Vankikarkurin matka

Joulukuun alussa 1898 pääsi Turun Kakolan vankilasta pakoon eräs Elis Tikkanen, joka oli tuomittu toiskertaisesti varkaudesta kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Tästä ajasta hän oli istunut noin puolet lähtiessään omille teilleen.

Parissa päivässä Tikkanen onnistui kulkemaan aina Liedon ja Tarvasjoen rajamailla olevaan Kättylään saakka. Siellä mies lymysi voudin talon luhdissa vaihtaen samalla vanginvaatteensa isännän sammaleenvihreään trikookankaiseen takkiin ja housuihin. Lisäksi hän otti kolme paitaa mukaansa. Vanginpuvun Tikkanen sulloi omaan reppuunsa.

Talon väki huomasi vähitellen, että luhdissa oli vieraita ja kolmen miehen voimin päätettiin lähteä asiaa tutkimaan. Kättylän isäntä astui ensimmäisenä ovesta saaden saman tien useita puukoniskuja rintaansa. Syntyneessä käsikähmässä Tikkanen pääsi muilta pakoon isännän jäädessä makaamaan kuolemankielissä.

Elis Tikkanen onnistui pakoilemaan lähes vuoden takaa-ajajia ja hänen väitettään matkallaan murhanneen erään miehen Messukylässä, lähellä Tamperetta sijainneessa saunassa. Ajan mittaan jäljittäminen tietenkin lopetettiin ja virkavallalla ei ollut mitään tietoa varkaan ja murhamiehen vaiheista. Lopulta eräs entinen Kakolan vanki, vapaalle jalalle päästyään, antoi Tikkasen ilmi ja kertoi poliiseille tämän lymypaikan.

Elis Tikkanen vangittiin saman tien, vaikka tämä kielsi kaiken sanoen olevansa Kalle Laineen. Kun mikään ei enää auttanut ja lopputulos näytti selvältä, joutui Tikkanen tunnustamaan sekä nimensä että karkaamisensa Kakolasta. Messukylässä tapahtuneen murhan hän kuitenkin kielsi kokonaan. Joka tapauksessa mies kuljetettiin takaisin Kakolaan. Luvassa oli luonnollisesti haaste karkumatkan tapahtumista.

Kuulusteluissa Tikkanen kertoi matkanneensa Messukylästä aina nykyisen itärajamme taakse. Hän oli ollut tukkimiehenä Käkisalmen, Pyhäjoen, Sakkolan ja Johanneksen pitäjissä. Johanneksesta mies jatkoi erään porukan kanssa Tornioon päin, mutta jäätyään työtä vaille, ajautui hän Haaparantaan sekä edelleen Jällivaaran kaivoksille. Kuuden viikon kaivosurakan jälkeen Tikkanen palasi Oulun kautta Viipuriin, missä poliisi sitten hänet pidätti.

Kättylän isäntä makasi pitkään sairaana, mutta toipui lopulta. Luultavasti Messukylän murhakin oli väärä hälytys, sillä jo vuonna 1907 oli Elis Tikkanen jälleen vapaalla jalalla laillisesti. Kaidalle polulle häntä ei kuritushuoneen avulla saatu, sillä kesäkuussa em. vuonna Tikkanen tavattiin Helsingin Sörnäisissä myymässä viinaksia laittomasti. Tämä oli jo toinen kerta, joten raastuvanoikeus antoi hänelle joulukuussa 1907 200 markan sakot ja 20 vuorokautta vankeutta. Lopuksi Tikkanen joutui maksamaan 30 markkaa anniskeluveroa kaupungin rahastoon, koska oli pitänyt salakapakkaa.

Kommentit

  1. Puukotettu Kättylän isäntä oli isoisäni isä, ja kuoli puukotuksen heikentämänä Piikkiössä keuhkokuumeeseen. En tiedä vuotta, mutta ei siis koskaan toipunut puukotuksesta keuhkojen osalta.

    -juha

    VastaaPoista
  2. No onpa ikävä kuulla. Surullinen tarina.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit