilan ja Outamon
rusthollin yhteisen metsämaan sekä samaisen rusthollin yksityismaiden
välille, suorassa linjassa lähtien Tironkarista Kuusenkanto-nimiselle
rajamerkille, jonka hän on halunnut näyttää koilliseen suuntaan eräästä
Outamon rustholliin kuuluvasta torpasta, merkinnän A. mukaan, missä
kuitenkaan ei mitään rajamerkkiä löytynyt, sekä sieltä edelleen Outamon
myllylle, minkä myllypuron hän sanoi olevan Lepänoja, ja sen siten
muodostavan Varoilan mukaan rajan mistä kihlakunnan
rajankäyntiasiakirjassa on kyse kun Porsaslammesta lähtevän vedenjuoksun
aina Tyrinkarille saakka pitäisi muodostaman tilojen raja siten että
Varoilan yksinomaiset omistukset tulisivat länsipuolelle ja Outamo
itäpuolelle, mutta Outamon Hind. Lindegren on tämän kiistänyt. Kyseisen
rusthollin yksinomainen osa olisi itäpuolella linjaa Tironkarista
Kuusenkannon rajaan, minkä hän esittää olevan kohdassa B. mutta mistä
nyt kuitenkaan ei minkään laista asetettua rajamerkkiä löytynyt, ja että
maat tästä linjasta länteen, mukaanluettuna Alhoniittu, mitä nyt
viljellään vuorotellen, olisivat yhteiset aina Skratarlan rajalinjalle
saakka, sekä että Varoilan tilan yksinomaiset omistukset eivät ylittäisi
puroa joka juoksee mainitusta niitystä Porsaslammiin vaan olisivat
eteläpuolella, kun taas kaikki pohjoispuoleinen tästä purosta, mitä
Outamo pitää oikeana Leppäojana, kuuluisi yksinomaan hänelle kohtaan C.
saakka, missä Outamo näytti kahta suurehkoa muuten merkitsemätöntä kiveä
Varoilan pellolla, minkä hän väittää olevan Koskensuun rajamerkki mistä
esitetyissä asiakirjoissa on kyse ja mistä Outamo haluaa vetää suoran
linjan Tyrikariin laskien maan yksinomaan itselleen kuuluvaksi tämän
linjan ja Porsaslammin välillä.
Tutkittuaan kaikkia päätöksiä ja kirjallisia dokumentteja, samoin kuin
lainvoimaisia näyttöjä, joita osapuolet tähän omistusriitaan ovat julki
tuoneet, mitä laajimmin ja perusteellisimmin on kihlakunnan
katsastusoikeus nähnyt tarpeelliseksi esittää että kyseisestä paikkaa
koskien toimitettaisiin päätöksenoikaisu ja asiaa tarkasteltuaan tullut
siihen lopputulokseen että koska osapuolet eivät kummallakaan puolella
ole kyenneet esittämään rajamerkkejä tahi muutoin väittämäänsä
kirjallisin näytöin tai kiistattomin todistein perustelemaan, kuin ei
myöskään esittämään sellaista perimätietoa joka kävisi selkeästä
perusteesta eivätkä ole myöskään kyenneet sopimaan asiasta
lainvoimaiseksi katsottavalla tavalla, on juttu täten jäänyt niin
hämäräksi että katsastusoikeus on nähnyt mahdolliseksi pitäytyä vain
niihin rajan päätösmerkkeihin mistä osapuolet ovat yksimieliset, eli
ratkaista juttu mahdollisimman tasapuolisesti osapuolten kesken, joten
Varoila ei ole kyennyt toteen näyttämään mitään osaa Tyrinkarista
kohtaan C rajana kulkevaksi tai erotuskohtaa Varoilan pellon ja Outamon
torpalle kuuluvien omistusten välille kohdan D mukaan sekä edelleen
aitaa D - E noudattaen kohtaan F, mistä tie lähtee Varoilan sillalta,
kohtaan G, mihin tuomittiin rajapyykki asetettavaksi, mistä
eroituslinjan tulee kulkea mutkittelematta Tironkarille kohta N, minkä
linjan itäpuolella maa tulee yksinomaisesti Outamolle ja länsipuolen
Varoilan kanssayhteiset maat tasan jaettavaksi, puolen tästä tullessa
yksinomaan Varoilalle, siten että kaikki etelään Portti- ja
Alhoniittu-nimisistä niityistä; Alhoniitun päähän, ja edelleen
Skratarlan rajalinjaan, kulkien Peräkorvensaaresta Särklammensaareen
pisteviivan H - I mukaan, tullessa siten torppaan L kuuluvaksi Outamon
yksinomaisena samaisen rusthollin osana, ja Varoilan Portniittu sekä
sitä noudattelevat pellot M sekä se osa mitä kyseinen tila on omistanut
Alhon niitystä pysyväksi sillä tästä lähin kuin on tähänkin asti ollut.
Tironkari, joka piirustuksessa on merkitty kirjaimella N, on Karston
lahdessa sijaitseva pieni kalliosaari, minne korkeimmalle kalliokummulle
havaittiin hakatun risti merkitsemään siten rajakohtaa missä kohtaavat
Varoilan yhteismaat Outamon yksinomaisten maiden kanssa, Karston
Joenpellon ja Kajolan omistusten kanssa, Peräkorvensaarella, merkki O,
on rajapyykki ladottu 12 kivestä, missä kohtaavat Varoilan ynnä Outamon,
Skratarlan ja Torholan omistukset, mistä lähtien suora raja kulkee
Varoilan ja Outamon yhteismaitten sekä Skratarlan ynnä Torholan
omistusten välillä.
Särklammensaari, merkki P, joka on pieni saari Särklammessa, on
kiistatta tunnistettavissa rajamerkiksi viidestä ladotusta kivestä,
Varoilan yksinomaisten maiden ja Skratarlan sekä Grisbölen takamaitten
välille, mitkä tänne yltävät. sijaiten Särklammen eteläpuolella,
Skratarlan ja Grisbölen välin kulkiessa kohtaan Q, missä kallion
etelärinteellä näytetään pyöreää kuoppaa kalliossa jonka sanottaisiin
olevan merkki Skratarlan ynnä Grisbölen sekä Torholan omistusten
välillä. Särklammensaaresta lähtien on tosin Outamo väittänyt Varoilan
yksinomaisten ja Grisbölen omisekä stusten rajan kulkevan suorassa
linjassa Tyrinkarin rajapyykille asti, jolloin osa Varoilan
Talvitienniitusta kuuluisi kyseiseen takamaahan missä Varoila väittää
omistavansa 2 tankoa ynnä Outamo 5 tankoa sekä Lylyisten Hontti 3
tankoa, mutta Outamo on halunnut kiistää Varoilan omistavan kyseisessä
takamaassa yhtään mitään, mistä he nytkin ovat keskenään kiistelleet
siihen määrään asti että tuomarin on täytynyt heille huomauttaa, ja
Varoila on puolestaan väittänyt Grisbölen rajautuvan hänen
yksinomaisista maistaan linjaa pitkin Särklammensaaresta aidalle R - S
sekä että mainittu kallio on aina ollut rajana jonka mukaan
perinteisesti sekä Grisbölen että Varoilan yksinomaiset metsät on
jaettu, ja niin muodoin on nyt mainittu aita ja kallio määrätty
päteväksi niin että Grisböle siis jää eteläpuolelle linjaa joka kulkee
mainitusta kalliosta Särklammensaareen, ollen Varoilan väittämä oikeus
tunnustettu 2 tankoon Grisbölen puolella, mitä hänellä siis on oikeus
nauttia yhdessä Outamon kanssa jolla tässä maassa on viisi tankoa ja
Lylyisten Hontti kolme tankoa, taikka antaa osansa jaettavaksi sikäli
kuin ei muutoin sopimukseen päästä.
Yllä lausuttuun päätökseen on kihlakunnan katsastusoikeus tullut, mikä
todistetaan vuonna ja päivänä kuin ylle kirjoitettu on.
H.T.
Nuori äiti
Piikkiön hautausmaalla lepää turkulaisen kauppiaan, Michael Maexmontanin ja hänen vaimonsa, apteekkarin tytär Christina Wilhelmina Åkermanin tytär Marie. Hänet kastettiin Turun ruotsalaisessa seurakunnassa 3. päivä kesäkuuta vuonna 1829 ja nimekseen hän sai Maria Wilhelmina Edmea. Hautaristissä etunimi on sitten muodossa Marie. Äiti Christina Wilhelmina Åkerman oli syntynyt 3.12.1794 Turun akatemian apteekkarin, Christian Åkermanin ja Maria Christina Elfvingin seitsenlapsisen perheen esikoisena.
Christina Wilhelmina oli vain 16 vuoden ikäinen mennessään 9.4.1811 naimisiin Michael Maexmontanin kanssa. Michael oli nuorikkoon hyvän matkaa vanhempi, sillä hän oli syntynyt jo 1773. Samana vuonna myös äiti Maria Christina Elfving meni uudestaan naimisiin, tällä kertaa oikeusraatimies Karl von Hausenin kanssa. Isä Kristian Åkerman oli kuollut vuonna 1810.
Michaelin ja Christinan ensimmäinen lapsi syntyi jo tammikuussa 1812. Tytär sai nimen Anna Christine Emeli. Kahta vuotta myöhemmin hän sai pikkuveljen, jolle vanhemmat antoivat nimen Frans Michael. Christina syntyi perheen todellisena iltatähtenä, peräti 15 vuotta isoveljensä jälkeen. Tosin äiti oli tuolloinkin vasta noin 35 vuoden ikäinen. Kauppias Maexmontan kuoli Turussa 1833. Leski Christina menehtyi joulun alla 1864 Turussa, mutta hänet haudattiin Piikkiöön.
Pariskunnan poika Franz Michael ryhtyi aikanaan apteekkariksi Helsingissä ostaen Siuntion Kehlan kartanon. Hän puolisonsa oli luutnantin tytär Paulina Augusta Lovisa Lindström. Heidän lapsistaan kuuluisimmaksi tuli Frans Michael Christian (1847-1900 Helsingissä), joka oli paitsi opettaja ja toimittaja niin myös taidemaalari. Lähes yhtä tunnettu oli velipoika Mauritz, joka opetti miekkailua Helsingin yliopistossa.
Turun Satavan saarella sijaitseva Marielund oli 1700-luvulla osa Kaivoisen tilaa, jonka omisti Cristian Åkermanin isä Jakob. Christian Åkermanin ja Maria Christina Elfvingin lapset rakennuttivat Marielundiin huvilan suvun kesäpaikaksi. Åkermanien suku oli Marielundissa aina vuoteen 1939, jolloin Signe Maria Lundeniuksen kuoltua irtaimisto jaettiin hänen testamenttinsa mukaisesti. Tila itsessään siirtyi Svenska Kulturfondenille. Se myi tilan Mauno Kustaa Eskolalle ja häneltä se siirtyi vuonna 1948 Kaatuneitten Omaisten Liitolle. Vuoden 2006 joulukuussa liitto myi Marielundin tilan.
Christina Wilhelmina oli vain 16 vuoden ikäinen mennessään 9.4.1811 naimisiin Michael Maexmontanin kanssa. Michael oli nuorikkoon hyvän matkaa vanhempi, sillä hän oli syntynyt jo 1773. Samana vuonna myös äiti Maria Christina Elfving meni uudestaan naimisiin, tällä kertaa oikeusraatimies Karl von Hausenin kanssa. Isä Kristian Åkerman oli kuollut vuonna 1810.
Michaelin ja Christinan ensimmäinen lapsi syntyi jo tammikuussa 1812. Tytär sai nimen Anna Christine Emeli. Kahta vuotta myöhemmin hän sai pikkuveljen, jolle vanhemmat antoivat nimen Frans Michael. Christina syntyi perheen todellisena iltatähtenä, peräti 15 vuotta isoveljensä jälkeen. Tosin äiti oli tuolloinkin vasta noin 35 vuoden ikäinen. Kauppias Maexmontan kuoli Turussa 1833. Leski Christina menehtyi joulun alla 1864 Turussa, mutta hänet haudattiin Piikkiöön.
Pariskunnan poika Franz Michael ryhtyi aikanaan apteekkariksi Helsingissä ostaen Siuntion Kehlan kartanon. Hän puolisonsa oli luutnantin tytär Paulina Augusta Lovisa Lindström. Heidän lapsistaan kuuluisimmaksi tuli Frans Michael Christian (1847-1900 Helsingissä), joka oli paitsi opettaja ja toimittaja niin myös taidemaalari. Lähes yhtä tunnettu oli velipoika Mauritz, joka opetti miekkailua Helsingin yliopistossa.
Turun Satavan saarella sijaitseva Marielund oli 1700-luvulla osa Kaivoisen tilaa, jonka omisti Cristian Åkermanin isä Jakob. Christian Åkermanin ja Maria Christina Elfvingin lapset rakennuttivat Marielundiin huvilan suvun kesäpaikaksi. Åkermanien suku oli Marielundissa aina vuoteen 1939, jolloin Signe Maria Lundeniuksen kuoltua irtaimisto jaettiin hänen testamenttinsa mukaisesti. Tila itsessään siirtyi Svenska Kulturfondenille. Se myi tilan Mauno Kustaa Eskolalle ja häneltä se siirtyi vuonna 1948 Kaatuneitten Omaisten Liitolle. Vuoden 2006 joulukuussa liitto myi Marielundin tilan.
Abt
Herra Karl Fredrik Abt syntyi Tukholmassa keskikesällä 1784. Hänen isänsä oli luultavasti Käkisalmessa 1806 kuollut luutnantti Fredrik Abt. Joka tapauksessa Karl Fredrik pääsi ylioppilaaksi Turussa kesällä 1806 suorittaen tuomarintutkinnon neljä vuotta myöhemmin. Saman tien hänet nimitettiin Turun hovioikeuden auskultantiksi. Tästä toimesta hän siirtyi Länsi-Uudenman Tammisaareen kaupunginnotaariksi vuonna 1817. Varmaankin akateeminen koulutus sai aikaan sen, että hänestä tuli myös yksi kaupungin raatimiehestä. Tammisaareessa hän viihtyi ainoastaan vuoden ottaen eron jo 1818. Seuraavaksi hän muutti Uuteenkaupunkiin, jossa hän oli paitsi kaupunginnotaari ja raatimies, niin myös kassanhoitaja. Eläkkeelle miehemmin siirtyi 1846.
Puolisonsa Anna Lena Sarlinin löysi 1815 Mynämäen Kälälästä. Karl Fredrikin ja Anna Lenan lapsista ensimmäinen, Franz Fredrik syntyi jo edellisenä vuonna Mynämäellä. Toinen poika, Karl August syntyi 1818 perheen asuessa Kalannissa. Anna Lena Sarlinin oli jo 1808 saanut aviottoman tyttären, Maria Ulrikan.
Kun ura Uudessakaupungissa oli ohitse, pakkasi Abtin perhe tavaransa muuttaen Pöytyälle vuonna 1847. Siellä Karl Fredrik Abt myös kuoli kevään 1857 lopulla. Leskivaimo teki ranskalaisen visiitin Uuteenkaupunkiin 1858-1859, jonka jälkeen hänet mainitaan Pöytyän rippikirjan ns. liitesivuilla. Anna Helena Sarlin kuoli Pöytyällä marraskuussa 1869.
Syy pariskunnan muuttoon nimenomaan Pöytyälle johtui heidän pojastaan Franzista. Tämä oli nimitetty pitäjän kruununnimismieheksi 1830-luvun lopulla. Vaimonsa Sofia Eleonora Barckin Franz kävi hakemassa Uudestakaupungista. Pariskunnan neljä lasta, Frans Selim, Selma Isidora, August Alfred ja Olga Zuleima syntyivät kaikki Pöytyällä. Ikävä kyllä perheen yhteiselo päättyi äidin kuoltua keuhkotautiin syksyllä 1850. Lapsista August Alfred ja Olga Suleiman olivat myös kuolleet muutaman kuukauden iässä. Kruununnimismies Abt löysi seuraavan vuoden syksyllä uudeksi puolisokseen Auran kappalaisen tyttären, Johanna Mathilda Waldstedtin. Tämä oli syntynyt Karjalohjalla isänsä ollessa siellä apupappina. Heidän ensimmäinen lapsensa Olga Mathilda syntyi Pöytyän Mäkiäisten kylän Mähärin talossa 1852.
Ennen vuosikymmenen loppua syntyivät vielä Maria, Alma Aleksandra ja Alfred Alexander. Heistä Maria kuoli pienenä. Samassa taloudessa asuivat tuohon aikaan sekä isä Karl Fredrik Abt vaimonsa Anna Helena Sarlinin kanssa sekä Franz Abtin anoppi ensimmäisestä avioliitosta, Sofia Gustava von Hertzen. Hänen miehensä eli Franzin edesmennyt appi oli ollut mm. Ruotsinpyhtäällä vaikuttanut tehtailija Emanuel Barck. Sofia Gustava von Hertzen oli syntynyt Pyhtäällä. Hänen veljensä oli eversti Ernst Gustav von Hertzen, jonka hahmon J. L. Runeberg maalasi Vänrikki Stoolin tarinoiden runoon ”Sotamarski”.
Näin Pöytyän Mäkiäisillä kokoontui hetken aikaa perheyhteisö, jonka lonkerot ulottuivat Uudestakaupungista aina Pyhtäälle saakka. Yksin jäänyt leskivaimo sai tuohon aikaan turvaa nimenomaan sukulaistensa luota. Matka palvelutaloihin ja hoivakoteihin oli vasta kaukana edessä.
Puolisonsa Anna Lena Sarlinin löysi 1815 Mynämäen Kälälästä. Karl Fredrikin ja Anna Lenan lapsista ensimmäinen, Franz Fredrik syntyi jo edellisenä vuonna Mynämäellä. Toinen poika, Karl August syntyi 1818 perheen asuessa Kalannissa. Anna Lena Sarlinin oli jo 1808 saanut aviottoman tyttären, Maria Ulrikan.
Kun ura Uudessakaupungissa oli ohitse, pakkasi Abtin perhe tavaransa muuttaen Pöytyälle vuonna 1847. Siellä Karl Fredrik Abt myös kuoli kevään 1857 lopulla. Leskivaimo teki ranskalaisen visiitin Uuteenkaupunkiin 1858-1859, jonka jälkeen hänet mainitaan Pöytyän rippikirjan ns. liitesivuilla. Anna Helena Sarlin kuoli Pöytyällä marraskuussa 1869.
Syy pariskunnan muuttoon nimenomaan Pöytyälle johtui heidän pojastaan Franzista. Tämä oli nimitetty pitäjän kruununnimismieheksi 1830-luvun lopulla. Vaimonsa Sofia Eleonora Barckin Franz kävi hakemassa Uudestakaupungista. Pariskunnan neljä lasta, Frans Selim, Selma Isidora, August Alfred ja Olga Zuleima syntyivät kaikki Pöytyällä. Ikävä kyllä perheen yhteiselo päättyi äidin kuoltua keuhkotautiin syksyllä 1850. Lapsista August Alfred ja Olga Suleiman olivat myös kuolleet muutaman kuukauden iässä. Kruununnimismies Abt löysi seuraavan vuoden syksyllä uudeksi puolisokseen Auran kappalaisen tyttären, Johanna Mathilda Waldstedtin. Tämä oli syntynyt Karjalohjalla isänsä ollessa siellä apupappina. Heidän ensimmäinen lapsensa Olga Mathilda syntyi Pöytyän Mäkiäisten kylän Mähärin talossa 1852.
Ennen vuosikymmenen loppua syntyivät vielä Maria, Alma Aleksandra ja Alfred Alexander. Heistä Maria kuoli pienenä. Samassa taloudessa asuivat tuohon aikaan sekä isä Karl Fredrik Abt vaimonsa Anna Helena Sarlinin kanssa sekä Franz Abtin anoppi ensimmäisestä avioliitosta, Sofia Gustava von Hertzen. Hänen miehensä eli Franzin edesmennyt appi oli ollut mm. Ruotsinpyhtäällä vaikuttanut tehtailija Emanuel Barck. Sofia Gustava von Hertzen oli syntynyt Pyhtäällä. Hänen veljensä oli eversti Ernst Gustav von Hertzen, jonka hahmon J. L. Runeberg maalasi Vänrikki Stoolin tarinoiden runoon ”Sotamarski”.
Näin Pöytyän Mäkiäisillä kokoontui hetken aikaa perheyhteisö, jonka lonkerot ulottuivat Uudestakaupungista aina Pyhtäälle saakka. Yksin jäänyt leskivaimo sai tuohon aikaan turvaa nimenomaan sukulaistensa luota. Matka palvelutaloihin ja hoivakoteihin oli vasta kaukana edessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Blogitekstisuositus
-
Henry von Northeim – keskiajan vaikutusvaltainen saksilainen ruhtinas Henry von Northeim (s. noin 1060) oli yksi aikansa vaikutusvaltaisimm... -
Joulunaika tuo mukanaan monia rakkaita tapoja ja perinteitä, mutta oletko koskaan miettinyt, mistä nämä kaikki juontavat juurensa? Joulu on ... -
Perhetausta Erland Andersson Lindelöf syntyi noin vuonna 1440. Hänen vanhempansa olivat Anders Henriksson Lindelöf (s. noin 1412 Abildgaard...