Neiti Blomqvist

Elisabeth Blomqvist syntyi helmikuussa 1827 Helsingin kaupungissa esikoisena kirjastonhoitaja Alexander B:n ja Christina Charlotta Hassingin perheeseen. Seuraavien vuosien aikana syntyivät nuoremmat sisarukset Alexandra Wilhelmina, Constance Gustava Maria, Maria Kristina Sofia, Daniel Fredrik Robert, Anton Gabriel, Edvard Theodor ja Anna Catarina. Samalla isä Alexander selvitti tiensä Helsingin yliopiston oppineisuuden historian professoriksi. Alexander Blomqvist oli syntynyt aviottomana lapsena Anna Katarina Nybergille ja hänen isänsä oli ruukinpatruuna Alexander Magnus Sederholm. Tämä taas oli kaikkien helsinkiläisten tunteman kauppaneuvos Johan Sederholmin poika.

Elisabethin veljistä Anton ja Edvard olivat kaksosia. Anton teki pitkän päivätyön tutkimalla suomalaisia metsiä ja niiden kasvuolosuhteita. Lopulta hänestä tuli Evon metsäopiston johtaja. Anton Blomqvistin kuoli Hausjärvellä 1904.

Veli Edvard opiskeli Helsingin yksityislyseossa tullen ylioppilaaksi 1852. Tämän jälkeen hän itse opetti em. lyseossa, mutta kuoli jo 1857 Ranskan Montpellier'ssa.

Siskoista Constance Gustava Marian nai yliopistonkamreeri, kollegiasessori Nils Kristian Westermarck. Maria Kristina Sofian sai puolisokseen Aleksanterin yliopiston konsistorin amanuenssi Claes Teodor Sederholm, jolla oli ollut aikanaan kirjakauppa pääkaupungissamme.


Alexander Blomqvist oli hyvin valistunut mies ja niinpä tytär Elisabeth sai kotonaan opetusta. Isän kuoleman jälkeen äiti Christina Charlotta avasi ns. korkeamman tyttökoulun, jossa Elisabeth harjoitteli opettajan ammattia varten. Vuodesta 1852 lähtien Elisabeth ja hänen sisarensa Aleksandra ottivat koulun omaan hallintaansa laajentaen sitä samalla. Tässä työssä Blomqvist osoitti erinomaista järjestelykykyä ja harrastusta mitä tulee naisten kouluttamiseen.

Elisabeth Blomqvist siirtyi 1865 johtamaan valtion ruotsinkielistä naiskoulua ja tässä tehtävässään hän oli lopulta yli 25 vuotta. Blomqvist teki lukuisia opintomatkoja ulkomaille ja kehitti laitosta jatkuvasti. Erityisesti tämä huomattiin matematiikan opetuksessa. Samoin hän yritti avata alempien säätyluokkien tytöille pääsyn naiskouluihin antaen tarkoitukseen varoja myös yksityisesti.

Vuosina 1863 - 64 Blomqvist perusti yksityisen kurssin opettajatarten kouluttamista varten. Tämä projekti kehittyi vähitellen erilliseksi jatko-opistoksi, jonka valtio otti hoitoonsa 1886.

Elisabeth Blomqvistin persoona ja innokkuus työssään teki suuren vaikutuksen hänen nuoriin oppilaisiinsa. Terveyden heikennyttyä 1895 hän joutui jättämään rakastamansa koulun johtajan viran, mutta siitä huolimatta hän seurasi koulumaailmaa kuolemaansa saakka kesällä 1901. Neiti Aleksandra, Elisabethin nuorempi sisko, oli kuollut jo syksyllä 1895. Koulumaailman lisäksi ikänsä naimattomana pysyneet sisarukset omistivat aikaansa myös diakonissatyölle.

Esimerkiksi joulukuussa 1892 Blomqvistin olivat jakamassa joululahjoja, joita Helsingin Kaupunkilähetys oli kerännyt köyhille ja sairaille.