Punaväriä Lampun Kulmalla

Turun kaupungin palon jälkeen oli monien kauppiaiden aloitettava elämänsä uudelleen. Yksi ensimmäisistä kauppansa kuntoon saaneista oli herra Adam Stenvall, joka rakennutti liikkeensä ns. Lampun Kulmaan. Tuon nimen tämä Kauppiaskadun ja Linnankadun risteyksessä ollut kauppa sai tosin vasta 1823, kun Turun Lamppu Oy muutti sinne. Tämä alallaan Suomen vanhin yritys oli perustettu Hjalmar Rydmanin toimesta jo 1876.

Kun palaamme ajassa taaksepäin, tapaamme herra Stenvallin kesällä 1829 myymässä liikkeessään "Köyliön Punaväriä". Tuon maalin sekoitus tapahtui seuraavasti;

Kannuun vettä otetaan kaksi jumprua suolaa, puolitoista jumprua vitriolia, kaksi jumprua pieniä ruisjauhoja ja 2,5 korttelia väriä. Värin pitää olla varsin pieneksi hierottua, joka tapahtuu kevyimmin kivellä yhdessä padassa.

Ensin keitetään vesi ja sitten pannaan siihen vitriolia ja suolaa. Sen jälkeen keitetään taas seosta kolmeneljättä osaa tiimaa - sitten pannaan jauhot joukkoon (jotka sitä ennen pitää sekoittaa vedellä eri astiassa). Seosta keitetään vielä kolmeneljäsosa tiimaa, jonka jälkeen väriä laitetaan varovasti sekaan. Kun nämä kaikki ovat kiehuneet puoli tiimaa, niin jatkossa pidetään keitos vähällä valkialla ja sekoitetaan jatkuvasti.

Tämä hieman vauhdikas selostus ilmestyi kauppias Stenvallin mainoksissa. Tuotenimi Köyliön punaväri on oikeastaan hyvin osuva, sillä Köyliön-Euran alueen muinaishaudoista on löydetty runsaasti fragmentteja värin käytöstä vaatteissa. Euran kuuluisassa emännän puvussa oli punainen vyö, joka oli värjätty matarakasveilla. Samoin haudoissa on löydetty neulekintaita, joissa on käytetty tätä samaa värjäysmenetelmään.

Värjääminen on ollut erittäin työlästä, sillä sadan villagramman työstämiseen on tarvittu saman verran mataranjuuria (Terttu Hassi - Luonnonväreillä värjääminen, Porvoo 1981). Mataroista väriä on eniten aho-, paimen- ja keltamataran juurisssa.

Jumpru on vanha tilavuusmitta, joka vastasi 8,2 senttilitraa.