Aron Michelsson, joka käytti sukunimeä Lindberg, kuoli hukkumalla marraskuun viimeisenä päivänä 1820 ja näin äiti Maja Lisa jäi yksin kolmen elossa olleen lapsensa kera. Paria vuotta myöhemmin hän meni uudestaan naimisiin renki Johan Eliasson Langin kanssa. Tästä liitosta oli ainakin kolme lasta.
Koska torppari leipä oli kapea ja kaita, lähti Johan Gabriel parikymppisenä omille teilleen Fulkkilan kartanon rengiksi. Hän kuitenkin palasi vielä takaisin kotiinsa isäpuolen komennon alle lähtien myöhemmin uudelleen tien päälle asuen mm. Perttelissä. Näin vuosina hän avioitui Sofia Wilhelmina Löfmanin kanssa. Valitettavasti Sofian sukuperä on tarkasta syntymäpäivästä (21.9.1823) huolimatta jäänyt selvittämättä.
Joka tapauksessa 1870-luvulle tultaessa Johan Gabriel asui Sofiansa kera Salon kauppalassa ja toimi pitäjän jahtivoutina. Hän oli siis oman aikansa virkamiehiä ammatissa, joka loppui 1890-luvun alussa uusien määräyksien myötä. Lapsia heillä ei ollut, vaan ainoat sukulaiset olivat sisarukset perheineen. Kovin huonosti Juha Gabriel nimeä käyttänyt jahtivoutimme ei talouttaan hoitanut, sillä hän omisti oman talon Salossa. Kun Lindroos kuoli kesäkuun 17. päivänä 1893, häntä jäivät kuolinilmoituksen mukaan kaipaamaan "wiheliäinen leski, yksi veli, yksi velipuoli ja yksi sisarpuoli" muiden sukulaisten, ystävien ja "heimolaisten" lisäksi.Juha Gabriel Lindroos jätti jälkeensä testamentin, jonka ensimmäisessä artiklassa hän määräsi heti kuolemansa jälkeen 4000 markkaa Uskelan kunnan tyttökansakoululle. Niistä pitäisi muodostaa erillinen apurahasto,jonka pääoma ei saisi vähentyä, mutta korot piti vuosittain jakaa köyhimmille oppilaille.
Muun omaisuutensa Lindroos jätti sellaisenaan vaimolleen tämän eliniäksi, mutta tämän kuoltua varat piti antaa suomenkielisen kansakoulun saamiseksi Salon kauppalaan. Puolella rahoista rakennettaisiin itse koulutalo ja loput säästettäisiin rahastoksi vähävaraisille opppilaille vuosittain annettavaksi. Tämän testamentin Juha Gabriel allekirjoitti elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1889 omakätisellä puumerkillään todistajien läsnäollessa.
Lindroosin testamentti aiheutti leskivaimo Sofia Löfmanin kuoleman jälkeen kesäkuussa 1898 kiivasta keskustelua ja oikeusjuttuja. Testamentin todistajina aikoinaan olleet henkilöt ja testamentin kirjuri todistivat, että Lindroos oli tarkoittanut omaisuutensa käytettäväksi kansakoulua korkeampaan oppilaitokseen ja näin ollen Salon suomalainen yhteiskoulu vaati varoja suoraan itselleen. Sen sijaan Salon kauppala järjestysmies Långströmin välityksellä halusi rahat itselleen ja edelleen kauppalan kansakoululle. Yhteissummaltaan perintö oli 13-14000 markkaa. Oikeudessa olivat lopulta vastakkain kauppala useine eri todistajineen sekä suomalainen yhteiskoulu. Syyskuun 24. päivä 1899 kihlakunnanoikeus antoi tuomionsa, jonka mukaan rahat kuuluivat Salon suomalaiselle yhteiskoululle. Koululle annettiin myös oikeus vaatia tiliä siitä, miten omaisuutta oli tuohon asti hoidettu.
Salon kauppala veti asian hovioikeuteen, joka antoi oman päätöksensä vuoden 1901 keväällä. Lopputulos ei ilmeisesti ollut aivan se, mitä olisi kauppalan puolelta haluttu. Hovioikeus piti voimassa alemman oikeusasteen tuomion siltä osin, että testamentin katsottiin tarkoittaneen tavallista kansakoulua ylempää oppilaitosta. Hovi määräsi testamentatut varat kauppalalle, jonka tuli käyttää ne nimenomaan tähän määrättyyn tarkoitukseen. Kuolinpesän selvitysmiehen, Enok Wilhelm Nohterin asiaksi tuli antaa asianmukainen selvitys omaisuuden siihenastisesta käytöstä kauppalan hallitukselle sekä huolehtia varojen siirrosta kauppalan rahatoimikamarille. Asia ei päättynyt vielä tässäkään vaiheessa, sillä lopullisen päätös haettiin aina korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Se määräsi rahat yksiselitteisesti suomalaiselle yhteiskoululle.
Salon suomalaisen yhteiskoulun omistajana oli kannatusyhdistys ja itse koulu oli saanut perustamisluvan syyskuussa 1897 maanviljelijä Hollmenin ja kansakoulunopettaja Julkusen toimiessa puuhamiehinä. Aloite kouluun tuli pikemminkin Salon ympäröineestä Uskelan pitäjästä kuin kauppalan hallinnosta. Yhteiskoulu toimi yksityisenä vuoteen 1937, jonka jälkeen sen nimeksi tuli Salon yhteislyseo ja edelleen 1976 Hermannin lukio. Hermanni ja Lauri yhdistyivät Salon lukioksi 2005.
Oikeusjuttujen aikaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa koulua käytiin puuseppä Nyströmin talossa Itäisen Siltakadun ja Sairashuoneenkadun kulmauksessa, mistä opetus siirtyi 1901 puuseppä Jalosen taloon Turuntielle.
Mulla olis jotain Anders Johan Lindroosin asiakirjoja 1800 luvulta.
VastaaPoistajuha@luumu.com