Rangaistuskone

Kurittomien oppilaiden päänmenoksi on aikain kuluessa kehitelty mitä erilaisempia rangaistusmenetelmiä, joista yhden otti käsittelyyn Aura -sanomalehti heinäkuussa 1887. Tuolloin otsikolla "Kaikenlaista" kerrottiin mm. selkäsaunakoneesta poikia varten.

Eräs amerikkalainen ihmisystävä, jonka kävi sääliksi vallattomia poikia kasvattamaan laitetut opettajaraukat, oli suunnitellut peittoomiskoneen. Sen eduista kertoi keksijä seuraavaa;

Sen sijaan kun ennen täytyi pelätä aina kun tuli kysymykseen poikain hutkiminen, sillä rakkoja ei ole niin hauska pitää kädessään, saattaa opettajatar suorittaa tehtävänsä oikein hupaisesti ja odottaa päivän selkäsaunatuntia ilolla ja mielihyvällä. Entinen rypistynyt otsakin on muuttunut enkelin iloiseksi hymyilyksi.

Opettajatar istuu koneen ääreen, asetettuaan rangaistavat pojat riviin siten, että kone ulottuu heihin kaikkiin. Sen jälkeen hän panee keveän jalkansa eräälle polkimelle ja heti on yksi pojista koneen kynsissä, joka nostaa tämän sopivaan korkeuteen.

Mielihyvällä polkee opettajatar konettaan lukien samalla romaania. Kone tekee tehtävänsä oivallisesti. Kuitenkaan ei ole sopivaa polkea konetta liian voimallisesti, sillä sitten voisi pojalle tulla liian kuuma. Muutaman pieksentäkerran jälkeen opettajatar tottuu käyttämään konetta.

Hänen tarvitsee vain hetkisen aikaa polkea, niin tavallinen poika on jo pehmitetty - sitten tämä lasketaan alas ja toinen rangaistava nostetaan sijaan. Koko koulun oppilaat voidaan piestä 15 minuutissa, jos opettajatar vähänkin ymmärtää polkea. Keksijä lupaa valmistaa koneita eri suuruisina "ensimmäistä ja toista luokkaa, välikoulua ja normaalikoulua varten".

Kuvassa joskus 1800-luvulla käytössä ollut konemalli.