Kiskon Toijan kylään oli jo vuosia yritetty perustaa sahaa mm. herra Montgomerien toimesta joskus 1740-luvulla. Tähän ei kuitenkaan suostuttu, sillä viranomaisten mielestä lähistöllä oli jo aivan tarpeeksi kyseisiä laitoksia. Montgomerie jätti sittemmin yritykset Toijan sahasta ja rakennutti sen sijaan sahan Karjalohjan Kärkelään ja Perniön Kosken ruukille. Kärkelään tuli pari vuosikymmentä myöhemmin muutakin teollisuutta, kun sinne saatiin kuparihytti läheisen Orijärven kaivoksen malmia jalostamaan.Toijakin sai lopulta sahansa sillä heinäkuussa 1744 pidetyillä ylimääräisillä kesäkäräjillä oli käsiteltävänä ainoastaan yksi asia; sahan perustaminen Kiskon Toijan kylään. Kauppias Gustaf Adolf Wittfoth Turusta oli tehnyt paria vuotta aikaisemmin sopimuksen kylän talollisten kanssa sahan perustamisesta. Toijalaisten puolesta tämän asiakirjan allekirjoittivat Georg Schluter, Risto Matinpoika Melleriltä, Heikki Ristonpoika Ilvekseltä, Juho Tanelinpoika Maunulta ja Juho Matinpoika Skepparilta. Sopimus sisälsi seuraavat kuusi kohtaa;
1. Gustaf Adolf Wittfothilla on oikeus rakentaa niin suuri ja niin monella terällä varustettu saha kuin hän haluaa Ilveksen tilan jauhomyllyn yläpuolelle Toijan koskeen. Sahasta ei aiheudu mitään haittaa, vaan hyötyä ja hyvinvointia koko kylälle.
2. Koska sahan perustamisesta aiheutuu paljon kustannuksia, Wittfoth voi käyttää sitä niin kauan kuin seudulla on puutavaraa.
3. Wittfoth maksaa korvaukseksi kyläläisille 100 taalaria, joista 50 taalaria välittömästi.
4. Kun saha saadaan toimintaa, saapuu paikkakunnalle työväkeä, joka tarvitsee mökit asuttavakseen ja kaalimaat viljeltäväkseen. Tontteja kaalimaita on mahdollisuus lohkoa joen molemmilta rannoilta.
5. Sahan rakentaminen edellyttää joen patoamista. Tarpeelliset padot on lupa rakentaa.
6. Siinä tapauksessa, että jotkut pienet niityt Hirsijärven rannalla joen patoamisen vuoksi jäävät veden alle, sovitaan korvauksesta sahanomistajan kanssa.
Ylimääräisten käräjien viimeisenä päivänä oikeus hyväksyi turkulaisen Wittfothin anomuksen. Niinpä kauppias rakennutti Toijan koskeen kaksiraamisen sahan, jossa oli kaksikymmentä terää. Vuosituotanto kasvoi alkuvuosina noin 800 tolttiin eli lähes 10000 lautaan seitsemän miehen voimin. Toija olikin vuosia Varsinais-Suomen suurin saha. Kannattavuutta paransi kahdeksan vuoden verovapaus, mikä tälle teollisuuslaitokselle valtiovallan taholta oli myönnetty. Tukkeja sahalle tuotiin Kiskosta Toijan lisäksi Viiarin, Vilikkalan, Sammalon, Hongiston kylistä sekä Kiikalan pitäjän Pirilästä, Kruusilasta ja Rasvalasta.
Työntekijöitä sahalle tuli kaikkialta lähiympäristöstä ja esimerkiksi 1820-luvulla työmiesten syntymäpitäjinä mainitaan Pohja, Perniö, Uskela, Halikko ja tietysti Kisko.
Toijan Saha Oy on nimenä edelleen olemassa, mutta alkuperäisen omistajatahon kanssa sillä ei luonnollisesti ole mitään tekemistä. Matkan varrelle on sattunut koviakin aikoja ja esimerkiksi vuonna 1830 komissiomaanmittari Erik August Hamberg joutui virkansa puolesta hakemaan sahan omaisuutta takavarikkoon. Pari vuosikymmentä myöhemmin sahan omistajana mainitaan Helsingin yläalkeiskoulun konrehtoriksi 1854 tullut Karl Vilhelm Enckell. Sahan omistaminen oli silkkaa liiketoimintaa ja varsinaista toimintaa pyöritti Enckellin aikaan "sågvaltaren" Israel Skarp. Skarpin on täytynyt tarmokas mies, sillä vielä naimisiin mennessään hän oli tavallinen renki Salon Harjolan kylän Huitin talossa.
Vuonna 1885 sahan silloinen omistaja, luutnantti Vörtzell myi laitoksen maakauppias Stenholmalle 20000 markan summasta. Tuohon aikaan Kiskon metsissä oli aikalaisten mukaan kovin hiljaista, sillä sahan tuotanto oli pudonnut reippaasti, vaikka vielä 10 vuotta aiemmin sieltä oli viety maailmalle 500 tolttia lautoja. Teknisesti saha oli pysynyt kaksiraamisena ja 20-teräisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti