Palkollisen päästötodistus

Toukokuun 15. päivänä vuonna 1805 annettin yleinen palkka-asetus. Sen yhteydessä valtiovalta katsoi aiheelliseksi julkistaa asiakirjamallin, jota käytettäisiin palkollisen "päästötodistuksena". Otsikkona tällä paljastavalla arviolla oli "Omaisuuksista, Tawoista, Käytöksistä ja Taidoista". Arvosanoja annettiin yhdestä neljään, joista ykkönen tarkoitti "erinomaisesti eli hywin", kakkonen "awullisesti eli jotenkin", kolmonen "huonosti eli wähin" ja nelonen "ei harjoittanut eli tietämätön".

Mallilomake koostui lopulta seuraavista kohdista;

Terwe
Lukewa
Kirjallinen
Ripille käypä
Uskollinen ja luotettawa
Toimellinen
Nöyrä ja siwiä
Siisti
Juoninen ja itsewaltainen
Ahkera
Joutusewa
Silmänpalwelia
Itsensäästäwä
Laiskamainen
Uppiniskainen ja suupaltti
Muistutettawa
Kylänjuoksia
Saamatoin ja hidas
Wiekas ja petollinen
Raitis
Wäkewiä juomia rakastawa
Joutopäiwiä pitänyt
Kirwes-työtä tekewä
Puu työtä tekewä
Sahaus- työtä tekewä
Astioita tehdä
Nikkaroida
Sepän työtä osaawa
Hewoisia hoitaa
Pelto-työtä tekewä
Kylwää
Niittää
Riihtä lämmittää
Talon kaluja hoitawa
Opetusneuwoja ottawa
Kanssa-palkollisia wiettelewä


Rengit ja piiat tekivät vuosittaisen kontrahtinsa Mikkelinpäivänä, joka oli vuodesta 1774 lähtien syyskuun 29. päivänä, mikäli tämä sattui sunnuntaiksi. Jos taas ao. päivä oli arki, siirtyi tämä arkkienkeli Mikaelille alun perin omistettu päivä seuraavaksi sunnuntaiksi. Näihin sopimusten tekoon ja purkamiseen liittyy runsaasti kansanperinnettä, josta itseäni on aina huvittanut tarina eräästä piikatytöstä. Saadessaan viimeisenä työpäivänään palkkansa, oli piika heittänyt kolikon isäntäperheen koiralle todeten samalla "tos' o' sul, kyl' sä ni mont' kertaa pesit astiat mun puolest'".