Vermlannin liikkeen johtoon nousi alempaa rälssiä edustava Strandin pitäjän Torsten Ingelsson, joka 1436 oli ollut marskin asettama Vermlannin päämies. Syksyllä 1437 alkoi kapina leviämään myös Närken maakunnan talonpoikien keskuuteen ja Torsten Ingelsson päätti väjän vuodenvaihteen jälkeen hyökätä Örebrohon. Valtaneuvosto toivoi kapinan hijentämistä rauhallisin keinoin, kuten naapurimaakunnassa Taalainmaalla juuri oli tehty, mutta Karl Knutsson lähetti äkkiä smoolantilaisen Arvid Svahnin sotajoukon paikalle.
Svahnin joukko onnistui yhyttämään kapinalliset vähän Örebrosta länteen ja ajoi ne pakosalle. Takaa-ajossa Vermlannin puolelle pyysivät talonpojat aselepoa ja sellaisesta sovittiinkin sitä vastaan, että he maksaisivat veronsa eivätä enää nostaisi kapinalippua. Mutta Jössingin kihlakunnassa Norjan vastaisella rajalla keräsivät talonpojat suuren joukon taisteluun Svahnin osastoa vastaan. Svahn hyökkäsi kuitenkin sinne 120 miehen voimin ja jäätyneet vesitiet tarjosivat nopeaa etenemistä.
Jössingin isännät olivat linnoittautuneet erään järven niemenkärkeen. Taistelusta tuli lyhyt, mutta verinen. Talonpojat jättivät paetessaan 140 kuollutta jälkeensä. Svan jatkoi Fryksdaleniin ja Klarälvsdaleniin, jossa kapinan vahvimmat keskukset olivat. Lopulta saatiin kapinajohtaja Torsten Ingelsson ja hänen lähin miehensä vangittua. Torsten Ingelsson ja Jösse Hansson poltettiin roviolla helmikuussa 1438.
Torstenilta jäi mahdollisesti Vermlannin Strandin pitäjässä asuva poika Salomon Torstensson, joka talonpoikien joukossa allekirjoitti Strängnäsin valtiopäivien päätöksen 1529. Salomonilla oli ainakin lapset Torsten ja Ingeborg. Näistä jälkimmäinen avioitui Ingel Knutssonin (Roos af Hjelmsäter-sukua) kanssa.
Torsten Salomonsson sai 1.4.1525 kuningas Kustaa Vaasalta rälssivapauden mailleen Uudenkirkon pitäjässä (nyk. Kalanti). Hämeen linnan päällikkönä hän oli 1527-29. Niihin aikoihin hän avioitui ja puoliso oli Brita Johansdotter Fleming, Måns Nilsson Balkin leski - Måns oli kuollut vuonna 1528.
1534 liittyi Torsten kuninkaan käskystä Viipurin puolustajiin. 1535 hän oli amiraalin (laivasto-osaston päällikön) ominaisuudessa Räävelin edustalla. Kreivisodan aikana lyypekkiläiset kaapparialukset käyttivät tukikohtanaan ohimenevästi myös Rääveliä, mikä antoi aiheen Ruotsille lähettää laivastoosaston paikan päälle. Tallinnan kaupunginarkistossa säilytetään ruotsinkielistä kirjettä, joka on säilynyt siltä matkalta:
"Terveyttä meidän Herraltamme jne. Rehelliset miehet, Räävelin pormestari ja raati. Tiedossamme on, että teillä on hyvien herrojen ja ruhtinaiden kirjeitä ja privilegioita, sen me tiedämme myös, että te olette kirjoittaneet ylhäissyntyiselle ruhtinaalle Kuninkaalliselle Majesteetille kuningas Kustaalle Meidän Armol-liselle Herrallemme ja luvanneet kuuliaisuutta ja uskollisuutta ja pyytäneet Hänen armoltaan samoin kuin muilta hyviltä ja vanhoilta ruhtinailta privilegioita, että teidän vesillänne ja satamassanne vallitsisi rauha ja turvallisuus, minkä meidän Armollinen Herramme on teille luvannut ja myöntänyt, niin kuin myös muut herrat ja ruhtinaat ovat tehneet, että kaikki Hänen Armonsa vartiolaivat ja sotaväki,joiden tehtävänä on pitää kurissa ja tuhota Hänen Armonsa ja valtakunnan vihollisia, pitävät rauhan teidän vesillänne eivätkä ahdista ketään eivätkä hyökkää kenenkään kimppuun. Mutta me olemme huomanneet, te itse ette halua pitää rauhaa tai pitää voimassa näiden hyvien herrojen privilegioita, vaan te itse autatte Kuninkaallisen Majesteetin, Meidän Armollisen Herramm vihollisia, merirosvoja ja kaappareita ahdistamaan, kaappaamaan ja tekemään vahinkoa vesillänne Hänen Armonsa alamaisille ja rahvaalle ja niille, jotka käyvät kauppaa kansanne, joiden Hänen Armonsa on teidän hyväksenne sallinut tuoda teille kaikkea hyvää, käydä kauppaa ja vaihtaa teidän kanssanne niin nyt kuin vanhastaankin. Niinpä te, hyvät miehet, itse tahdotte toimia näin ettekä halua pitää rauhaa mainituilla vesillänne, vaan annatte suojaa ja turvaa Ku-ninkaallisen Majesteetin, Meidän Armollisen Herramme vihollisille, niin kuin te olette tehneet sekä viime että tänä vuonna, ja annatte heidän ahdistella ja tehdä vahinkoa Kuninkaallisen Majesteetin, Meidän Rakkaan Armollisen Herramme alamaisille, rahvaalle ja nille, jotka käyvät teidän kanssanne kauppaa, heidän vahingokseen ja onnettomuudekseen ja joille he ovet tehneet suurta vahinkoa ennen kuin me tulimme tänne.
Kun me tulimme tänne ja meidän piti rangaista ja kurittaa moisia merirosvoja ja heidän miehistöään, silloin te annoitte heille turvakirjeen ja otitte suojelukseenne heidät ja heidän laivansa, tava-ransa ja omaisuutensa, heidät jotka ovat ahdistaneet, ottaneet vangiksi, ryöstäneet ja nylkeneet Armol-lisen Herramme alamaisia niin että me emme saa heitä käsiimme emmekä voi heitä rangaista jne. Niinpä koska te itse ette tahdo pitää rauhaa, Kuninkaallinen Majesteetti Meidän Rakas Armollinen Herramme katsoo olevan aihetta kieltää Hänen Armonsa alamaisia tuomasta teille mitään Ruotsista, Suomesta ja Uudeltamaalta. Emmekä mekään tahdo pitää rauhaa kun muutkaan eivät pidä, koska te olette antaneet vihollisten rikkoa rauhan jne. Sen tähden teidän, hyvät miehet täytyy harkita tätä asiaa ja itse olla halukkaita ottamaan sellaisia merirosvoja ja kaappareita niskasta kiinni ja kurittamaan niitä jotka sellaista tekevät, että sellaiset merirosvot eivät voisi tulle Kuninkaallisen Majesteetin Meidän Armollisen Herramme ja teidän, hyvät miehet, välille eivätkä aiheuttaa epäluuloa Hänen Armonsa ja teidän välillenne jne. On parempi, että sellaiset konnat saavat rangaistuksensa kuin että näin tapahtuu. Siten vallitsisi ystävyys molemmin puolin. Sen vuoksi pyydämme teitä, hyvät miehet, antamaan meille vastauksen, haluatteko pitää kyseisen laivan suojeluksessanne ja haluatteko antaa sille turvakirjeen. Jos ette halua suojella sitä, niin antakaa sen tulla luoksemme, koska he ovat niin kuuluisiaa erinomaisina kaappareina ja katsokaamme mitä he ja heidän miehistönsä saavat aikaan jne. Tai kenties te, hyvät miehet, tahdotte ottaa kyseisen laivan ja sen miehistön ja pidättää Kuninkaallisen Majesteetin, Meidän Rakkaan Armollisen Herramme tavarat, omaisuuden ja kaiken, mitä siinä laivassa on, Hänen Armonsa hyödyksi siihen asti, kun saatte Hänen Armonsa kirjeen ja annatte meille avoimen kirjeen ja sinettinne siitä, että tahdotte tehdä niin. Mutta jos te ette tahdo antaa meille sitoumuskirjettänne ja sinettiänne Meidän Armollista Herraamme varten, silloin saatte pelätä, että me emme purjehdi täältä ennen Mikaelin päivää, van oleskelemme teidän vesillänne, ahdistelemme ja kaappaamme niin kuin ne toisetkin tekevät, kunnes me saamme Kuninkaalli-selta Majesteetiltä, Armolliselta Herraltamme kirjeen, jolla meille ilmoitetaan, mitä meidän pitää tehdä. Ei mitään muuta erikoisempaa kirjoitettava teille, hyvät miehet tällä kertaa. Jätämme teidät Jumalan haltuun."Redillä sunnuntaina ennen Laurin päivää vuonna 1535.
Päällysmies Torsten Salomonsson
Albrekt Persson
Mårten Smasuen
Nils Eriksson
Torsten kuoli vuonna 1550. Hänellä ja Britalla oli mittavat maanomistukset. Edellä mainitun Uudenkirkon rälssimaan lisäksi oli Torsten anonut kuninkaalta 1530 takaisin Kemiön Strömman tilaa, jonka appi Johan Fleming oli joutunut luovuttamaan. Huhun mukaan otti ("rappade") Torsten Naantalin luostarilta maata Janakkalan Hyvikkälässä jo ennen Västeråsin päätöstä, joka mahdollisti kirkolle ja luostareille lahjoitettujen tilojen takaisinottoa. Vaimo Brita toi liittoon Uudenkirkon Tuorlahden (Torslax) ja äidinisän omistamat 3 tilaa Porvoon pitäjän Jakarissa (Jackarby). Ensimmäiseltä mieheltään Brita oli saanut huomenlahjaksi Vehmaan Kimokallion ja Mynämäen Ranjoen, sekä perinnyt poikansa (ensimmäisestä liitostaan) Johan Månssonin kuoleman jälkeen tämän omistaman Pohjan pitäjän Brödtorpin.
Kuvassa nykyistä Tallinnaa - taustalla näkyvät satamassa olevat nykyajan laivat, jotka eivät enää ole yhtä sotaisia kuin 500 vuotta sitten.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti