Kun muut valmistelut saatiin tehtyä, sovittiin sulhasen kanssa hääpäivästä noin kahden viikon päähän. Hääpäiväksi soveltui torstai tai lauantai, joskus myös tiistai. Häitä ei koskaan pidetty maanantaina, keskiviikkona tai perjantaina. Jos näinä päivinä joutui vihille, niin pariskunnasta tuli niin ikävä pari, että ao. päiviä tuntui olevan viikossa kaksi.
Torstai oli ehdottomasti paras päivä, koska silloin häät saattoivat kestää kolme päivää, aina sunnuntaihin saakka. Halikosta tiedetään myös se, että palvelijat eivät muuttaneet talosta toisinaan näinä samoina epäonnen päivinä. Kun häät siis saatiin määrättyä, niin seuraavana maanantaina sulhanen ja morsiamen isä lähtivät käskemään vieraita. Seuraavana sunnuntaina sulhanen ilmoitti, kuinka paljon vieraita oli hänen sukunsa puolelta käsketty ja saatettiin näin laskea hääväen kokonaismäärä. Vieraita saattoi olla jo kolmisensataa.
Kaksi viikkoa ennen häitä otettiin taloon kokiksi joku "Ulla tai Leena". Tämä nainen leipoi ensin helposti säilyvät tarjottavat kuten kuivat korput. Viimeisellä viikolla ennen suurta päivää tuli sitten kiire. Sika, lammas tai varta vasten juotettu vasikka teurastettiin ja pantiin hääsahtia. Rengit lakaisivat talon ympärystän ja perhe tilasi ainakin isompiin häihin neljä passaria, palvelijaa. Tietysti piti hankkia kaase l. morsiamen pukija sekä sulhasen rengit ja piiat. Näitä saattoi olla suurissa juhlissa kahdeksankin.
Keskiviikkoiltana eli häiden aattona lämmitettiin erityinen morsiussauna. Sen valmisti aivan tietty henkilö, jolle morsian sitten antoi lahjoja. Morsiamet ystävättäret olivat etukäteen asettaneet sopiviin paikkoihin saunassa ohdakkeita ja nokkosia, mutta muutoin sauna koristeltiin lehvillä ja talvella oljilla.
Kun saunotus sitten alkoi, pitivät ystävät saunan ulkopuolella kovaa meteliä ja heittivät suuren kiven seinään. Saunottaja torui leikisti mölyäjiä ja käski samalla morsiamen istumaan kukitetulle tuolille, johon oli aseteltu em. ohdakkeita sekä nokkosia. Morsian tietysti pelästyi , mutta saunottaja rauhoitteli sanoen "tämä on esimakua naimisesta, kaikenlaista ääntä pitää kuuluman ja kaikenlaista pistosta pitää kärsimän". Saunomiseen asti morsiankin huhki ankarasti, mutta nyt oli hänen ja kaikkien muidenkin lupa levätä.
Hääpäivän aamuna morsian pukeutui kaasen avustuksella. Tämä tapahtui morsiuskamarissa, missä morsian ja kaase sitoivat kruunun tuttavien tuomista myrtinoksista. Jos morsian ei ollut enää koskematon, jätettiin kruunuun pieni aukkokohta. Tämän intiimin asian oli morsian velvollinen kaaselle paljastamaan.
Kruunun jälkeen puettiin morsiamelle niin hienot vaatteet kuin suinkin osattiin. Puku oli väriltään musta ja valkoista tylliä oleva fleija kiinnitettiin kruunuun. Vyötäisillä oli leveä valkea silkkinauha, josta oli vasemmalle puolelle valmistettu ruusuke päiden laahatessa maata. Rinnalla oli puseron paltteessa valkoista silkkiä vyötäisille saakka ja myös hihansuissa oli hieman silkkiä. Hameita oli useamman laatuisia, mutta kireäksi ommeltu pusero pantiin edestä napeilla kiinni.
Vieraat saapuivat myöhään iltapäivällä mukanaan lahjoja. Morsiuspari sai kahvipannuja, kahvikuppeja, lakanoita, pöytäliinoja ja kaikkia tarpeellisia taloustavaroita. Juhlaväkeen kuului tietysti pelimanni. Tämä saapui paikalle sulhasjoukon etunenässä, sulhasen ja puhemiehen kera. Sulhasen vanhemmat eivät tulleet häihin. Pihalle tultiin kovalla kyydillä ja morsiamen sekä sulhasen pelimannit ottivat soittamalla mittaa toisistaan. Se, joka ensiksi sai sulhasen hevosen suitsista kiinni, sai viinapullon ja rahaa. Sulho itse meni nopeasti ja hieman salaakin morsiamen kamariin, missä hän puki morsiustalossa valmistetut juhlavaatteet päällensä erikoisessa sermillä erotetussa huoneen osassa.
vihittäessä vihkipallit olivat ryijyn päällä ja niin liki toisiaan, ettei piru päässyt avioliittoa sotkemaan. Pari saapui paikalle ja näiden jäljessä morsiustytöt ja sulhaspojat. He muodostivat papin ympärille pienen piirin. Jos pariskunnalla oli ennestään aviottomana syntynyt poika, tämä asetettiin samalla ryijyn päälle, jotta hänestä tulisi tasa-arvoinen jatkossa syntyvien lasten kanssa. Niin kauan kuin vihkipari oli morsiamen kotitalossa, ei kukaan saanut kulkea heidän välistään. Tämä olisi tiennyt sitä, että väliin olisi tunkenut myös itse piru.
Kun vihkiminen saatiin päätökseen, oli ruoan ja viinin aika. Ruokalajeja oli mahdollisimman monta, joista erityinen oli morsiuspuuro, riisiryyneistä keitetty. Ruokalaji kannettiin sisään marssin soidessa. Puuroon oli kätketty sormus ja sen löytäjä menisi seuraavaksi naimisiin. Viimeistään yhdeksältä illalla lopetettiin ruokailu ja oli tanssin vuoro. Vastavihityt marssivat ensin kerran salin ympäri soiton soidessa pyhittäen tilan. Sitten vasta oli valssin vuoro. Muita tansseja tiedetään olleen polkan, masurkan, tiikerin, syrytystin, pohjalaisten,kiikkuri kaakkurin, tyskäpolkan, suutarin, purppurin, minuetin, katrillin, pikkuryssän, mustalaisten, kupparin ja piiritanssin. Kuokkavieraat huutelivat pihalta ja pyytelivät morsianta ulos.
Osa vieraista lähti soiton jälkeen kotiin, mutta osa jäi yöksi. Kukin otti yösijan mistä löysi, mutta morsiussängyn petasi tätä varten pyydetty naishenkilö. Tämä löysi seuraavana aamuna palkkiokseen vuoteesta rahaa tai jotain muuta pientä. Kaase auttoi morsianta illalla riisuuntumaan ja taas aamulla pukeutumaan, tällä kertaa nuoren muorin pukuun.
Sulhasen ja morsiamen piti peseytyä yhteisessä astiassa, ettei heille tulisi riitaa pirun kanssa. Iltapäivällä oli sitten aika lähteä sulhasen kotiin häitä jatkamaan ja päivä tämän jälkeen tuore pariskunta palasi takaisin. Morsian jäi kotiinsa vielä viikoksi. Sen aikana uuden emännän tavarat kuljetettiin uuteen kotiin. Vanhempien velvollisuus oli huolehtia, että kuormia tulisi mahdollisimman monta. Vihdoin kahden viikon päästä häistä morsian kävi kotonaan viimeisen kerran, tällä kertaa yksin, "hiiriänsä vallalle päästämään". Tällä reissulla hän ei koskaan ollut yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti