Taloustirehtööri Malmgren

Karjalohjan Pellonkylän Alhaisten rusthollissa lokakuussa 1837 syntynyt Henrik Johan Malmgren oli yksi Länsi-Uusimaan merkittävimmistä yhteiskuntavaikuttajista. Kun hän menehtyi Vihdin Kirvelässä maaliskuussa 1903, julkaisi Uusimaa -lehti hänestä seuraavan muistokirjoituksen.

"Henrik Johan Malmgren Vihdin pitäjän Kirvelästä ummisti toissapäivänä silmänsä viimeiseen lepoon. Harva mies on ollut niin tuttu maakunnassamme yleistoimiensa kautta kuin vainaja. Koko elämänsä on kuva sitkeästä, eteenpäin pyrkivästä ihmisestä, joka vastuksista huolimatta viepi tahtonsa perille, voittaa etuja itselleen ja muille. Hän oli syntynut talonpoikaiskodissa, eikä ollut lapsuudessaan mitään erityistä opetusta nauttinut.

Mutta nuoruuden voimat vaativat häntä maailmalle laajentamaan näköalojansa ja hankkimaan toimeentuloansa. Se ei ollutkaan seikkailun halua kotoisella kukkarolla, kuten usein nykyajan nuorilla, vaan voittojen hankkimista omalla työllä. Ensimmäinen hänen mainittavimpia yrityksiään oli lyöttäytyä maanmittarien kanssa Venäjälle maanmittariapulaiseksi, jona hän 1860-luvulla useita vuosia toimi menestyksellä. Monia sekä naurettavia että vakavia muistoja oli hänellä, sitten myöhemmällä iällään kerrottavana tältä ajalta.

Palattuaan kotimaahan hankki hän itselleen maatilan Nummen pitäjästä (vaimon kotitalo l. Oittilan Paakkala). Täällä hän osoitti heti, että vieraan maan kokemukset olivat terästäneet vain hänen mieltänsä puskemaan kotimaan maakamaraan ja sitä hedelmälliseksi saattamaan. Samalla sai hän luottamusta osakseen ympäristöltä ja oli kymmenkunta vuotta Nummen kuntakokouksen puheenjohtajana. 1870-luvulla tarttui hän itse mielestäänkin uhkarohkeaan yritykseen ostamalla Kirvelän suuren säteritilan ynnä muita tiloja. Yritys perustui pieneen säästöön, ihmisten luottoon ja siihen lujaan ajatukseen, että jos elämän ikää annetaan ja työtä lujasti tekee, niin joskus voi ruveta työnsä hedelmiänsä nauttimaan. Kolmenkymmenen vuoden työ onkin saanut suurta aikaan sekä maanviljelyksen laajentamiseen katsoen tiluksilla että muuten kotinsa taloudelliseen varallisuuteen.

Tämänlaista edistysmiestä tarvitsevat yleiset luottamustyöt, eikä vainajaa säästetty niiltä. Miltei viimeiseen asti hän oli yhäti rattailla, ajaen yksin vallattomilla varsoillansa kokouksiin. Kaikki osoitti, että vanhassa ja jo työssä sekä taudissa riutuneessa ruumiissa voi olla nuorekas sydän. Muutamia niistä monista luottamustoimista olemme tässä tilaisuudessa mainitsemaan. Vihdin kuntakokouksen puheenjohtajana hän istui yhdeksän vuotta, säästöpankin jäsenenä ja puheenjohtajana parikymmentä vuotta, valtiopäivillä 1894, kerran maallikkojäsenenä Raaseporin itäisestä rovastikunnasta kirkolliskokouksessa. Erityisesti oli vainajan lemmikkeinä kaksi henkistä yritystä, raittiusasia ja kansanopistoasia.

Juoppouden turmeluksen hän tuli suvussaankin huomaamaan. Muistamme hänen kertomuksensa, kuinka hän, huomaten itsekin olevansa vaarassa, eikä vain itse vaan hänen poikansakin, joutua samoille jäljille kuin moni hänen esi-isistään oli joutunut, teki kerran poikansa kanssa yhteisen raittiussopimuksen, jota he sitten yhdessä ovat pitäneet ja jonka eteen muidenkin hyväksi taistelleet. Hän olikin Vihdin raittiusseuran perustaja ja sen puheenjohtajana monet vuodet. Toinen oli kansanopisto, jonka perustajia ja vaalijoita hän alusta asti oli. Monikin sanoi hänelle, kun hän ajoi hevosella johonkin kansanopiston kokoukseen; mitä kouluista on, ethän itsekään ole niitä tarvinnut, mutta hoputti vain virkkuansa ja oli miltei aina ensimmäisenä kokouksessa.

Hän se kyllin tiesi, kuinka liian rautaista tahtoa tarvitaan, jos mieli yksin pyrkiä päämääräänsä ja kuinka yhteisvoimilla saadaan heikommatkin luonteet johdatetuiksi eteenpäin. Siitä syystä hän iloitsi voivansa kasvavalle nuorisolle kansanopiston kautta tarjota lukuisia tiedon tilaisuuksia ja samalla pelastaa sitä monesta vaikeudesta, johon yksinäinen maailman puskija niin usein joutuu. Elämänsä suurimpana aarteenaan vainaja piti jumalanpelkoa, jota hänen vaiherikas kohtalonsa oli omiaan syventämään. Taloustirehtööri H. J. Malmgren on jättänyt itsestään maakuntaansa ikuisen muiston, jota mekin siunaamme."


Henrik Johan Malmgren isä oli poikansa täyskaima ja syntynyt Karjalohjan Puujärvellä 1814. Hän kävi koulua Turussa ja osasi mm. latinaa. Vuodesta 1835 lähtien hän oli Pellonkylän Alhaisten rusthollarina. Puoliso Maria Hedvig Skogberg oli kotoisin Lohjan Jalassaaren Iivarin talosta. Hieman kummallisesti sekä Henrik Johan että Maria Hedvigin äiti oli nimeltään Christina Stigell. He molemmat olivat kotoisin Nummen Oittilan kylästä, mutta eivät olleet ainakaan kovin läheistä sukua keskenään. Itseasiassa olisin kiinnostunut selvennyksistä Oittilan kylän isäntien ja emäntien suhteen. Yritän saada niistä tolkkua muuta vuosi sitten, mutta tietoihin taisi jäädä kosolti erheitä. Sukutauluston kuvassa näkyvistä tiedoista kiitokset erityisesti T. Haatiolle.