Vuonna 1903, kesäkuun 17. päivänä, päivällisen jälkeen, katosi Auran kirkon lähellä sijainneen Peltolan torpan yhdeksästä lapsesta kolme omille teilleen vanhempien sitä huomaamatta. Jälkikasvulla oli usein tapana leikkiä itsekseen mökin ympäristössä, joten kukaan ei osannut kaivata lapsia pitkään aikaan.Torpan pihassa oli sattumalta eräs ohikulkija, joka syötti siellä hevostaan. Appeen päälle tämä mies arveli hevosensa tarvitsevan vettä ja meni noutamaan sitä vieressä hitaasti virtaavasta Aurajoesta. Virran partaalle tultuaan mies huomasi noin parivuotiaan lapsen istuvan rannalla, jalat vedessä. Lapsi tuntui toistelevan itsekseen "tulkaa jo pois, tulkaa jo pois".
Miehestä tämä kuulosti hieman oudolta ja samalla hän huomasi kahden lapsen vaatteet rantanurmella. Aavistaen jotain pahaa tapahtuneen, tiedusteli mies nyt parivuotiaalta asiasta. Tämä kertoi siskonsa menneen ensin jokeen, jonka jälkeen velikin oli kahlannut sinne, ehkä siskoa pelastamaan. Joutuisasti mies otti seipään, jolla rupesi kokeilemaan joen pohjaa. Kuitenkin Aurajoki oli kyseisellä kohtaa melko syvä ja jyrkkärantainen, joten mies ei puolen tunnin työnkään jälkeen löytänyt mitään.
Hän lähti hakemaan apuvoimia, joita saatiinkin heti paikalle, mutta vasta kello kuuden maissa illansuussa löydettiin onnettomasti hukkuneet sisarukset. Heidän hyväkseen ei luonnollisesti ollut mitään tehtävissä.
Kyseinen torppa sijaitsi Karviaisiin vievän tien varrella ja sitä isännöi Seppälän talon pojan, Kalle Fredrikin vävy, Frans Abrahaminpoika Kerisaari. Tämä oli syntynyt Alastarolla ja mennyt naimisiin Emilia Kallentyttären kanssa 1884. Perhe asui ensin Alastarolla, mutta palasi sitten perheineen vaimon kotikonnuille nykyisen Kirkkotien varrelle. Frans Abrahaminpoika kuoli 1910 ja leski Emilia meni uusiin naimisiin 1917 J.K. Niemelän kanssa muuttaen samalla Oripäähän.
Aurajoki oli arvaamaton savisten rantamaidensa takia. Heinäkuisena sunnuntaina vuonna 1862 kulki Auranmaan läpi voimakas tuuli- ja sadealue. Sekä Aurajoessa, että pienemmissä puroissa vesi nousi hyvin nopeasti tulvaksi saakka. Tulvan mukana lähti hyvä joukko heiniä Ihavan niityiltä sekä naapurikylästä eräs viiden vuoden ikäinen hevonen. Eläin oli yrittänyt uida joen ylitse, mutta voimakas virtaus tempaisi sen mukaansa ja hevonen ajelehti aina Leppäkosken myllylle saakka kohtalokkain seurauksin. Päivä jäi hyvin ihmisten muistiin, sillä vanhempikaan sukupolvi ei ollut kokenut moista rajuilmaa elinaikanaan.
Kiitos A. Vilenille henkilötiedoista ja torpan paikannuksesta!
Kuvassa Aurajokea Auran kirkolta ylävirtaan päin perjantaina 21.5.2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti