Blanckenhagen -suvusta

Blanckenhagen-suvun juuret olivat Pommerissa, missä eräs Jacobus Blanckenhagen Stolpista tuli ylioppilaaksi Rostockissa 1466, eräs Casperus Blanckenhagen Greifswaldin Stettinistä 1502 ja eräs Petrus Blanckenhagen Swinan (Swinemünde) Pastornista kuoli 1576. Seuraavalla vuosisadalla nimeä kantoivat useat pappishenkilöt Pommerissa. Ei tiedetä, tuliko Suomen suvun kantaisä Henrik B. suoraan Pommerista, vai oliko hän sen Simon Blanckenhagenin poika, joka vuodesta 1588 lähtien oli pappina Pärnussa. Tämä pappi-Simon on kantaisä balttilaiselle Blanckenhagen-sukuhaaralle, joka on vieläkin elossa. Simonilla oli ainakin tytär Elisabet ja poika Simon, s. 1589, pappi Räävelissä v. 1617, k. 1640 1.

Stolbovan rauhan jälkeen(1617) pyrki kruunu kehittämään valloitetun Käkisalmen läänin oloja, välillä lempeämmin, välillä kovemmin. Eräs keino sitoa alue paremmin valtakuntaan oli rakentaa kaupunkeja. Yksi näistä kaupungeista oli Laatokan pohjoispuoleinen Salmi. Sen ensimmäiseksi pormestariksi ja rajatarkastajaksi nimitettiin 1634 Henrik Blanckenhagen. Todennäköisesti hän oli asunut alueella jo paljon aikaisemmin, mutta ei tiedetä tuliko hän Pommerista, Pärnusta vai muualta. Henrik omisti Pyhäjärven Kuivaparinan Kannaksella viimeistään vuonna 1640. Hänen puolisonsa oli Margareta Wagner (tai Wegner, Wägner).

Pormestarin ja rajatarkastajan tehtäviin kuuluivat rajan valvonta, passitarkastus sekä mittojen, painojen ja rahojen valvonta. Henrik lienee osittain myös asunut Käkisalmella ja mainittiin täkäläisen kirkon kellon lahjoittajien joukossa. Vuonna 1643 hän sai rahapalkkion kiitokseksi, koska hän oli "ahkerasti osallistunut valloitetun alueen kaupunkien Sortavalan, Salmen ja Taipaleen rakentamiseen, josta hänellä oli ollut suurta vaivaa" ("flitigt inseende där uppå att de nye ägnade land städer Sordavala, Salmis och Taipal måtte forderligen varda byggde och fort-satte ... och ... där utinnan stort omak haft och en god begynnelse brede ved tämmeligit effekt åstad kommit i saken att många sig hava bekvämat till visse borgare uti berörde städer"). Vuodesta 1646 alkaen hän vuokrasi kuudeksi vuodeksi kruunun tulot Salmen pogostasta 300 tynnyriä viljaa ja 237 ruplaa vastaan vuodessa. Vuonna 1646 hänet komennettiin seuraamaan ruotsalaista lähetystöä Moskovaan, josta hän sai 100 riikintaaleria kulukorvausta.

Kun Salmi ja Suistamo v. 1651 annettiin Karl Gustaf Wrangelille kreivikunnaksi, tuli Henrikistä kreivikunnan ensimmäinen hopmanni (eli vouti; hopmanni tulee saksan sanasta hauptmann) ja myöhemmin hän vuokrasi koko alueen Wrangelilta. Vuonna 1651 hän sai yhdeksän taloa Kannaksen Kirvussa perintörälssiksi (verotusoikeus).

Henrikin tarina sai valitettavasti surullisen lopun. Raja-alue alkoi taas olla tulenarka 1650-luvulla ja Henrik oli alueen ainoan säännöllisesti toimivan raja-aseman päällikkö Salmin ja Aunuksen rajalla Sortavalasta tulevan polun varressa. Itse hän näyttää pitäneen tehtäväänsä hengenvaarallisena: hänen apunaan oli aluksi 20 Käkisalmesta määrättyä sotilasta. Määrä oli vuonna 1646 korotettu periaatteessa 30:een, mutta 1650-luvun puolivälissä Salmin vartioston todellinen vahvuus näyttää olleen 24 miesta. Mikään puolustusjoukko tämä osasto luonnollisestikaan ei ollut, vaan tarkoitus oli, että sen miehet palaisivat Käkisalmeen, jos venäläiset hyökkäisivät. Venäläiset alkoivat 31.5.1656 epäillä rajan takaa tullutta heimoveljeään Trofim Kirillov Zubkovia, joka oli osoittanut liian suurta kiinnostusta Aunuksen linnoituslaitteita ja miehistömäärää kohtaan.

Zubkov osoittautui vakoojaksi, ja kidutuksen jälkeen hän kertoi olevan 'Plan­kuin', Blanckenhagenin, lähettämä tiedustelija, joka muka kauppiaana oli saa­punut Aunukseen. Venäläiset yllättivät joukkoineen Blanckenhagenin vartioston, löivät sen hajalle ja vangitsi tämän itsensä ja 12 muuta. Seuraavaksi lähdettiin Käkisalmen kimppuun. Venäläiset sijoittivat kaksi komppaniaa sata­man ja kaupungin väliseen metsikköön ja aloittivat kaupungissa olleiden kanssa antautumisneuvottelut. Näihin sanottiin venäläisissä lähteissä myös Henrikin osallistuneen. Tästä eivät puolustajain kertomukset mainitse mitään, mahdollisesti siksi, että Blanckenhagen sai keskustella mm. vävynsa kanssa, eivätkä puolustajat myöhemmin halunneet asettaa hänen sukulaisiaan huonoon valoon, vaikka Blanckenhagen ilmeisesti ei ollutkaan niin innokkaasti venäläisten puolella kuin alunperin oli näille usko­tellut.

Käkisalmi ei antautunut ja venäläiset purkivat piirityksensä syskuun lopulla. Henrik jäi kuitenkin venäläisten vangiksi ja vietiin Aunukseen, jossa hän kuoli. Hän jätti jälkeensä 15.000 taalarin velan Wrangelille. Kuninkaallisessa kirjeessä sanottiin, että Kirvun talot palautuivat kruunulle, "sen jälkeen kun hän oli mennyt moskovalaiselle" ("efter hans avfälle till muskoviten oss och Kronan äro hemfallne"). Leski Margareta asui Käkisalmella, omisti Kuivaparinan ja kuoli noin vuoden 1679 tienoilla.



Kiitos RR!

Kommentit

Suositut tekstit