Kirjoittelin reilut kaksi vuotta sitten Liedon Vintalan kylässä asuneesta herastuomari Antti Alikirristä, joka on haudattu Liedon keskiaikaisen kivikirkon seinustalle. Lisätietoja etsiessäni päädyin lukemaan Päivälehteä kesäkuulta 1892. Lehdessä on pieni kertomus ylioppilas Hurmeen ja opettaja Kauppisen tutkimusmatkasta Vintalan kylän Merolaan. Tämä paikka mainitaan museoviraston kulttuuriympäristön rekisteriportaalissa moniperioidisena muinaisjäännöksenä, johon sisältyy useita eri kohteita.Hurme ja Kauppinen lähtivät vanhoihin löytöihin ja kertomuksiin nojautuen kaivelemaan Merolan maita. Aluksi he kaivoivat syvemmälle erästä jo aiemmin avattua hautaa. Noin 10 jalkaa entistä tutkimustasoa alempaa harrastelijamme löysivät 37 tuuma pitkän ja kolme tuumaa leveän, kaksiteräisen suoran rautamiekan, joka painoi kolme naulaa. Miekan kahvaa rajoittivat kädensijan molemmin puolin pään suuntaan suippenevat, tukevat suojat.
Tuosta löydöstä hieman ylämäkeen päin oli 18 aiemmin torppari Renfors löytänyt perunakuoppaa kaivaessaan rautaisen keihäänkärjen ja nuolenkärjen. Ne hän oli ymmärtämättömyyttään vienyt paikallliselle sepälle teroitettavaksi puukoiksi.
Tuo löydös sijaitsi noin 100 syltä Aurajoen rannasta, siitä poispäin viettävästä kallioisesta rinteestä. Kivenheiton päässä tästä on Uhrimäki -niminen kalliotöyräs. Edelleen 300 syltä jokivartta alaspäin löydettiin Kyläntalon kellaria tehtäessä sylen syvyydestä, kovasta savimaasta kirkkaan kultainen kruunu. Sen talollinen Silvander vei heti seuraavana päivänä Turkuun myyden sen neljästä markasta kultasepälle. Tämä sitten kolhi sen piloille.
Paikalliset asukkaat kertoivat Kauppiselle ja Hurmeelle Alikirriin talon pelloilla nähdyn monena iltana peräkkäin virvatulia syksyiseen aikaan. Näiden vanha kansa tiesi tarkoittavan aarretta, jota ei ole vielä kaivettu esiin........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti