Onnettomuus Kemiön saaristossa

Heinäkuinen lauantaipäivä Kemiön Kiilan ja Lapdahlin välisellä merenlahdella päättyi murheellisesti. Kolpörtööri (matkasaarnaaja) Santeri Eklund ja neiti Emilia Broman Salosta olivat lähteneet vesille rouva Hautamäen sekä tämän 10 -vuotiaan tyttären kanssa. Heidän ja ylioppilas Wikströmin tarkoitus oli poistua Salosta lähteneestä laivasta Kiilan laiturille Angelniemellä, jossa Eklundien kesäasunto oli. Syystä tai toisesta Eklund seurueineen ei huomannut jäädä kyydistä oikealla laiturilla, vaan matkasivat aina Lappdaliin saakka. Siellä he hyppäsivät torppari Karlssonin purjeveneeseen, sillä tämä oli ystävällisesti luvannut viedä matkalaiset takaisin Kiilan sillan luona olevaan pysähdyspaikkaan.

Matkustajat tosin olisivat mieluummin ottaneet hevoskyydin, koska arvelivat merimatkoihin tottumattomina pelkäävänsä purjeveneen kyydissä. Torppari kielsi jyrkästi hevosten käytön ja pyysi seuruetta katsomaan venettään. Vaikka tarjottu kulkupeli tuntui hyvältä, keskulteltiin matkaan lähtemisestä pitkän aikaa. Lisäksi henkilöiden painoja ynnättiin, mutta tämä kaiken keskellä torppari Karlsson oli jo laittanut veneensä lähtökuntoon.

Meri on kyseisellä matkalla melko aukea ja tuuli tietysti tavattoman kova, joten ennen pitkää Karlssonin purjevene kaatui kesken eväiden syönnin. Kaikki kuusi matkustajaa joutui veden varaan. Torppari Karlsson itse sekä ylioppilas Wikström pääsivät kipuamaan suurin ponnistuksin kumoon menneen veneen pohjan päälle ja edelleen rantaan. Herra Eklund, neiti Broman ja Vaasasta kotoisin ollut rouva Hautamäki tyttärineen hukkuivat aaltoihin.

Henkiin jääneet kertoivat, että juuri ennen hukkumistaan Eklund oli voimiensa uupuessa lohduttanut itseään ja muita sillä, että Jumalan armo on yhtä suuri, antoi hänelle henkensä maalla tai merellä. Eklundin hengellisyyden ymmärtää, sillä hän oli Evankeliumiyhdistyksen puuhamiehiä ja saavuttanut tässä toimessaan suosiota läpi Suomen. Hän oli kuollessaan vain 32 vuoden ikäinen ja jätti jälkeensä lesken sekä viisi pientä lasta.

Neiti Sofia Emilia Broman oli syntynyt Marttilan Huovariston Broman rusthollissa 1865 ja oli näin 40 vuoden ikäinen hukkuessaan. Hänen vanhempansa olivat Antti Antinpoika (s. 1819) ja Helena Matintytär (s. 1825). Äiti Helena kuoli Sofia Emilian ollessa vain kolmivuotias. Näin Sofia jäi pariskunnan kuopukseksi. Perheen ensimmäinen lapsi oli syntynyt jo 1843, joten pienokaisia riitti perheessä yli 20 vuoden ajaksi. Isä Antti oli tullut Bromanien taloon kotivävyksi Hirvaksen Kylä-rusthollista, kun taas Helena oli Bromania 1820-luvun puolivälistä isännöineen Matti Aataminpojan tytär.

Torppari Karlssonia vastaan ei nostettu minkäänlaista syytettä, sillä hänen katsottiin toimineen hyvässä uskossa. Onnettomuus oli täysin ennalta arvaamaton ja venekin oli tarpeeksi iso kyseiselle henkilömäärälle.