Kiskon Kirkkojärven rannalla sijainnut Haapaniemen kartanolinna on miljöönä kiehtova paikka. Kyseisen kartanon rakentaminen lienee aloitettu jo 1450-luvulla ja valmiiksi rakennus tuli vuoden 1525 paikkeilla. Ensimmäinen nimeltä tunnettu omistaja oli Krister Frille vuodelta 1463. Seuraavat puoli vuosisataa hänen sukunsa hallitsi kartanoa, kunnes 1500-luvun alkupuoliskolla Klaus Henrikinpoika Horn sai sen itselleen avioliiton kautta. Hän piti Haapaniemeä päätilanaan aina 1540-luvulle saakka, jolloin Klaus muutti perheineen Maskun Kankaisiin.Seuraavalla vuosisadalla kolmikerroksinen kartanorakennus alkoi jo pahasti rapistua ja viimeistään 1750-luvulla se oli raunioina. Naapuripitäjä Pohjassa sijainnut Fiskarsin ruukki sai kartanon maineen omistukseensa 1737 ja 1883 omistus siirtyi Fiskarin Oy:lle. Ilmeisesti jo 1600-luvulla itse kivirakennus jäi asujaimitta ja viereinen puurakenteinen päärakennus sai toimia isäntäperheen kotina. Fiskarsin toimesta tämä säteriksi muodostetun tilan hoidosta vastasivat lampuodit, vaikka heitä rippikirjoissa välillä tituleerataankin lyhenteellä "Bde".
Raunioita tutkittiin ensimmäisen kerran 1910 Juhani Rinteen toimesta, mutta vasta 1950 -luvulla alkoi niiden kunnostus. Jäljellä on kellarikerros melko hyväkuntoisena sekä fragmentteja ensimmäisestä varsinaisesta asuinkerroksesta. Restauroinnin jäljiltä voi paikan päällä kävijä aistia aavistuksen siitä ilmapiiristä, mikä herraskartanossa vallitsi lähes puoli vuosituhatta sitten.Lähemmin kartanoalueesta kiinnostunutta kehoitan lukemaan Tapani Rostedtin & Mikroliitti Oy:n tekemän vihkosen. Kiskon kunnan kaavoittaessa uusia omakotitontteja, tuli ajankohtaiseksi selvittää aluetta kokonaisvaltaisemmin. Rostedtin raportista käy hyvin selville se puurakennusten määrä, mitä kivinen linna vaati ympärilleen käytännön syistä.
Haapaniemen herrat ja rouvat ovat jättäneet jälkensä myös kansanperinteeseen. Seuraava tarina on yksi väkevimmistä;
"Muun virkansa ohessa oli Horn -herralle uskottu hyvin tärkeä toimi. Hän, näet, oli määrätty nuoren alaikäisen kuningattaren holhojaksi. Vaan kun kuningattarelle tuli halu mennä miehelään, niin koetti Horn herra sitä estää. Siitä vihastui kuningatar häneen niin, että päästyänsä itse hallitsijaksi antoi hänen mestata. Mestaus toimitettiin Ruotsissa (toisten tarinoitten mukaan Viipurissa), josta hänen ruumiinsa tuotiin Kiskoon omaan hautaansa pantavaksi. Ruumiin vaunujen eteen oli valjastettu kuusi mustalla veralla verhottua hevosta, joiden sieramien eteen oli asetettu torvet, jotka hevosten hengittäessä antoivat surullisesti valittavan äänen.
Nyt myöhempinä aikoina, kun Haapaniemen hautakammio oli otettu kirkon omaisuudeksi ja Haapaniemen ruumiit sieltä pois kuletettu ja haudattu, niin sanottiin Horn-herran arkkukin niiden joukossa olleen. Arkku oli ollut hyvin leveä ja koristettu hopeisilla kiskoilla. Ne kiskottiin irti ja teetettiin Herra Ehtoollisastioiksi kirkkoon. Itse ukko Horn oli maannut arkussaan pää kainalossa."
Tarkkaa tietoa Haapaniemen haudan hävityksestä ei ole jäänyt, mutta Helsingfors Dagblad -lehti kertoi vuonna 1871 (nro 103, 19.4.1871) tämä tapahtuneen ennen vuotta 1818. Kyseisen lehden ilmestymisen aikaan tuolloiset säterikartanon omistajat olivat käyneet turhaa taistelua saadakseen takaisin tuon kivestä rakennetun hautakammion. Mitään sukulaisuussuhdetta ei Hornien ja näiden reilun sadan vuoden takaisten henkilöiden ollut. Kiskon kirkkomaalla sijaitsee edelleen kolme erillistä hautakappelia, joista yksi on siis Horn -suvulla 1600-luvulla käytössä ollut harmaakivestä rakennettu hauta. Muut kaksi kuuluvat Hongiston sekä Toijan Mellerin talon perheille sekä Viman -suvulle.
Valokuva tämän blogin tekijän, vuodelta 1981.
tämä komentti oli lähetetty "anonyyminä" väärään tekstiin, mutta tässä siis oikeassa yhteydessä;
VastaaPoistalaamanni ja ritari Klaus Henrikinpoika, Joensuun ja Kankaisten herra, kylläkin menehtyi jo vuoteen 1524 mennessä (hän oli varmuudella syntynyt viimeistään 1440-luvulla, joten jo 1520-luvulle saakka hengissä selviytyminen merkitsi että oli jo silloin iäkäs). Niinpä Klaus ei tietenkään itse enää 1530- ja 1540-luvuilla asunut siellä, eikä "pitänyt sitä päätilanaan" noin myöhään. Se, kuka siellä asui 1524 ja sen jälkeen (epäilemätä jopa 1540-luvulle saakka) oli laamanni Klausin leski, rouva Kirsti (jos luotetaan sukututkimuslöytöihini ja identifikaatiopäätelmiini, tuo Kirsti pihisi hengissä vielä 1549). Tämä nimenomainen Kirsti ei kuitenkaan ollut millään tapaa Frillein jälkeläinen. [Kiinnostavaa olisi, löytyykö 1530-40-luvuilta Kirsti-rouvaa liittyvistä yhteykjsistä Haapaniemeä kosjevista dokumenteista uutena puolisona mikään Jaakko, ja nuorimpana poikana Tyni eli Antonius]
Se, joka asettui Maskun Kankaisiin, oli rouva Kirstin poika, ritari Henrik Klaunpoika Horn. (aivan varmaa on, että Klaus-vainaja ei enää mihinkään muuttanut silloin.) Ihan uskottavaa että ehkä noin 1540-luvulla - silloinhan Henrik perusti perheen menemällä naimisiin Elina Arvintyttären kanssa.
Haapaniemi, mystistä kyllä, päätyi Henrikin sukuhaaralle, eikä hänen vanhemman velipuolensa Kristiernin sukuhaaralle, vaikka Henrik ei millään tapaa polveutunut Frilleistä. asiinä on jotain maanvaihtoja ja/tai komplisoidumpia perimyksiä kyseessä. Minä luulen että laamanni klausin ensimmäiseltä vaimolta oli kuollut lapsi tai lapsia, jotka leskimies Klaus sitten peri, ja näin sai osuutta Haapaniemeen, jonka osuuden nähtävästi antoi leskensijaksi viimeiselle vaimolleen.
Haapaniemen kartanossa näyttää Krister Frillen aikana asuneen pitkään leskenä tämän anoppi, rouva Kirsti Jaakontytär. On myöskin oletettavaa, että maat tulivat laamanni Kristerille tämän vaimon, rouva Elina Maununtyttären myötä.