Lohjan pedagogiolta

Kun Lohjan pedagogion uusi rakennus yli 30 vuoden riitelyn jälkeen saatiin vihdoin käyttöön 1769, ei tämän oppilaitoksen tarinasta tullut menestystä tuliterästä talosta huolimatta. Oppilaita oli vuosittain vain parikymmentä, minkä lisäksi pitäjäläiset lähes jatkuvasti valittivat itse pedagogeista.

Tuohon aikaan opettajana oli jo hieman iäkkäämpi herra, Jakob Forshäll. Hänen kerrottiin olevan aivan liian ankaran sekä pyytävän ylenpalttisesti maksuja ja lahjoja oppilaiden vanhemmilta. Jos näitä ei syystä tai toisesta tullut, joutuivat oppilaat työskentelemään Forshällin omassa taloudessa. Esimerkiksi korkea-arvoisa kapteeni Rothkirch Ojamon kartanolta kertoi periaatteessa haluavansa kouluttaa jälkikasvunsa paikallisessa oppilaitoksessa, mutta ei pedagogi Forshällin opissa. Lopulta tälle määrättiin apulainen, josta sitten aikaa myöten tuli koulun uusi opettaja Forshällin erotessa 1779.

Uskomatonta kyllä, valtion edun mukaista ei ollut suosia pientä Lohjan pedagogiota. Jo 1770 oli Hämeenlinnan pormestari tehnyt ehdotuksen Lohjan koulumestarin siirtämisestä Hämeenlinnan triviaalikoulun opettajaksi. Kun piispa Jacob Haartman huomasi tarkastuskierroksellaan helmikuussa 1778 Lohjan oppilaiden vähyyden, tarttui nyt tähän toteamukseen myös maaherra de Bruce 1778.

Lohjalaiset onnistuivat torjumaan tämän Hämeenlinnaan muuton, mutta vuosisadan loppuun mennessä pitäjäläiset olivat taipuneet harkitsemaan pitäjänpedagogin ja pitäjänapulaisen virkojen yhdistämistä.

Uuden vuosisadan koittaessa yhtyi arvostelijoiden joukkoon Suomen talousseura, jonka mielipidettä kunnioitettiin ja kuunneltiin laajalti. Seuran mukaan Lohja kuului niiden pienten maaseutukoulujen joukkoon, jotka eivät antaneet opetusta pelkästään hyötyaineissa. Päinvastoin ne yrittivät pärjätä kaupunkien oppilaitosten kanssa ja jopa ohittaa ne. Seuran mukaan tästä oli tuloksena se, että köyhätkin nuorukaiset houkuteltiin tieteellisiin, kirjallisiin töihin. Samalla käytännön opinnot ja elinkeinot unohtuivat. Seuran oli edelleen sitä mieltä, että vain harvat maaseutukoulujen oppilaat saavuttivat menestystä opinnoissaan. Näin Lohjan pedagogio oli uhka maan taloudelle ja se tarvitsi pikaista suunnanmuutosta.

Yllä mainittu lausunto oli vuoden 1803 perua ja kolmentoista vuoden päästä ongelmasta lopulta päästiin. Keisarilllinen käskykirje maaliskuussa 1816 lopetti yksiselitteisesti tämän opinahjon.

Syynä ei ollut talousseuran lausunto tai opettajien kehnous, vaan yksinkertaisesti opppilaiden vähyys. Uusia oppilaita tuli vuosittain vain muutamia, vaikkakin 1810-luvun puolivälissä oppilasmäärät olivat kaikkien aikojen huipussaan. Mikään ei enää auttanut ja Lohjalle tähän asti varatut rahat menivät paitsi Hämeenlinnan triviaalikoululle, niin myös Heinolaan perustettavaksi tulleelle uudelle pedagogiolle.

Koulun em. vuonna 1769 käyttöön otettu rakennus siirrettiin Lohjan silloisen pappilan, nykyisen museon alueelle vuonna 1972.