Tulipalojen vaarallisuudesta

Lokakuun 13. päivän aamuna vuonna 1875 tapahtui Paimion Huson kylässä todellinen suuronnettomuus. Tuomolan ratsutilan olkiladosta alkunsa saanut tulipalo tuhosi täysin sekä Tuomolan että Pietilän talot piharakennuksineen. Ainoastaan taloista hieman etäämmällä olleet riihet ja aitat pelastuivat.

Tuomolan karjasta kuolivat kaksi härkää, kuusi lehmää ja yksi sika. Muut eläimet ehdittiin pelastaa kyläläisten riennettyä yhtenä miehenä apuun. Avun tullessa rakennukset paloivat kauttaaltaan ja niiden sammuttaminen olisi ollut mahdotonta kahden paikalla olleen ruiskun avulla. Yhteisin ponnistuksin
pystyttiin kuitenkin estämään tulen leviäminen kylän muihin taloihin. Tulen voima oli niin raju, että jopa perustuksien nurkkakivet murentuivat.Asukkaat saivat pelastettua vain muutamia parhaimmista huonekaluista sekä vaatteensa.


Tuomola oli vakuutettu Paimion palovakuusyhtiössä, mutta Pietilän omistajat eivät olleet valmistautuneet millään tavalla yllättävän tilanteen varalta. Näin vaivalla rakennetuista tai korjatuista taloista ja pihatoista ei ollut luvassa mitään korvauksia. Tuomolan osalta vahingoiksi arvioitiin 13,000 ja Pietilän eli Keskitalon osalta 3,000 markaksi. Perimmäinen syy tulipaloon oli lehtitietojen mukaan tupakanpoltto.

Tiheään rakennetuista kylämiljöistä ja olemattomasta sammutukalustustosta johtuvat tulipalot olivat hyvin yleisiä. Palovakuutusyhtiöt olivat hätää kärsimässä, sillä maaseudun lisäksi kasvavien kaupunkien suurpalot rasittivat niiden maksuvalmiutta. Turun palon vuodelta 1827 muistavat kaikki, mutta myös Oulussa oli palo samalla vuosikymmenellä, vuonna 1822. Kaiken kaikkiaan vuosien 1800-1860 välisenä aikana tapahtui yhtä monta suurpaloa kaupungeissamme kuin edellisellä vuosisadalla oli ollut yhteensä.

Tästä kaikesta oli kaupunkien infrastruktuurille eräs yllättävä seuraus. Palovakuutusyhtiöiden asettama komitea nimitti selvitysmieheksi herra E. Julinin, joka sitten keräsi tietoa Hampurin vuoden 1842 palosta sekä Lontoota koetelleista onnettomuuksista. Niiden pohjalta hän ehdotti mm. kaupunkien vesijohtoverkostojen rakentamisen tehostamista. Näin saataisiin sammutusvettä nopeammin ja helpommin. Esimerkiksi Turussa putkistotöitä tehtiin kiivaasti 1800-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alussa.

Viemäröintien kaivamisesta seurasi mm. maanalaisen Turun löytyminen, mutta se tarina onkin jo toisen artikkelin paikka!

Kommentit

Suositut tekstit