Kapteeni Vetrio

Helsingin Kaivohuone viihdytti ja viihdyttää tietysti edelleen asiakkaitaan sen kotimaisilla että ulkomaisilla esiintyjillä. Vuoden 1893 alkusyksystä yleisöä viihdytti ja varmasti myös järkytti amerikkalainen "kapteeni Vetrio" - myrkynsyöjä.

Esityksensä aluksi Vetrio ripotteli sahajauhoja lautaselleen, kaatoi niiden päälle lamppuöljyä, maisteli seosta hieman, sytytti sitten koko hoidon tuleen ja söi näin syntyneen lämpimän puuron.

Seuraavaksi mies hörppäsi hieman vettä, otti kovan kivihiilenkimpaleen puraisten sitä hampaat narskuen ja syöden irti saamansa palasen saman tien. Samaa tietä kulkeutuivat porsliinit, kukkaruukut ja rautapellit. Salaatin puolta saivat hoidella kalossit, nahanpalat ja saippua. Juhla-ateriaan kuului tietysti myös viiniä kapteenin tapaan; Vetrio sekoitti vesilasiin rikkiä ja hiilihydraattia saaden aikaan punaisen myrkkyjuoman, jonka hän esityksensä lopuksi kulautti kurkustaan alas.

Kapteeni Vetrion taiteilijanimeä käyttänyt myrkynsyöjämme huomasi omituiset kykynsä sattumalta. Hän asui joskus 1880-1890-lukujen vaihteessa ranskalaisessa pensionaatissa, missä erästä myrkkyä oli joutunut ruoan joukkoon. Aterialla olleista Vetrio oli ainoa, joka ei sairastunut tapahtuneen johdosta. Älykkäänä hän huomasi tilaisuutensa tulleen ja alkoi kiertää maailmalla rautavatsaisena miehenä, joka pystyi syömään mitä vain. Useat viranomaiset ja tohtorit, jotka olivat tutkineet kapteeni Vetrion esityksiä, väittivät niiden olevan täysin aitoja.

Hieman sen jälkeen, kun Vetrio oli käynyt Kaivohuoneella, uutisoitiin Suomessa hänen kuolleen eräässä berliiniläisessä sairaalassa. Menehtymiseen olisi ollut syynä hänen esityksissään syömät 100-150 tulitikkua per päivä. Nämä olisivat aiheuttaneet lopulta rikkimyrkytyksen, joka olisi ollut kohtalokas kapteeni Vetriolle.


Ilmeisesti tämä tieto oli koko lailla perätön, sillä vielä 1900-luvun alussa samanniminen esiintyjä kiersi pitkin maailmaa mielipuolisia kykyjään hyödyntäen. Lokakuussa 1900 hän oli jälleen Berliinissä, missä hänen yleisönään oli mm. poliisiupseereita ja lääkäreitä. Heidän edessään hän istuutui pöydän ääreen, johon oli katettu useita lautaisia. Yhdellä niistä oli vihreää jauhetta, "keisarinvihreää", toisella sinertävää eli "ultramarinaa" ja kolmannella keltaista jauhetta, joka oli tehty tulikivestä ja booraksista. Viimeksi mainittua ainetta käytettään mm. hyönteisten torjuntaan ja homeenestoon.

Lautasten takana oli pulloja, joissa oli strykniiniä, atropiiniä, arsenikkia ja fosforia. Kapteeni piti ensin pienen esitelmän siitä, miten oli myrkkyihin tottunut. Tämän jälkeen hän tyhjensi lautasensa yksin toisensa jälkeen ja ryyppäsi kyytipojaksi pullojen sisällön. Paikalla ollut tohtori tutki kaikki aineet ja totesi niiden olleen aitoja.