Kapellimestari Hausen Turusta

Anton Rudolf Hausen syntyi elokuussa 1824 ja hänet kastettiin Viipurin saksalaisessa seurakunnassa. Isä Carl Möllhausen oli laulajana teatterissa ja hänen puolisonsa, Antonin äiti, oli Adelgunda Charlotta Heintz. Samaan aikaan Viipurissa vaikutti eräs toinenkin muusikko, Theodor Görcke, jonka vaimo oli Frederica Heintz. Ehkäpä nämä kaksi naista olivat sisaruksia. Joka tapauksesa Möllhausenin suku oli kotoisin "Itämeren rannikolta".

Koulu- ja musiikkiopintojen jälkeen nuori Anton Rudolf muutti Turkuun, missä hänen isäpuolensa, Wilhelm Friedrich Siber, oli kapellimestarina. Adelgunda Charlotta Heintz oli laillisesti eronnut laulaja Möllhausenista ja mennyt syksyllä 1843 naimisiin Siberin kanssa.

Kapellimestari Siberin orkesteria pidettiin yleisesti hyvin hoidettuna ja vuonna 1855 poika Anton otti isäpuolensa tehtävät itselleen. Samalla hän jatkoi Siberin 1838 perustaman musiikkikoulun kehittämistä. Orkesterin soittajat olivat pääasiassa tämän koulun oppilaita. Anton, joka lyhensi sukunimensä Hauseniksi, pysyi johtajana aina vuoteen 1868. Tuolloin tehtiin muutamia järjestelyjä ja Antonista tuli orkesterin sellisti. Tässä toimessaan hän pysyi aina vuoteen 1895 pistäen lopulta sellon lepoon noin 40 vuotta kestäneen muusikkouran jälkeen.

Anton Rudolfin puoliso oli turkulainen laivurin tytär Amanda Kristiana Dahlström. Hausen menehtyi alkuvuodesta 1903 ja leski Amanda 1916. Heidät on haudattu Turun Uudelle hautausmaalle. Itse hautajaisista julkaisi Åbo Underrättelser seuraavan kuvauksen 29.3.1903;

"Stoftet af musikern Anton Rudolf Hausen vigdes i går till grafvens ro på stadens gamla begrafningsplats i närvaro af talrika anhöriga och vänner. Medan kistan bars till grafven, utförde medlemmar af Musikaliska sällskapets orkester Chopins sorgmarsch. Före akten, som förrättades af pastor A. Malin, uppstämde en mansqvartett under direktör O. Pahlmans ledning "Jag går mot döden, hvar jag går", samt efter densamma andra strofen till nämnda psalm.


Sedan grafven igenmyllats, smyckades kullen med vackra blomsterkransar af anhöriga. På Musikaliska sällskapets vägnar nedlade dess kassör, handlade W. Gädeke, en praktfull krans som en sista gård af tacksamhet för den åldrige musikveteranens långvariga tjänst inom Sällskapet. Medan på grafven ytterligare nedlades flera kransar från vänner och bekanta härstädes, sjöng qvartetten ännu en sång."


Varsin sopivat hautajaiset sai tämä pitkän päivätyön turkulaisessa musiikkielämässä tehnyt mies. Monissa muistokirjoituksissa hänen sanottiin olleen sydämellisen isähahmon, joka oli ystävällinen paitsi kotonaan, myös orkesterinsa parissa.