Kirkonisännäksi valittiin yleensä varakkaita rusthollareita, talollisia tai jopa säätyläisiä. Luonnollisesti henkilön piti nauttia seurakuntalaisten arvonantoa ja luottamusta. Myös luku- ja kirjoitustaitoa pidettiin tärkeänä. Tosin tilit saattoi kirjoittaa puhtaaksi joku pappismiehistä tai säätyläisistä. Luonnollisesti työn tehokkaan hoitamisen takia oppineisuus ei ollut pahasta.
Aikaa myöten kirkkoväärtin asema kävi yhä tärkeämmäksi. Pitkälle 1800-luvun puolelle kirkko huolehti myös nykyisestä kunnallishallinnosta. Näin ajatelleen voidaan katsoa, että kirkkoväärti oli lähes nykyisen kunnanjohtajan asemassa. Väärtin luonteenpiirteistä riippuen häntä arvostettiin enemmän tai vähemmän. Pilapiirtäjän mielestä kirkkoväärti saattoi joskus nousta todella korkealla muiden silmissä, ehkä liiankin ylös............
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti