Vimanit ja Vuokot

Perniön Haarlassa 1830 syntynyt Kalle Petterinpoika (Carl Pettersson) tuli joskus 1830- ja 1840-lukujen vaihteessa Karjalohjan Murron Jokipeltoon rengiksi, mistä hän muutaman vuoden päästä jatkoi matkaansa Saarenpään perinteikkääseen rustholliin. Murrolla ollessaan hän oli ottanut käyttöön sukunimen Viman. Saarenpäästä hän muutti Pyölin kylän Kiertilään 1851 ja edelleen Huilun taloon 1872. Loppukeväästä 1866 hän oli mennyt naimisiin Tervan talossa syntyneen Maria Vilhelmiina Abramintyttären kanssa.

Pariskunnasta tuli Huilun vuokraviljelijöitä eli he viljelivät Ahllundin perheen omistamaa tilaa korvausta vastaan. Vuosien varrella perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista esikoistytär Amanda menehtyi jo vauvaiässä. Muista lapsista Matilda Karoliinan puolisoksi valikoitui Sammatin Lankin isäntä Kaarle Hellgren. Ida Vilhelminan nai Elias Perho, työnjohtaja ja muonamies Suomusjärveltä. Johanna Elvina kuoli naimattomana Karjalohjalla. Neljäs sisar Sigrid Maria sai miehekseen Karjalohjan Ali-Kuoksan isännän, Kaarle Nordströmin.

Kolmesta veljeksestä vanhin oli Karl Johan, joka muutti Amerikkaan 1905. Sieltä hän jossain välissä siirtyi Kanadaan. Vuoden 1923 syksyllä hän kuoli murhan uhrina. Kustaa Edvard otti käyttöön sukunimen Vuokko. Hän lähti veljensä tavoin Yhdysvaltoihin, mutta palasi kotimaahansa 1930-luvun alussa. Hän meni samalla naimisiin karjaalaisen Ida Eklöfin kanssa.

Sisarussarjan kuopus oli lokakuussa 1886 syntynyt Albert Vilhelm, joka veljensä tavoin muutti sukunimensä Vuokoksi. Talvella 1900 sattui Albertille paha onnettomuus. Helmikuun lopulla hänen vanhempansa pyysivät tuolloin 14 -vuotiasta poikaansa ottamaan sukset alleen ja hoitamaan erään asian noin kilometrin päässä sijaitsevassa Huilun naapuritalossa.

Tuona talvena lunta oli todella runsaasti, joten sukset olivatkin käytännössä ainoa liikkumisväline. Menomatka Albertilta onnistui oikein hyvin, mutta kotiin palatessaan karkasi suksi toisesta jalasta erään mäen töyrään kohdalla. Nuorukainen lähti yhdellä suksella tavoittamaan karkulaista, mutta vauhdikkaassa menossa hänen oikea jalkansa upposi syvään lumeen. Kaatuessa Albertin reisiluu meni poikki polven yläpuolelta.

Albert Vilhelm joutui värjöttelemään tuskissaan tunnin ajan ennen kuin toisen naapuritalon renkipoika kulki sattumalta ohitse. Hän ei yksinään jaksanut siirtää Albertia, vaan joutui viemään sanan kotitaloon. Sieltä riennettiin onnettomuuspaikalle ja onneton, vilustunut poika saatiin kotiin. Jalka sidottiin välittömästi ja luut onnistuttiin kohdistamaan vastakkain.

Vaikka paraneminen on varmasti ollut tuskallista, selviytyi Albert Vilhelm koettelemuksestaan. Hän muutti 1919 em. Ali-Kuoksan taloon olleen siellä voutina ja vuokraajana. Hän kuoli vasta toukokuussa 1968 Ali-Kuoksalla.