Siirry pääsisältöön

Luotsi Söderling Porkkalasta

Krimin sodan eli suomalaisittain Oolannin sodan aikaan koettiin rannikkoalueillamme ja Ahvenanmaalla useita vavahduttavia tapahtumia.

Erityisesti aikalaiset huomasivat suomalaisten luotsien peräänantamattomuuden ja uutteruuden. Yksi pieni episodi monien muiden joukossa tapahtui jossain Porkkalanniemen edustalla kruununluotsi Carl Johan Söderlingille. Carl Johan oli syntynyt Kirkkonummella, Porkkalan Rönskärissä kesäkuun 24. päivä vuonna 1826. Hänen isänsä Erik S. oli myös kruununluotsi. Äiti Greta Lisa Ekbom oli kalastajan tytär Upinniemestä. Ammatti kulki hyvin voimakkaasti perheen piirissä ja niinpä myös Carl Johanin isoisä oli kruununluotsi, joka asui poikansa Erikin syntymän aikaan Tvärminnessä, hieman alempana Suomenlahden rannikolla.

Erikin ja Greta Lisan perheessä oli useita lapsia, joista nuorimman, Immanuel Ferdinandin kohdalla on pitäjän kastettujen luettelossa kummallinen merkintä. Hänen äidikseen väitetään "vaimo Margaretha Bergqvistiä". Joka tapauksessa rippikirjassa Immanuel on merkitty Erik Söderlingin ja Greta Lisa Ekbomin lapseksi.


Luotsina toimiminen oli erittäin vaaralllista, koska työtä tehtiin säällä kuin säällä. Niinpä toukokuun kuudentena päivänä Carl Johan sai äitinsä ja sisarustensa kera murheellisia uutisia. Sekä isä Erik että poika Erik Wilhelm (s. 1828) olivat hukkuneet. Ankarasta vastaiskusta huolimatta jäljelle jääneet Söderlingit paiskivat töitä.

Krimin sodassa vuonna 1854 englantilaiset taistelulaivat purjehtivat esteettä Itämerellä ja lopulta amiraali sir Charles Napier antoi tiedoksi, että kaikki vähänkin vastustelevia aluksia tultaisiin kohtelemaan vihollisina. Englantilaiset sotalaivat Hekla ja Arrogant puolestaan murtautuivat Tammisaaren edustalla Vitsandin salmen läpi viritettyjen rautaketjujen läpi 19.5.1854. Kovin kauaksi nämä alukset eivät päässeet, vaan Leksvallin kylän kohdalla venäläisten sotajoukkojen tulitus pakotti ne pysähtymään.

Vain muutamia viikkoja isänsä ja veljensä kuoleman jälkeen, kesäkuun ensimmäisenä päivänä Carl Johan Söderling oli huonokuntoisella veneellään matkalla Porkkalanniemen edustalla. Mukanaan hänellä oli luotsioppilas sekä eräs talollinen. Söderlingin ja kumppaneiden tarkoituksena oli muuttaa ja poistaa vihiollisten vesille laskemia viittoja. Matkanteko päättyi heidän törmättyään vihollislaivaan. Englantilaisten höyrylaiva lähti seuraamaan luotsivenettä tulittaen sitä kanuunalla. Söderlingin onnistui taitavana merenkävijänä väistää peräti yhdeksän kanuunankuulaa ja lopulta englantilaiset ajautuivat rantaan.

Takaa-ajajat eivät luovuttaneet, vaan nyt vesille kiskottiin nopeasti soutuveneet kiväärimiesten varustautuessa ampumaan. Nämä onnistuivat tehtävässään turhan hyvin ja osuivat sekä Söderlingin käteen että tämän peräsimenä pitämään melaan. Huolimatta näistä haavereista Carl Johanin onnistui kiskoa välimatkaa vihollisiin ja ampumaan heitä mukana olleella kiväärillään. Nämä vastasivat yhteislaukauksella, mutta loppujen lopuksi joutuivat luovuttamaan takaa-ajon. Tämä pienen taistelunpoikasen aikana Söderling oli soutanut peräti kahdeksan kilometrin matkan.

Venäläiset palkitsivat rohkean Carl Johanin kunniamitalilla ja tässä yhteydessä otettiin oheinen valokuvakin.

Krimin sodan loputtua ja elämän tasaantuessa vuokraksi luotsi Söderling Johan Gabriel Eklundilta Järvön saaren itäosan 50 vuodeksi. Söderlingin tytär meni naimisiin kalastajana ja luotsina työskennelleen Wilhelm Åhmanin kanssa. Kalastaja Åhman sopi sitten vuonna 1900 maa-alueen tuolloisen omistajan kanssa, että vuokra-ajan päättyessä 1909 sitä jatkettaisiin hänen itsensä nimissä toiset 50 vuotta.

Kansanperinnettä kerännyt Gabriel Nikander kävi 1912 Kirkkonummella ja kirjasi ylös Söderlingistä kerrottuja tarinoita. Hän oli kuulemma tavannut Porkkalan vesillä jopa merihirviöitä. Luotsi Söderling oli vielä tuolloin elossa ja kuoli vasta 1914 korkeassa 88 vuoden iässä.



Carl Johan Söderlingin ja englantilaisten Hekla sekä Arrogant -laivojen kuvat Michail Borodkinin teoksesta "Kriget vid Finlands kuster 1854-1855", Frenckellin kirjapaino, Helsinki 1905

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uutta: henkikirjahaku

Suomen Sukututkimusseura julkaisi tänään jännittävän, uuden hankkeen eli henkikirjahaun. Heidän omilla sivuillaan kerrotaan asiasta seuraavaa: Henkikirjahaku on Suomen Sukututkimusseuran verkkopalvelu, jossa voidaan tehdä hakuja indeksoitujen henkikirjojen sisältöihin esimerkiksi henkilöiden ja paikkojen nimillä. Palvelulla pyritään edistämään ja helpottamaan henkikirjojen käyttöä sukututkimuksessa. Henkikirjoja voidaan käyttää myös korvaavana lähteenä tuhoutuneille kirkonkirjoille. Henkikirjahaun kehittämistä ovat tukeneet Karjalan Kulttuurirahasto, Waldemar von Frenckells stiftelse ja Föreningen Konstsamfundet. Henkikirjat ovat erittäin tärkeä lähdemateriaali sukututkijalle erityisesti silloin, kun rippikirjat puuttuvat. Niiden avulla voi seurata esisukulaisten jälkiä aina vuoteen 1634, jolloin niitä ensimmäisen kerran alettiin pitää. Henkikirjat alkavat myllytullimanttaaliluetteloina (svensk. kvarntullsmantalslängd), vuodesta 1634, jolloin ryhdyttiin kantamaan uutta vakinaista veroa

Miltä maistuisi merimies?

Viime vuosisadan alussa eräs amerikkalainen lehtimies pääsi haastattelemaan Fidzi-saarilla asunutta ihmissyöjäheimon jäsentä. Aiheena oli tietenkin ikuisuuskysymys; miltä ihmisliha maistuu? Haastatellun kannibaalin mukaan tärkein ero oli se, että Tyynen valtameren ihmisten liha maistui paljon paremmalta kuin valkoihoisten. Valkolaisten liha on suolaista, kun taas polynesialaisten pehmeämpää ja maukkaampaa. Länsimaisten joukossa erityisen pahanmakuista on merimies. Vanha merikarhu maistuu inhoittavalta, sillä tämä on elänyt lähes koko ikänsä alkoholilla ja tupakalla. Lisäksi mies on hörpppinyt aina suolaista vettä. Tämän takia vanha merimies ei kelpaa syötäväksi. Tässä vaiheessa haastattelua kannibaalimme oli kosketellut lehtimiehen käsivartta ja kylkiluita tavalla, jota "ei voinut pitää täysin platoonisena". "Te kysytte minulta" ihmissyöjä sanoi "mitkä paikat ovat parhaat?". Pää, silmät ja aivot ennen muita, sitten posket. Nuorten ihmisten posket ova

Ruukinjohtajan taustaa

Turkulaisessa apteekissa uransa aloittanut ja lopulta vuorineuvokseksi yltänyt Fiskarin ruukinpatruuna Johan Jakob Julin aateloitiin ansioistaan 1849 nimellä von Julin. Hän oli ostanut 1822 Perniön Kosken, Antskogin, Fiskarsin ja Karjalohjan Kärkelän ruukit. Lisäksi samassa kaupassa hän sai vielä Kiskon Orijärven kaivoksen. Hän kehitti tunnetulla tavalla näiden toimintaa perustaen runsaasti uutta teollisuutta eritoten Fiskarsiin. Varsinaista pääruukin toimintaa varten hänellä oli aina luotettu mies, joksi vuonna 1825 tuli Paltamossa syntynyt Arvid Appelgren. Hän oli to imessaan aina vuoteen 1859. Menestyksellistä yhteistyötä von Julinin kanssa tehnyt, arvostettu ruukinjohtaja kuoli Fiskarsissa 1871. Oliko Arvid Appelgrenin valinta sitten täydellinen sattuma vai huolellisen valinnan tulos? Ei ehkä kumpaakaan, vaan takana olivat miehen taitojen lisäksi vahvat sukusiteet. Arvidin vanhemmat olivat Paltamossa asunut luutnantti Anders Vilhelm Appelgren ja vaimonsa Hedvig Antell. Anders Vilhe