Pöytyäläisestä maakauppiaasta

Pöytyällä kauppiaana ja värjärinä toimineen Joel Autiota ja hänen vaimonsa Amaliaa kohtasi järkyttävä onnettomuus kesäkuun 11. päivänä vuonna 1879. Noin kello viiden aikoihin iltapäivällä roihahti heidän Himaisten kylässä sijainneella maatilallaan tulipalo. Hetkessä tuhoutuivat sekä asuinhuoneet että kaikki ulkohuoneet. Lisäksi tuli nielaisi niissä säilytetyt tavarat.

Vahinko oli todella suuri, sillä kauppatavaraa paloi 7,500 edestä ja muuta irtaimistoa meni noin 5,000 markan verran. Huoneiden arvo oli 4,000 markkaa ja silkkaa käteistä rahaakin hävisi taivaan tuuliin parin sadan edestä.

Onneksi rakennukset sekä kauppavarasto oli vakuutettu Kristianiaseurassa yhteensä 11,000 markkaan asti. Sama palo levisi värjäri Erkki Raunion ja itsellismies Matti Peltomaan torppiin, jotka kumpainenkin tuhoutuivat täysin. Raunion mökin arvoksi laskettiin 200 ja Peltomaan asunnon 80 markkaa.

Kauppias Joel Autio ei lannistunut vastoinkäymisistä, sillä hän jatkoi myöhemmin kauppiasuraansa mm. Kaulanperän kylässä. Hänestä tuli myös pitäjäläisten arvostama luottamushenkilö, sillä hän toimi mm. kunnallislautakunnan puheenjohtajana 1880-luvulla. Vähitellen kaupanpito, joka oli lopulta siirtynyt Pöytyän kirkonkylään, alkoi mennä heikommin. Tämän takia herra Autio päätti myydä liiketoimintansa vapaaehtoisella huutokaupalla toukokuussa 1896.

Lehti-ilmoituksen mukaan myyntiin tulisivat päärakennus sisältäen seitsemän huonetta ja kaksi eteistä, kolmen huoneen tuparakennus, talli, navetta, lato, aitta, rekivaja, makasiini, kivikellari, sauna, sikolätti, halkohuone ja muutamia pienempiä rakennuksia. Tontti sinänsä oli vuokralla 30 vuoden sopimuksella. Sitä koristi kaunis puutarha ja kotitarpeisiin tehty pieni perunamaa. Huutokaupassa oli mahdollisuus ostaa myös huone- ja talouskaluja sekä kauppatavaroita, kuten vaakoja.

Itse asiassa tilanne oli kärjistynyt niin pahaksi, että marraskuussa 1899 jouduttiin Pöytyän Kaunelan huvilassa järjestetyssä oikeusistunnossa käsittelemään Aution konkurssivalvontaa. Aiemmin samana vuonna oli annettu asiasta kanne ja ns. vasaran alle joutui hänen koko omaisuutensa. Tämä ei ollut ainoa kerta, kun Autio joutui leivättömän pöydän ääreen. Vuonna 1888 Autio joutui syytetyksi eräästä sanomalehti Aurassa olleesta kirjoituksestaan. Maakauppias Vinnari, joka myös oli Pöytyältä, väitti kyseisen kirjoituksen loukanneen hänen kunniaansa. Oikeus asettui Aution kannalle siinä, että teksti oli vain kertomus maaseudun elämästä eikä näin ollen voinut loukata ketään yksittäistä henkilöä. Niinpä Joel Autio ja Auran vastaava toimittaja, Edvard Castren selvisivät episodista puhtain paperein.