Vuonna 1895 perustettiin Oripään Telefooni Osakeyhtiö, jonka nimi vaihtui 1928 Loimaan Seudun Puhelin Oy:ksi. Vuonna 1990 Auran Puhelin Oy fuusioitiin yhtiöön ja jo tätä ennen 1960-luvulla oli Punkalaitumen Puhelin Oy:n kanssa tehty samanlainen sopimus. Kuten moni lukija tietänee, on Loimaan Seudun Puhelin lakannut olemasta sen tultua osaksi TeliaSonera-konsernia.
Näistä kaikista oltiin tyystin tietämättömiä vuoden 1900 varsinaisen yhtiökokouksen alkaessa Loimaan Seurahuoneella maaliskuisena lauantaipäivänä. Maanviljelijä Lindholmin toimiessa puheenjohtajana ja maanviljelijä Sarellin sihteerinä käsiteltiin vuosikertomus ja tilintarkastajien kertomus. Näiden pohjalta johtokunta sai vastuuvapauden. Samassa yhteydessä johtokunnan puheenjohtajana yhtiön perustamisesta saakka toiminut taloustirehtööri Björni pyysi eroa tehtävästään. Hän kertoi, ettei jatkossa voisi keskittyä Telefooniyhtiön asioihin niiden vaatimalla vakavuudella ja näin hänelle myönnettiin ero luottamustoimestaan kiitosten kera.
Uuteen johtokuntaan tulivat valituiksi herrat Nordfors ja Alaheikkilä Loimaalta, Mäkitalo Oripäästä, Kallo Alastarolta ja Lindholm Pöytyältä. Tilintarkastajina tulisivat olemaan maanviljelijät Kolkkala ja Kuitu Loimaalta.
Vuosikokous päätti myös eräistä muutoksista hinnoittelussa. Yhtiön osakkaat saivat puhelinkoneen 30 markalla vuodessa entisen 35 sijaan, kun taas ilman osaketta soittavat joutuivat maksamaan edelleen 45 markkaa vuodelta. Jälkipolville antaa erityistä ajattelemisen aihetta kokouksen päätös siitä, että niiden, jotka itse tilaavat tahti antavat muiden tilata päihdyttäviä juomia nautintoaineeksi, tulee suorittaa yhtiölle kaksinkertainen vuosimaksu. Jos taas sentraalinhoitaja itse tilaa tai antaa toisten tilata sentraalin kautta väkijuomia, tulee heidän suorittaa 45 markan vuosimaksu.
Tällä hinnoittelupolitiikalla yhtiö toivoi ehkäisevänsä sitä pahennusta, mitä alkoholin tilaaminen puhelimella sai aikaan. Tuohon saakka oli viinaa tilaava asiakas joutunut maksamaan ylimääräiset kaksi markkaa per tilaus, mutta tämä oli johtanut huijauksiin. Oli tullut tavaksi tilata juomat vaikkapa kankaiden nimellä. Tästä oli tietysti sovittu etukäteen Turun kauppiaiden kanssa.
Toinen vakava ongelma tuli yhtiön pylväisiin kiinnitetyistä, yksityisistä puhelinlangoista. Ne haittasivat omien johtojen kunnossapitoa. Jatkossa yksityisten olisi tietyn ajan kuluessa siirrettävä piuhansa erillisille poikkipuille tolpassa.
Muiden asioiden joukossa oli mm. sentraalin perustaminen Ypäjälle ja siitä johdon vetäminen Vesikosken keskusasemalle. Tämä edellyttäisi sitä, että tilaajia tulisi tarpeeksi. Johtokunnan sai tehtäväkseen päättää, pitäisikö Kojonkulmalle menevä linja siirtää Alastarolta Hirvikoskelle. Uuden linjan vetäminen Oripäästä Turkuun jäisi varojen puutteessa tekemättä. Lainaa ei yhtiö halunnut ottaa.
Kehnon sään takia kokouksessa oli paikalla vain toistakymmentä henkeä.
Kuva teoksesta "Telephone lines and their properties" - WJ Hopkins, 1901
analytics
Katso tästä kurssitarjontaani
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogitekstisuositus
-
Aviottomien lasten isien jäljittäminen tarjoaa kiinnostavia sukututkimuksellisia haasteita. Historialliset lähteet, kuten tuomiokirjat, kirk...
-
Karjalohjan haudattujen luettelosta [1] lokakuun 15. päivältä vuodelta 1702 löytyy merkintä Puujärven kylässä asuneen Kaisa Kasperintyttäre...
-
Sukututkimuksessa tärkeysjärjestys perustuu yleensä tavoitteisiin ja käytettävissä oleviin lähteisiin. Alla oma suositukseni tärkeysjärjesty...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti