Sammatin Lohilammen kylän Vanhatalon rusthollissa vuonna 1812 syntyneen Maria Henrika Bergmanin pitkä elämä oli vaiherikas. Hänen isänsä Johan B. oli tullut talon isännäksi naituaan edellisen isännän tyttären, Christina Gabrielsdotterin. Christinan suku käytti sukunimeä Enqvist. Hänen isoisänsä sisarpuoli Greta oli Elias Lönnrotin isoisänsä, pitäjänräätäli Matti Lönnrotin äiti. Muiden sukulaistensa kautta Maria Henrika oli lukematon määrä yhteyksiä seudun suurimpiin talollisiin ja rusthollareihin.Hänen veljensä Johannes jatkoi isänsä jälkeen Vanhatalon rusthollarina puolisonaan Engla Lovisa Forsman Karjalohjan Makkarjoen Vähätalosta. Sisko Amalia Christina mies oli Evert Ekqvist, Karjalohjan Härjänvatsan Vikkaraisen isäntä. Johanin ja Amalian jälkeläisten joukosta voidaan voidaan poimia varatuomari Juho Tammilinna (1908-1944). Hänen isänsä Johannes Lohilampi oli Johan Bergmanin poika, kun taas äiti Wilhelmina Tammilinnan isoäiti oli Amalia Christina Bergman. Käytännössä siis serkku oli mennyt naimisiin pikkuserkkunsa kanssa.
Palataksemme Maria Henrikaan; hän muutti Sammatista Kiskon Viiarin Sepän talon mentyään naimisiin Henrik Henriksson Vimanin kanssa heinäkuussa 1832. Ikävä kyllä Henrik menehtyi jo seuraavan vuoden kesäkuussa "rintatautiin". Yhteisiä lapsia heille ehti syntyä vain yksi, tytär Henrika. Lapsi tuli maailman isänsä kuoleman jälkeen ja maaliskuussa 1834 tyttönen itsekin kuoli.
Maria Henrika pelastajaksi tuli muun suvun lisäksi Henrik Viman pikkuveli Johan. Häitä vietettiin 1834 ja vuoteen 1849 mennessä oli perheeseen syntynyt seitsemän lasta. Luonnollisesti Johanin oli samalla tullut Sepän verotalon uusi rusthollari. Kaikki päättyi kuitenkin Johan Vimanin kuoltua halvauskohtaukseen heinäkuussa 1852. Maria Henrika jäi suuren lapsikatraansa kanssa yksi, mutta tietysti osa lapsista oli jo kyllin vanhoja auttamaan talon pidossa.
Vuoden 1856 kesällä Maria Henrika meni kolmannen kerran vihille. Uusi puoliso oli Suomusjärven Kettulan kylän torpparin, Henrik Wilkin ja vaimonsa Hedvig Abramsdotterin poika Johan Nils. Hän oli mennyt Turun triviaalikouluun 1836, päässyt ylioppilaaksi 1848 ja saanut pappisvihkimyksen Turun hiippakunnassa 1851. Saman tien hänet oli määrätty Kiskon kirkkoherran apulaiseksi ja 1854 hänestä oli tullut pitäjänpedagogi. Neljä vuotta myöhemmin hän Henriksson sai Kiskon kappalaisen viran. Hänellä ja Maria Henrikalla oli kaksi lasta, joista jälkimmäinen menehtyi hyvin pienenä. Kappalainen
Johan Nils Henriksson kuoli itse 1866. Seuraavana vuonna tuomiokapituli myönsi Maria Henrikalle ja pariskunnan yhteiselle Ida Maria tyttärelle yhden ylimääräisen armovuoden. Näin heidän taloudellinen tilanteensa ei käynyt toivottomaksi.Loppuelämänsä Maria Henrika asui Kiskon Viiarilla ja hän kuoli vasta huhtikuussa 1906, lähes 50 vuotta kolmannen miehensä jälkeen. surijoiden joukossa oli jälkeläisiä aina kolmanteen polveen saakka. Muutamia kuukausia kuoleman jälkeen perilliset päättivät myydä Sepän metsistä yhteensä 15880 kappaletta tukkipuita. Itse Seppä jäi suvulle, vaikka siitä vuoteen 1931 mennessä oli erotettu yhdeksän tilaa, yhteisalaltaan 41 hehtaarina. Silti jäljelle jäi vielä yli 370 hehtaaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti