Vuonna 1894 Geografiska Förenings Tidskrift julkaisi Robert Ker Porterin matkakertomuksen "En resa genom Södra Finland i december 1807". Siinä säätyläisherra Porter kuvailee tunnelmiaan matkattuaan talvisena kuukautena läpi Uudenmaan pikku pitäjien. Hänen arvionsa suomalaisesta kansasta ei ole mairitteleva;
"Suomalaiset ovat pienikasvuisia, teräväpiirteisiä, eikä heillä ole jälkeäkään parrasta. Heillä on vaalea iho, vaaleat hiukset, jotka pitkinä ja kampaamattomina ympäröivät kasvoja molemmilta puolilta. Heidän pukunaan on lyhyt, ruskea villakauhtana, joka ulottuu polviin, leveät mustat housut ja saappaat.
Silloin tällöin näkee brodeerauksella koristetun takin, mikä onkin eleganssin huippu. Lakit ovat poikkeuksetta samaa kuosia. Lyhyesti sanoen; kun on nähnyt yhden suomalaisen, on nähnyt heidät kaikki, ja kuvaukseni heidän ulkonäöstään on niin heidän harjaamattoman muotonsa näköinen, kuin jos sen olisi tehnyt heidän oma räätälinsä."
Nykyajan ihmisen on vaikea arvioida em. kertomuksen todenmukaisuutta. Uudenmaan Pusulassa vuonna 1732 omisti talollinen Erkki Laurinpoika Näkkilän kylästä ainoastaan kolme röijyä ja yhden lampaannahkalakin. Saman vuosisadan lopulla Sierlan kylän Pakkalan lampuodilla, Juhani Laurinpojalla oli vaatteita seuraavasti;
yksi koirannahkainen talvilakki, yksi pari sudennahkaisia kintaita, yksi harmaa lyhyt takki, säämiskähousut, yhdet harmaat housut, yksi turkki, yksi harmaa päällystakki, yksi ruskea takki, yksi musta takki, yksi harmaa pitkä takki, yksi värjätty takki, kahdeksan palttinapaitaa ja kahdeksan sukkaa.
Tämä lampuoti on ollut harvinaisen varakas ja lienee elänyt Osmo Jussilan sanoin "sääkeristi".
Naisten osalta Pusulassa on tietoja 1700-luvun alusta erään Anna Heikintyttären kapioista. Hänellä nimittäin oli Erkki Juhaninpojan taloon tullessaan yksi musta kangasröijy, yksi karkea röijy, kaksi kankaista hametta, yksi polmetsihame ja yksi kartuuniesiliina. Vuosisadan lopulla tavallisen torpparin vaimon vaatekaapista löytyi jo huomattavasti enemmän tavaraa, kuten yksi musta satiinihame, satiinipuki, musta kamlottipuku, kattuunipuku, brokaadimyssy, musta brokaadimyssy, sininen myssy, musta silkkiliina, palttinainen alusvaate, yksi kulunut alusvaate, kaksi valkoista pellavakaulaliinaa, kaksi huonompaa pellavaesiliinaa, yksi huonompi esiliina ja neljä paitaa.
1800-luvun puolella taloihin ja torppiin ilmestyi miehille myös frakkijakkuja, verkapöksyjä, kartuuniliivejä ja punaisia kamlottiliivejä.
Kuva teoksesta
Costumes civils actuels de tous les peuples connus, accompagnés d'une notice historique sur leurs costumes, moeurs, religions, etc . (Paris : Pavard, 1787-1788) Grasset de Saint-Sauveur, Jacques (1757-1810), Author.
analytics
Katso tästä kurssitarjontaani
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogitekstisuositus
-
Aviottomien lasten isien jäljittäminen tarjoaa kiinnostavia sukututkimuksellisia haasteita. Historialliset lähteet, kuten tuomiokirjat, kirk...
-
Karjalohjan haudattujen luettelosta [1] lokakuun 15. päivältä vuodelta 1702 löytyy merkintä Puujärven kylässä asuneen Kaisa Kasperintyttäre...
-
Sukututkimuksessa tärkeysjärjestys perustuu yleensä tavoitteisiin ja käytettävissä oleviin lähteisiin. Alla oma suositukseni tärkeysjärjesty...
Hei,
VastaaPoistaja kiitos mielenkiintoisesta blogista.
Blogissani on sinulle pieni tunnustuspalkinto ahkerasta päivittämisestä kesälläkin.
Herman Linqvist kertoo kirjassaan Historien om Sverige, että Pariisissa on tallella Suomessa 1630 -luvulla piipahtaneen ranskalaisen diplomaatin raportti. Siinä kuvataan suomalaisia näin: "suomalaiset ovat harjastukkaista ja lättänaamaista kansaa, kummatkin sukupuolet hyvin persoja väkijuomille. Mutta elintaso on huomattavan korkea. Esimerkiksi täysin alastomia kerjäläisiä ei juurikaan näe..."
VastaaPoista