Voiko tämä olla edes totta - tapaus Granroth

Huom; saman tarinan hieman eri muodossa on julkaissut myös K. Kyläkoski omassa blogissaan 15.7.2009

Pietarsaaren käräjät joutuivat maaliskuussa 1860 käsittelemään juttua, jonka sisältö kuulostaa enemmänkin huonolta kauhufilmiltä kuin tositapahtumilta. Talollinen Kaarle Granroth Pedersören Pirilöstä sai syytteen kahden lapsipuolensa tappamisesta. Vainajat oli kuopattu ojan pohjalle niskat taitettuina. Eräs puolukkametsällä ollut nainen oli nähnyt Granrothin lastensa kanssa metsässä ja tätä kautta osattiin heti epäillä omaa isää näiden murhasta.

Lasten löytymisen jälkeen heräsi epäluuloja siitä, että Granroth olisi murhannut aikoinaan ensimmäisen vaimonsa sekä oman veljensä. Tämän jälkeen hän olisi nainut tämän lesken. Niinpä viisi vuotta kuoleman jälkeen näiden kahden arkut kaivettiin haudoista tarkempia tutkimuksia varten. Molemmista ruumiista löydettiin suuria määriä arsenikkia. Myöhemmin kerrottiin Kaarlen veisanneen ja lukeneen virsiä vaimolleen sekä veljelleen näiden kärsiessä suuria tuskia kuolintoreissaan.

Pedersören haudattujen luettelon mukaan Kaarlen vaimo Kaisa Stina Johansdotter kuoli mahatautiin joulukuun alussa 1854, kun taas Gustaf Granroth menehtyi tammikuun ensimmäisenä 1855. Hänen kohdalleen ei ole merkitty kuolinsyytä. Näin voisi olettaa, että arsenikkimyrkytys olisi todellakin ollut syynä näiden kahden noin 30 vuoden iässä tapahtuneeseen kuolemaan.

Kaarle Granroth meni toisen kerran naimisiin helmikuussa 1856. Uusi puoliso oli siis veli Gustafin leski ja nimeltään Brita Kaisa Johansdotter. Hän toi mukanaan neljän ja yhden vuoden ikäiset lapsensa, Henrikin ja Augustan. Nämä joutuivat isäpuolensa väkivallan kohteeksi lokakuun 15. päivänä 1859 ja tulivat kätketyiksi edellä kerrotulla tavalla.

Kaiken lisäksi eräs työmies, joka oli tehnyt hauta-arkun Kaisa Stinalle, menehtyi myös myrkyn uhrina. Hän oli ennen kuolemaansa humalassa ollessaan uhonnut tietävänsä, miten Granrothin vaimo oikeasti kuoli. Aivan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, oli Granrothin toisesta aviosta ollut lapsi kuollut pudottuaan lattialle. Tästäkin teosta syytettiin Kaarlea. Haudattujen luetteloo tämä vastasyntynyt on merkitty hätäkasteen saaneksi lapseksi, joka eli vain puoli tuntia. Tämä oletettu, mutta todentamatta jäänyt "onnettomuus" tapahtui maaliskuussa 1859.

Järeän kokoiseksi ulkomuodoltaan mainittu Granroth vakuutti viattomuuttaan. Hänen kerrottiin olleen ahkeran virsien veisaajan ja "herännäisen". Viimeksi mainitun asian aikalaiset arvelivat olleen pelkkää teeskentelyä. Tutkimusten edetessä todettiin Kaarlen tappaneen ensimmäisen vaimonsa syntymättömän lapsen sekä vielä erään miehen, joten kaiken kaikkiaan hänen kontollaan oli kahdeksan murhaa.

Kokonaisuutena teot olivat niin kammottavia, että oikeus määräsi Kaarle Granrothin menettämään päänsä ja oikean kätensä. Käytännössä tämä tarkoitti karkoitusta Siperiaan. Eräälle tuttavalleen Granroth oli katumuksen hetkellä todennut Siperian olevan itselleen vähäisen rangaistuksen. Asiaa esitelleet sanomalehdet totesivat, että kuuluisa Juhani Adaminpoika (teki 10 murhaa) murhasi raakuudesta tai mielisairaudesta, kun taas Granrothin ainoa syy oli tavaranhimo ja rakkaus veljen vaimoon. Veljen lapset omistivat puolet siitä talosta, jossa Kaarle asui.


Kaarle l. Carl Granroth kuului sukuun, jonka yhtenä kantaisänä voidaan pitää Oulun kappalaiseksi 1710 tullut Bengt Granrothia. Hänen puolisonsa oli Uudenkaarlepyyn kirkkoherran, Johan Forsmanin tytär Margareta. Tosin sukua voidaan jäljittää vieläkin kauemmas historian hämäriin, kuten Granroth-Junes -sukuseuran sivuilta voi lukea.