Juho Miettusen itsemurha

Kiteen pitäjän Rokkalan kylän talossa kaksi asui 1800-luvulla pariskunta Juho Miettunen ja Anna Pirinen. Heidän tyttärensä Maria oli naimisissa Juho Tornin kanssa ja tämä nuori pari asui samassa taloudessa. Lisäksi ydinperheeseen kuului Marian sisko Anna. Tämä oli tilanne ainakin 1850-luvun lopulta eteenpäin.

Kiteen rippikirjaniteen sivu 785 vuosilta 1856-1862 sisältää Rokkalan kylän talon numero kaksi kohdalla tylyn ilmoituksen koskien isäntä Juho Miettusta; "död 9.2.1862 hängt sig". Toisin sanoen Juho oli päättänyt päivänsä itse helmikuun alkupuolella. Mitä oli mahtanut tapahtua? Kirkkoherra ei ole katsonut tarpeelliseksi merkitä asiaa yhtään tarkemmin, vaikka silloisen lain mukaan kyseessä oli rikos. Oliko kyseessä tilapäinen mielenhäiriö, silkka vahinko tai itsemurhaksi naamioitu murha?

Epätietoisuutta hälventää ainakin osaksi ajan sanomalehdistö, joka vielä tuohon aikaan kirjoitti hyvin suorasukaisesti intiimeistäkin asioista. Toki esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvät seikat osattiin verhota taitavan kielenkäytön alle.

Niinpä tässä tapauksessa saadaan Juho Miettusesta tietoja, jotka kertovat hänen olleen hiljaisen, harvapuheisen ja typeränlaisen miehen. Juho oli lauantai-iltana, joka siis oli 8. päivä helmikuuta, tehnyt askareensa tavalliseen tapaan. Syötyään hän oli mennyt kylpemään lastensa kanssa ja itsensä kuivattuaan mennyt levolle tuvassa. Kun väki seuraavana aamuna heräili, oli isäntä poissa. Hänen arveltiin menneen yöllä nukkumaan saunaan, jossa hän kylminä talviöinä viihtyi paremmin.

Aamiasta kattaessaan sanoi emäntä tyttärilleen, että nämä menisivät hakemaan isänsä syömään. Tyttöset lähtivät matkaan, mutta tulivat pian itkien takaisin kertoen Juho makaavan kuolleena saunamökissä. Vävy poika Juho Torni lähti välittömästi tarkastamaan tilannetta.

Isäntä Miettunen riippui jäykkänä noin sylen pituisessa, villaisessa vyössä lähes mahallaan, oikean käden kyynärpää sillassa, vasen käsi suorana kämmenellään noin kolme korttelia lattiasta kurkkutorveen. Vyön toinen pää oli solmittu seipään ympäri ja toisessa päässä oli juokseva solmu vainajan kaulan ympäri.

Seipään toinen pää oli maton alla orrella, toinen taas mallaslaudoilla. Ilmeisesti Juho oli kylpylaudoilla tehnyt solmut ja sieltä heittäytynyt pienen matkan alaspäin.

Paikalliset viranomaiset tutkivat tapauksen ja yrittivät löytää syyn yllättävälle itsemurhalle. Ainakin osittain sille saatiin yksi selitys.

Juho Miettunen oli köyhä mies, niin kuin moni muukin syrjäisen Kiteen asukas. Tästä syystä hän oli erehtynyt rikkomaan lakia antamalla huhdan toisen raadettavaksi. Tämä kyseinen raataja onnistui riitaantumaan Miettusen naapurin kanssa, joka sitten meni kertomaan luvattomasta huhdasta nimismiehelle. Kyseinen maapala oli tuohon aikaan vielä jakamaton eikä sen suhteen oltu sovittu mitään tarkempaa.

Asia tuli tietysti käräjille ja sitä jouduttiin puimaan useampaan otteeseen. Tämä kävi Juho Miettusen hermoille ja hänen kerrottiin pelkäävän joutuvansa Kuopion vankilaan vesileipäkuurille. Sinne hän myös uskoi kuolevansa. Lisäksi hän pelkäsi virkavallan vievän edellisvuotisen elonkorjuun tuotot. Tämän jälkeen ei hänen perheellään olisi ollut mitään.

Lautamiehelle, joka toi haastetta käräjille, sanoi Juho "tokko silloin enää siellä lienenkään". Traagisena päivänä oli Juho kuullut nimismiehen olevan Rokkalan kylässä ja kysyneen "minkätähden hän käynyt minua noutamassa?". Miettunen oli nimittäin siinä luulossa, että hänen asiansa tulee esille maanantaina 10. päivä helmikuuta. Oikea päivämäärä olisi ollut tasan viikkoa myöhemmin.

Kuoleman syytä edelleen tutkittaessa kertoi eräs kiteeläinen, että hän oli kolmatta kymmentä vuotta ollut vainaan kanssa ystävä ja asunut jopa samassa tuvassa. Hän oli aina ollut sovussa perheensä ja muiden kanssa, eikä hänen koskaan kuultu torailevan muille.

Eniten Juhoa tuntui pelottaneen mahdollinen Kuopioon joutuminen ja elojen menetys. Silloin olisi talo ollut hukassa. Ystävän todistuksen mukaan tämä yksinkertainen mies meni tämän takia itse surman suuhun.

Tutkinnan kuluessa huomautettiin, että Miettusen oma perhe ei ollut koskenut vainajaan ennen virkavallan paikalle tuloa. He olivat pelänneet joutuvansa syytetyiksi tämän kuolemasta. Mitään haittaa tästä ei varmaan ollut, sillä Juho Miettunen oli kuollut jo tunteja aiemmin.