Elokuisena sunnuntaipäivänä vuonna 1860 löydettiin Turussa vaununtekijä Helianderin talon puuvajasta kuivettunut ja osaksi matojen syömä lapsen ruumis. Asiasta raportoitiin saman tien poliiseille, jotka toimittavat pienen vainajan ruumiinavaukseen. Kun puuvajaa sitten miehissä tarkasteltiin enemmänkin, löydettiin sieltä vielä toinenkin vastasyntyneen ruumis.Nyt poliisipäällikkö antoi määräyksen etsintöjen jatkamisesta entistä tarkemmin ja seuraavana tiistaina tehtiin jo kolmas murheellinen löytö. Tämä ruumis oli pienessä korissa ja laatikossa käärittynä verisiin liinavaatteisiin sekä verhoihin. Näistä muutamissa oli kirjailtuna nimi J. E. Bergenwall.
Paitsi näitä kolmea pientä vastasyntyneen ruumista, löytyi puuvajasta myös rakkauskirjeitä. Ne oli osoitettu Henrika Vilhelmina Kalleniuksella, joka asui yhdessä ruokakauppias Johan Edvard Bergenwallin kanssa. Samassa laatikossa kirjeiden kanssa oli vanha, ruotsinkielinen kirjanen "Kristillisestä avioliitosta", jonka kanteen oli omistajaksi merkitty Maria Vilhelmiina Bergenwall.
Ruuminavaukset tehnyt lääkäri sanoi lasten syntyneen täysiaikaisina. Poliisit pidättivät Henrika Kalleniuksen, sillä hänen tiedettiin olleen raskaana hieman aikaisemmin, vaikkakaan hän ei ollut saatavissa olleiden tietojen mukaan synnyttänyt. Kauppias Bergenwall ja Henrik Kallenius asuivat yhdessä korttelissa numero yksi, lähellä Hämeentullia. He eivät olleet naimisissa.
Aivan kuin edellä mainituissa kolmessa sikiövainajassa ei olisi ollut tarpeeksi, joutuivat viranomaiset toteamaan vielä yhden kuolleen. Viikon kuluttua edellisistä tapahtumista eli seuraavana sunnuntaina löydettiin kuollut lapsi Bergenwallin kotoa. Kun viranomaiset olivat tutkimassa taloa, löysivät he kraatari Rotbergin vihjeen perusteella lukitun arkun mainitusta asunnosta. Avainta kysyttäessä sanoi Bergenwall laatikon kuuluvat Kalleniukselle. Kun tältä pyydettiin avainta, sanoi hän arkun kuuluvan eräälle "Fredrikalle". Tämä oli muka kuollut kaksi vuotta sitten sairaalassa ja arkun avain olisi jäänyt Fredrikan sisarelle. Sisar taas asui Savossa.
Poliisi ei jäänyt etsimään avainta sen kauempaa, vaan määräsi sepän avaamaan arkun tiirikalla. Tässä vaiheessa Kallenius hätääntyi vakuuttaen "ei suinkaan arkkuun panneensa lasta". Kannen alta löytyi kuitenkin em. kuollut lapsi. Kauppias Bergenwall kertoi, että arkussa olleet tavarat olivat Henrik Kalleniuksen lukuunottamatta muutamia nappeja. Oikeuden eteen jouduttuaan Henrika Kallenius kielsi kaikki häneen kohdistuneet syytteet.
Seuraava lehtitieto tästä hurjasta tapahtumasarjasta löytyy vuoden 1863 maaliskuulta. Tuolloin Hänen Keisarillinen Majesteettinsa antoi päätöksensä Henrika Kalleniuksen tapauksesta. Hovioikeus oli tuominnut Henrika kirkonrangaistukseen ja anteeksi anomaan sitä syntiä, että oli salannut neljä sikiötä. Henrika ei ollut tätä tehnyt, joten hänet määrättiin kahdeksaksi päiväksi vesikoppiin. Tämän rangaistuksen oli Majesteettikin vahvistanut. Majesteetin oikeuslaitos päätti, että jos Kallenius vielä vesirangaistuksen jälkeenkin kieltää tapahtuneen, tulee hänet lähettää Lappeenrannan kehruuhuoneeseen. Siellä hänelle piti antaa sopivia "manauksia" ja katumuksen jälkeen Kalleniuksen oli määrä käydä julkiripillä.
Luultavasti kehruuhuone auttoi syntien tunnustuksessa, sillä viisi vuotta myöhemmin Turussa asui itsellisvaimo Henrika Kallenius. Henrika joutui turvautumaan virkavaltaan, kun hänen asunnossaan kävi murtovarkaita. Näiden mukaan oli lähtenyt seinäkello, valkoinen peitto, tyyny ja kriminnahka. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Kallenius joutui varkauden kohteeksi.
Vuonna 1859, kun hän asui yhdessä Bergenwallin kanssa, kävi heidän asunnossaan Eteläisen korttelin numerossa 183 varas, jonka mukaan kulkeutui muhkea saalis. Poliisin annettujen tietojen mukaan tältä yhdessä elävältä pariskunnalta vietiin noin 60 hopearuplan arvoinen kullattu plakkarikello vitjoilla ja avaimella, hopeainen plakkarikello hopeataululla sekä pronssivitjoilla ja avaimella, kolmetoista kultasormusta, kultavitjat, hopeinen soppakauha, tusina hopeisia ruokalusikoita, 38 teelusikkaa, yksi hopeinen lapsenlusikka, kaksi hopeapikaria, yksi kuparikattila, kaksi kuparikastrullia kansineen, yksi kuparivati kansineen, kolme mustaa silkkiliinaa, yksi musta silkkinuttu, kaksi silkkihuivia, viisi silkkistä nenäliinaa, kolme silkkistä kaulaliinaa, kolme naisten leninkiä, yhdeksän paria lakanoita, 30 ruokaliinaa, kahdeksan paitaa, tusinoittain käsiliinoja ja tyynynpäällisiä sekä muuta sekalaisemaa tavaraa. Onneksi varas ja suurin osa omaisuudesta saatiin takaisin.
Henrika Vilhelmina oli syntynyt nahkuri Henrik Kaleniuksen ja Maria Tullströmin perheen kolmantena lapsena Hämeenlinnan kaupungissa 1826. Johan Edvard Bergenwallin vanhemmat olivat Ahlaisten Vähäkylässä asuneet lasimestari Johan B. ja vaimonsa Maria. Isä Johanin suku käytti myös nimeä Tocklin.Kauppias Bergenwall kuoli helmikuussa 1876 vain 40 vuoden iässä. Häntä jäivät lähinnä kaipaamaan kaksi siskoa. Omituista kylläkin, sillä Johan Edvard oli mennyt vuonna 1862 naimisiin Maria Ottiliana Fleischerin kanssa. Tästä liitosta oli myös lapsia; poika Konrad Olivier, tytär Hilma Zoraida sekä tytär Selma, joka oli kuollut heti synnyttyään.
Konrad Olivierin oli ammatiltaan maanmittari ja hänen puolisokseen tuli vuonna 1896 Hedvig Maria Sjögren.
Kuva teoksesta "Observations on obstetric auscultation, with an analysis of the evidences of pregnancy, and an inquiry into the proofs of the life and death of the ftus in utero (1843)"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti